Meidän väen syyslomasta tulikin hiihtoloma. Suksia ei tosin kaivettu esiin, mutta pulkat kylläkin. Yläkerran aula on täynnä pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja. Yhden lumikävelyn ehdin tekemään omilta töiltäni ensilumen laskeuduttua maisemaa kirkastamaan. Aina se sykäyttää ja saa mielen jotenkin helläksi. Sitä kai kääriytyy joulu-oloon. Ja silloinhan hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen:).
Omenoita on tullut ja aina vaan tulee. Apua. Omenahilloa olen tehnyt yhden satsin, mutta entisiäkin on vielä syömättä. Nyt kaivataan helppoja ja hyviä omena-ohjeita pikaisesti.
Olen minä tässä miettinyt tätä naisena ja miehenä oloakin. Kokenut sekä miehet että naiset hyväksi asiaksi. Iloinnut siitä, että talossa on mies, joka tarttuu poraan ja piikkaa sen muurin auki. Vaihtaa autoon renkaat. Kiipeää katolle tyhjentämään rännit. Päätynyt siihen, että on mukavaa olla nainen. Huomannut, että monet kotityöt ainakin meillä valikoituu varsin luonnollisesti, ei pakosta ja hampaat irvessä. Olen myös seurannut hämmentyneenä tätä Suomessa vellovaa keskustelua sukupuolineutraaliuteen pyrkimisestä. Kokenut olevani kuin ulkoavaruudesta tullut olio, jonka on vaikea käsittää edessään olevaa aihetta. Mistä tässä nyt puhutaan ja miksi? Kuka tätä keskustelua masinoi? Missä kohden naisena ja miehenä olemisesta tuli huono asia? Miksi on paha, että pienelle pojalle kerrotaan, että hän on hieno pieni poika. Tai tytön pitäisi mieluummin olla kettu kuin tyttö? Eikö saa pukea vaaleanpunaiseen, vaikka toisen mielestä se on maailman kaunein väri? Ostaa autoa, kun poikaa ei nyt yksinkertaisesti kiinnosta tarjolle asetetut barbit? Miksi ei saisi olla miesten ja naisten töitä? Keneltä on pois se, että on naisia ja miehiä?
Lukion jälkeen olin töissä päiväkodissa. Suomeen oli siinä vaiheessa tullut melko suuri määrä somalipakolaisia ja tämä näkyi päiväkodin arjessakin. Suomalainen ajatus on siitä lähtien alkanut olla sen suuntainen, että koska joukossamme on henkilöitä, jotka ajattelevat joistakin asioista (kuten vaikka uskonnosta) eri tavalla, meidän on muutettava oma kulttuurimme ja unohdettava historiamme. Tultava hajuttomaksi ja mauttomaksi, ettei kukaan vaan loukkaannu? Ilmeisesti suomalaisille on erittäin vaikeaa ymmärtää, että maailmassa voisi olla eri tavalla ajattelevia ihmisiä eikä se haittaa mitään? Näin ollen päiväkodin pääsiäisestä ja joulusta karsittiin pois kristillisyys. Noidat ja tontut kävivät ilmeisesti muslimeillekin. On puhuttu suvivirren poistamisesta, uskonnonopetuksen muuttamisesta, kevät- ja joulukirkkojen lopettamisesta. Kun minun lapseni menivät turkkilaiseen kouluun, arvatkaapa vaan tuliko siellä kenellekään mieleen, että koulusta karsitaan turkkilaisuus ja islam muutaman kristityn mukulan tähden? Ei tullut, eikä mieleeni olisi tullut asiasta käydä rettelöimään. Siellä piirsivät muiden mukana uhrijuhla-kortit ja ottivat osaan kaikkeen mikä vastaan tuli. Kotona asioista sitten keskusteltiin ja kerrottiin, että miksi me ajattelemme siinä ja siinä asiassa eri tavalla. Tieto ei mielestäni lisää tuskaa, vaan auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kaikkeen ei tarvitse itse suostua ja mennä mukaan, mutta kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti.
Nyt ilmeisesti sama suvaitsevainen suomi haluaa suvaita sitä pientä vähemmistöä, joka on omasta sukupuolisuudestaan hämillään. On tyttöjä, jotka kokevat olevansa poikia ja poikia, jotka ovatkin ehkä tyttöjä. Tai sekä tyttö että poika. Tai ehkä on poikia, joita kiinnostaa enemmän tyttöjen jutut ja tyttöjä, jotka mieluummin painivat ja rassaavat mopoja. Omalla ala-asteellani oli mm. se poika, joka halusi vain tanssia ja se poika, joka tykkäsi kutoa. Minä olin se tyttö, joka ei missään nimessä halunnut mekkoja, koska oli kivempaa juosta poikien kanssa metsässä ja kiipeillä puuhun. Totuushan on se, että suurin osa meistä, jos ei kaikki, on sukupuolisuudestaan hämillään lapsena ja nuorena, sillä silloin me vasta tutustumme siihen mitä olemme. On mielestäni siis suorastaan vahingollista, että tämä hämillään oleva porukka ei saisi saada selkeitä naisen ja miehen malleja. Tai että sitä tahallaan hämmennetään lisää väittämällä luonnollista ja itsestäänselvää luonnottomaksi ja epäselväksi.
On myös se minimaalisen pieni porukka, jolla syntyessään on sekä miehen että naisen sukupuolielimet. On niitä, jotka haluavat olla muu-sukupuolisia. On myös heitä, jotka eivät halua olla ihmisiä ollenkaan, vaan jotakin ihan omaa. Kuten yhden miehen vahva halu olla nukke eli ihmis Ken. Mutta miten ihmeessä heitä auttaa mieheyden ja naiseuden demonisoiminen, ja sen olemassaolon kieltäminen? Neutraalit vessat tai sukupuolineutraaliuden pakottaminen opetukseen? Jos joku tajuaa, niin voi yrittää vääntää minulle mallin rautalangasta.
Suvaitsevaisuudesta on itse asiassa tullut tämän suomettumiseni myötä kirosana. Ei siksi, että en olisi suvaitsevaisuuden kannalla vaan siksi, että sanan ovat omineet käyttöönsä ne ihmiset, jotka vähiten suvaitsevat kenenkään muiden mielipiteitä. Nämä kovaääniset ovat luoneet oman totuutensa ja hakkaavat suvaitsevaisuuden nimissä kaikki toisin asiasta ajattelevat. Minulle erilaisuuden ymmärtäminen ja sietäminen on erittäin arvokas asia. Sen ymmärtäminen, että hyvin erilailla ajattelevat ja toimivat ihmiset voivat tulla toimeen, kunhan Suomen suvaitsevaiset eivät tule nuijimaan heitä yhteen muottiin, jonne ei mahdu kukaan muu kuin ne suvaitsevaiset itse. Minun ei siis ole vaikea suvaita ateisteja, muslimeita, pakolaisia, miehiä, naisia, homoseksuaaleja, transseksuaaleja, muusukupuolisia, suomalaisia tai kiinalaisia, mutta tarvitsen näköjään apua oppiakseni ymmärtämään ja suvaitsemaan suvaitsevaisia, jotka eivät suvaitse kuin itseään. Muutenhan minusta tulee oikeasti suvaitsematon?
30 kommenttia:
"kunhan Suomen suvaitsevaiset eivät tule nuijimaan heitä yhteen muottiin, jonne ei mahdu kukaan muu kuin ne suvaitsevaiset itse." Sinulla näyttää olevan sekava musta-valkoinen käsitys suvaitsevaisuudesta ja siksi et siedä suvaitsevaisuutta. Mikä tässä voi olla niin ongelmallista että oikein vihastut. Ei suvaitsevaisuus ole missään nimessä samaan malliin pakottamista, päinvastoin. Suvaistevaisuus on toisten hyväksymistä sellaisena kuin he ovat, joustaa normeissa, laajanäköisyyttä, sietoa toisenlaisuutta kohtaan ja myös empatiaa ja ystävällisyyttä. Siis täysin vastakohta kireälle pipolle. Ihan normaalia että ihmiset ovat erilasia. Mies ja lapset ovat ilmi selvästi sinulle aivan välttämättömiä, mutta niin ei ole kaikille naisille tai miehillekään. Nykyään jopa on yleistä että naiset eivät muuta yhteen miehen kanssa, eivätkä hanki lapsia,jopa sterilisoivat itsensä. Salittakoon se.Sinulla on valtava pätemisen tarve ja siksi käyttäydyt kuin perheesi ei selviäisi ilman sinua. Perheesi ja kotisi on sinun pätevyytesi peili. On paljon naisia joilla ei ole tuota tarvetta. Salittakoon se.
Jaan mielipiteesi täysin (vaikka monessa muussa asiassa en ole ihan samoilla linjoilla). Kirjoitat aina niin lämpimästi, mutta tässä tekstissä on enemmän potkua, ja asiaa. Suvaitseminen on minusta aina negatiivinen sana, miksi toista pitää suvaita, kun voi (yrittää) ymmärtää, kunnioittaa ja oppia häneltä. Minä näen sinut oppivana ja empaattisena ihmisenä, jollaiseksi pyrit lapsiasikin kasvattamaan. Suvaitseminen voi helposti olla alentamista, siksi minäkään en suvaitse joitain asioia. Kiitos kirjoituksesta.
Anonyymi: Mistä päättelit minun vihastuneen? Nimeäisin itse tunteeni tässä asiassa kyllästymiseksi ja hämmästymiseksi. Haluaisin tietää, että mistä tällainen sukupuolineutraali-ajattelu kumpuaa ja miksi kun asiasta yrittää keskustella, saa katkeraa ja äkäistä palautetta, joka helposti typistää keskustelun siihen? "Suvaitsevaisuus ei missään nimessä ole samaan malliin pakottamista, vaan toisten hyväksymistä sellaisena kuin he ovat," kirjoitit. Näin minäkin ajattelen ja kysyin, että miksi siis nämä kuvaamani "suvaitsevaiset" pakottavat kaikki ajattelemaan asioista samalla lailla kuin he itse ajattelevat, sen sijaan, että hyväksyisivät muunkinlaiset mielipiteet ja toisin ajattelevat ihmiset? Ne sinun mielestäsi kireäpipoisetkin. Eikö heilläkin ole oikeutta elää ja sanoa mielipiteitään? Heihinkö se suvaitsevaisuus saa loppua?
Käsittääkseni sinä et tunne minua, mutta päätit pistää minut suvaitsemattomien hölmöjen nippuun. Vetää samaan nippuun perheeni ja kotini. Pistää minut muottiin, josta en tunne itseäni. Paha ei ole pelkästään nainen, vaan vielä pahempi nainen, joka viihtyy kotona ja perheensä parissa? Minulle ei ole ongelma, että naiset elävät yksin, sterilisoivat itsensä, eivätkä hanki lapsia. Päinvastoin, näen kyllä siinäkin oikein mielekkään elämän tyylin. Minulle ei ole ongelma, että joku vaihtaa sukupuolensa, on muun sukupuolinen tai leikkaa itsensä Keniksi. En vain ymmärrä, että missä vaiheessa naisena ja miehenä olosta tuli asia, joka pitää lopettaa? Minä siis kysyin, että miksi siitä pitää tehdä ongelma, että maailmassa on miehiä ja naisia? Miksi niin ei saisi olla?
Vaikka tämä ei ollenkaan kuulunut koko asiaan: En koe itselläni olevan valtavaa pätemisen tarvetta, päinvastoin, olen hyvin vähään tyytyväinen ja mieluummin tekemässä hissuksiin sitä mitä osaan, kun ajamassa omaa asiaani. Perheessä ajattelen jokaisen sen jäsenen olevan toiselleen tarpeellinen, niin minäkin omassani. Selviävät silti varsin hyvin, kun minusta aika jättää. Mielenkiintoista kuitenkin, että näinkin voi tekstejäni lukea ja tällaisen kuvan minusta niiden perusteella muodostaa.
Katahyva: Harvan ihmisen kanssa sitä on kaikista asioista samoilla linjoilla. Sehän oli vähän niin kuin tämän jutun pointti. Me olemme erilaisia ja meillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet ja painotusalueet. Se on minusta rikkaus, ei riesa. Suvaitsevaisuus on aiemmin minulle ollut hyvä sana, mutta nyt se on niin väärin käytetty, että saa helposti niskakarvat pystyyn. Toinen samanlainen sanallisen arvonsa menettänyt sana on feminismi. Sitäkin on väärin käyttäneet tämä samainen "vihaisten suvaitsevaisten lauma", joka ajaa näiden sanojen takana vain omaa ajatustaan ja pyrkivät samalla lanaamaan muut katuun. Suvaitsevaisuudesta on tullut lyömäase. Sen tähden itsekin käytän mieluummin tätä: Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Ja tätä: rakastakaa toinen toistanne.
Minulle tämä paluumuuttajattaren purkaus oli oikein piristävä.
Nykyäänhän tämäntyyppinen mielenilmaus on jo harvinaista. Me tavalliset vanhanaikaiset ihmisethän olemme ihan peloissaan.
Emme uskalla olla mitään mieltä julkisesti, ettei vaan jouduta niiden suvaitsevaisten hampaisiin.
Voidaan vaikka leimata rasisteiksi tai suorastaan rikollisiksi.
Niinhän tässäkin jo leimakirves heilui?
Anonyymi: Tiesin kyllä mitä tällaisesta kirjoituksesta seuraa, joten pistin ihan kuin tarkoituksella pään pölkylle. Olen nimittäin seurannut mielipidekirjoituksia ja huomannut tämän kaavan kaikissa "suvaitsevaisissa aiheissa". Sanot jotakin, joka ei sovi suvaitsevaisen pirtaan ja hän nuijii sinut siihen. Vieressä olijat ottavat opiksi ja pitävät suunsa supussa. Todellisuus vääristyy, koska suvaitsevainen ottaa hiljaisuuden myöntymisen merkkinä ja luulee, että muut ovat nyt hänen kanssaan samaa mieltä. Oma kipu tässä asiassa on se, että ei olisi niin hiljaa, että tulisi leimatuksi suvaitsevaisten peesaajaksi.
Nyt olisi kuitenkin ollut kiva oikeasti päästä keskustelemaan aiheesta ja kuulla mitä mieltä olette tästä. Mutta kävikö taas niin, että keskustelu hiljennettiin ennen kuin se pääsi alkamaan? Eli kuka voittaa ja mitä siitä, että ei puhuta enää naisista ja miehistä? Miten sukupuolineutraalius ajaa kenenkään asiaa?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä....
Terkuin Ulla
Hyvä kirjoitus. Allekirjoitan. Tsemppiä!
Hyviä havaintoja sinulla tietystä suvaitsevaistosta ja sen halusta käyttää leimakirvestä, määrätä mihin tulokseen pitää keskustelussa päätyä ja kuka saa ylipäänsä puhua asiasta. Sukupuolineutraalius, joka pakottaa suuren enemmistön kätkemään sukupuolensa, jotta sitä etsivillä olisi helpompaa, on älytön ajatus. Toinen samojen suvaitsevien hellimä ja ärsyttävä ajatus on kulttuurinen omiminen, jolla nykyään lyödään eniten juuri niitä, jotka yrittävät monikulttuurisuutta hyväksyvästi lähestyä. Ei voi mitään, mutta mieleen tulee nuoruuteni taistolaiset, fundamentalisteja jotka lähestyivät toista ääripäätä ja raivosivat maltillisille vasemmistolaisille.
Tämä oli hyvä kirjoitus; olen hämmentyneenä seurannut lehdistä miten joissain koulussa luovutaan tutuista perinteistä jotta ei "loukkaisi " muita.
Helsingissähän on tarhakin, tai en tiedä jos enemmän kuin yksi, joka on sukupuolineutraali ,eli ei mitenkään jaeta lapsia tyttöjen ja poikien juttuihin vaan annetaan itse kai päättää siitä. Oma siskostani ,joka kai syntyi väärään kroppaan(ei leikkinyt nukeilla,ei halunnut pitää hameita) tuli transmies, mikä oli meidän perheelle vaikea juttu, mutta tuota sukupuolineutraalisuuden korostamista en oikein tajua.
Ulla: Varmasti suurin osa on ainakin Kehä kolmosen tällä puolen mutta sitä ei uskoisi, kun lukee kommenttipalstoja. Taistellaan muka tärkeästäkin asiasta, joka tarkemmin ajateltuna on samaa luokkaa kuin Keisarin uudet vaatteet. Että mistäs tässä nyt olikaan oikein kyse?
Kyllikki: Kiitos tsempeistä.
Leena: Etenkin kun se sukupuoli on aika mahdotonta kätkeä. Suurimmalla osalla meistä kun on housuissa ja paidan alla ilmiselvä todiste siitä, että tässä ei olla sukupuolineuraaleita. Eikä asia muutu, vaikka kuinka vaihdetaan nimitykset miksi tahansa. Sudella on sitten pippeli ja ketulla rinnat ja joka tapauksessa ilmiselvää, että kummaksi tässä ollaan kasvamassa. Ellei pueta susia ja kettuja koko elämän ajaksi kaulasta nilkkoihin ulottuvaan kipsiin ja pidetä vielä varmuuden vuoksi silmälappuja näköä haittaamassa. Meinasinkin tuonne jo aiemmin sanoa, että ne suvaitsevaisten omimat aiheet on seksuaalivähemmistöt, naisten asiat ja maahanmuuttajat ja heihin liittyvät kysymykset. Mistään näistä ei Suomessa voi käydä kiihkotonta ja eri asioita kiihkottomasti esille tuovaa keskustelua. Suvaitsevaiset kun ei sellaista suvaitse.
Jael: Käyttäydytään niin kuin tämä koskisi jokaista lasta. Vaikka kyseisessä tarhassa tuskin on yhtäkään, jolle asia olisi ajankohtainen? Kysyttiinkö niiltä lapsilta, että haluaako ne elää sukupuolineutraalissa maailmassa, vai oliskos niistä ihan kiva olla ihan tavan tyttöjä ja poikia sisältävässä ja ennen kaikkea hyväksyvässä yhteisössä.
Trans-asian kanssa olin tekemisissä pari vuotta kouluissa toimiessani. Iso asia sekä asianosaiselle että hänen perheelleen. Siinä ei auta nuijia eri puolia avaavaa tahoa ja toitottaa vaan yhtä torvea. Vaan pohtia rauhassa eri puolia ja mahdollisuuksia. Hurjalle tuntuu, että jo teinit kävisi muutokseen, kun siinä iässä muutenkin vielä on kesken itsensä tulemisen kanssa. Aikuisena sitten, jos varmasti tietää. Ja mille tielle lähtee, sillä tiellä toivottavasti pysyy ja voi hyvin. Harva muuten haluaa sukupuolineutraaliksi vaan nimenomaan siihen sukupuoleen, joka kokee olevansa. Senkään vuoksi en ymmärrä, että ketkä ne on ne henkilöt, jotka pahoittaa mielensä naisten ja miesten vessoista?
Hyvä raikas kirjoitus! Kiitos tästä.
Katselin juuri Espanjan lomamatkalla lastenvaatekauppoja ja niiden suloisia vaatteita, joista tuli heti mieleen, että meidän "suvaitsevaiset" tuomitsisivat nämä sukupuolia korostavina. Kaikki pitää olla tiukan androgyyniä ja korutonta.
Minusta tällainen asenne on hyvin elämälle kielteinen, ja joillakin siihen liittyy myös toisten vahtimista ja tuomitsemista. Suvaitsevaistako?
Ensimmäiseltä kommentoijalta kysyisin, oletko mielestäsi suvaitseva, kunnioittava ja arvostava bloginpitäjää kohtaan?
On aika röyhkeää mennä määrittelemään toinen ihminen kuin jokin yksiulotteinen romaanihenkilö - perusteettomasti kaiken lisäksi.
Marjatta: Ilmeisesti nämä sukupuolineutraaliutta ajavat ihmiset ajattelevat, että kukaan ei oikeasti halua olla tyttö/nainen tai poika/mies ja siksi tämä valtava viha sukupuolia ja sen tunnusmerkkejä kohtaan? Jotenkin olen saanut sellaisen tuntuman, että asiaa ei edes aja vähemmistöt, vaan nämä suvaitsevaiset? Jos olen väärässä, niin oikeasti haluaisin tietää, että miksi ja ketä tällainen sukupuolten hävittäminen auttaisi ja palvelisi ja miksi? Jos seuraat asiaa eri medioissa, niin tämä kommentointi meni juuri niin kuin kaikissa asiaa käsittelevissä foorumeissa menee. Sen tarkoituskaan ei ole keskustella asiasta, tuoda omaa näkökantaansa esille, vastata kysymykseen, ymmärtää miksi toinen on tuota mieltä ja suvaita häntä hänen mielipiteestään huolimatta, vaan hiljentää toinen leimaamalla tämä suvaitsemattomaksi, ilkeäksi ja toisia painavaksi ihmiseksi. Näin muidenkin kommentoijan kanssa samaa mieltä tai saman suuntaisesti ajattelevien ihmisten pitäisi tajuta olla hiljaa. Ja silti kyseiset ihmiset ovat varmasti erittäin vahvasti mielestään suvaitsevaisia, vähemmistöjen asiaa ajavia ja erittäin oikeassa olevia ihmisiä. Ja kaikki, jotka eivät sitä tajua, ovat tyhmiä. Harmi, sillä sellaisessa ilmapiirissä on erittäin vaikea keskustella yhtään mistään.
Hei,
kirjoituksesi oli tosi hyvä. Olen kanssasi samaa mieltä.
On niinkin, jos läheisesi tai lähipiirissä on erilaisia lapsia, niin silloin heitä alkaa katsoa aivan eri suunnalta. He ovat niitä yhtä ihania, kuin ennenkin, rakkaita, kuten aina ovat olleet.
Ei me voida tuomita (on väärä sana) heitä heidän suuntautumistensa vuoksi.
Mutta kyllä pieni tyttö saa olla siinä vaaleanpunaisessa ja leikkiä nukeilla ja poika leikkiä autoradallaan sinisissä verkkareissaan.
- kymenlaakson neljän tytön mummo
Näyttää siltä, että keskustelua sukupuolineutraalisuudesta käydään vain Suomessa ja Ruotsissa. En asu kummassakaan maassa joten keskustelu sukupuolineutraalisuudesta tuntuu minusta vieraalta. Ei avaudu minulle, mitä sillä perimmältään ajetaan takaa.
Hämmästelen myös tuota lastentarhojen ja koulujen "riisumista" suomalaisista perinteistä sillä perusteella, että se ei muka sovi muunuskoisille maahanmuttajille tai uskonnottomille suomalaisille.
Asun Saksassa ja olin opettajan virassa vuosikymmenet.Lapseni kävivät täällä koulunsa. Evankelista ja katolista uskonnonopetusta annetaan kouluissa kulttuuriministeriön hyväksymien opetussuunnitelmien mukaan.Kunkin luokan oppilaat menevät oman tunnustuksensa mukaiseen opetukseen. Ne jotka eivät kuulu kumpaakaan kirkkokuntaan saavat etiikan opetusta.
Kristittyjen lisäksi on täällä monen muun maailmanuskonnon riittejä noudattavia maahanmuuttajia. Heille ei ole ongelma, että koulu on saksankielinen ja siellä on saksalaiset perinteet.
Koululaisjumalanpalvelukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja sinä aikana annetaa haluttomille muuta opetusta.
Adventtiakana lauletaan kristillishenkisiä perinteisiä koulujoululauluja, koristellaan koulu perinteiseen tapaan joulukuusineen, tähtineen , kynttilöinneen jne. Martinpäivä on 11.11. ja Nikolauksen päivä 6.12. Lukukirjasta luetaan mistä ne perinteet ovat lähtöisin, että 11.11. on lapsille illalla lyhtykulkueita ja 6.12. tulee Nikoaus lasten luo lahjoineen. Pääsiäistä edeltävänä aikana koristellaan, askarrellaan ja luetaan perinteisistä saksalaisista kritillisistä ja maallisista pääsiäisaiheista. Uskontokunnista ja kansallisuuksista riippumatta sekä oppilaat että vanhemmat osallistuvat mielellään koulun juhliin. Varsinkin viihtyisät kahvituokiot kynttilänvalossa adventti-iltapäivinä luokan lasten ja vanhempien kanssa ovat toivottuja.
Vastavuoroisesti muslimilapset saavat heidän suurina juhlapäivinään jäädä pois koulusta, jos vanhemmat niin haluavat.
Parhaillaan koulutetaan yliopistoissa islaminuskoisia uskonnonopettajia ja kehitetään opetussuunnitelmia, jotka kulttuuriministeriö tulee hyväksymään samaan tapaan kuin katoliset ja evankeliset opetussuunnitelmat. Siihen liittyy myös koulukokeilu islamin uskonnon opetuksesta eräissä kouluissa. Tällä hetkellä useat muslimilapset käyvät koraanikouluissa moskeijoissa, ja valtio näkee sen kriittisenä.
Saksassa on myös yksityisiä (maksullisia) eri uskontokuntien ja maailmankatsomuksen/filosofian edustajien ylläpitämiä kouluja, mutta opetussuunnitelman pitää olla aina kulttuuriministeriön hyväksmä.
Koska viitasit Turkin kouluihin, halusin tässä laajemmasti tuoda esille, millainen käytäntö Saksan kouluissa on. Eri asia on, millaisia muotoja muukalaisvihasta esiintyy tiettyjen ryhmien mielenosoituksissa.
Ihmettelen tuota "suvakki"-kiivailua Suomessa.
Kyllä!!
Enpä olisi osannut itse sanoa edes noin hyvin.
Kiitos tästä!
Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä! Ja kuten eräs anonyymi sanoi, me vanhanaikaisesti ajattelevat pidämme hämmentyneinä suumme kiinni. Mielestäni kansan enemmistön mielipidettä kuvaa kuitenkin hyvin esim.kysely mitä mieltä ollaan spn-liikennemerkeistä. 90% oli niitä vastaan!!
Kun kysytään näin yleistä ja neutraalia asiaa, me perinteisesti ajattelevat uskallamme myös ilmaista mielipiteemme.
Onneksi itsellä ei ole pieniä lapsia enää. Surettaa lasten puolesta kun joutuvat koekaniineiksi tällaiseen.
paulap
Minulle tämä sukupuolineutraalius ei avaudu sillä en tiedä miten se näkyy Suomessa nyt? Yritin googlailla uutisia asiasta. Miten asia näkyy kouluissa tai tarhoissa, onko siellä keskustelua enemminkin asiasta? Kannatan sukupuolisensitiivisyyttä kasvatuksen suhteen jotta annetaan kaikille mahdollisuus suuntautua harrastuksissa ja aloilla itselle sopivaa paikkaa kohden.
Minullekaan ei tämä keskustelu täysin avaudu, vaikka asun Suomessa. Ainahan kaikenlaista vouhkataan, mutta ei minua kukaan pakota kutsumaan tytärtäni ketuksi. Jos joku niin haluaa tehdä, tehköön, kunhan ei muita samaan pakota. Eikö tuo ole aika marginaalista kuitenkin? Sukupuolineutraalit liikennemerkit ja muut höpötykset ovat pelleilyä, jotka vievät terän asian oikealta sanomalta.
Tottakai esim. varhaiskasvatuksessa ja koulussa täytyy opetuksen olla sukupuolineutraalia, ei sukupuolen mukaan eriytynyttä, vai pitäisikö jonkun mielestä tytöille ja pojille opettaa eri asioita ja eri tavoin? Mitä enemmän päästään eroon "tytöistä hoitajia ja pojista insinöörejä" -ajattelusta, sitä pidemmällä ollaan siinä, että jokainen suuntautuu elämässään omien taipumustensa mukaisesti, ei sukupuolensa perusteella. Minulle tuo tarkoittaa sukupuolineutraaliutta enkä tosiaan ihan ymmärrä, mistä "vanhanaikaisesti ajattelevat" ovat tässä asiassa hermostuneet.
Neljän tytön mummo: Seksuaalinen suuntautuminen on oma keskustelunaiheensa, sukupuolen vaihtaminen omansa. Sukupuolien hävittäminen sukupuuttoon tämän kertainen aiheeni. Kaksi ensimmäistä kyllä voin ymmärtää, tätä kolmatta en. Onnellisia päiviä sinulle lastenlastesi kanssa. Kerro heille, että ovat ihania tyttöjä/poikia:).
Liisa: Kiitos kun kerroit. Luulen, että tässä koulukysymyksessäkin keskustelu ja käytäntö eivät vastaa toisiaan. Suvaitsevaisilla kun on tähänkin asiaan kärkkäät mielipiteet, joiden pohjaoletuksena on tietenkin se, että kristillisyys on paha eikä se kiinnosta ketään, joten siitä voi luopua. Käytännössä kouluilla moni haluaa varmasti säilyttää myös kristillisiä perinteitä. Ja käytännössähän täälläkin on lupa olla menemättä kirkkoon/osallistumatta joulujuhlaan jne. jos se sotii omaa vakaumusta vastaan. Uskonnonopetus järjestetään toki täälläkin oman uskontokunnan mukaan. Miksi siis estää kristilliset perinteet kristityiltä, joita suurin osa suomalaisista edelleenkin on? Siinäkin olisi hyvä kysymys torpattavaksi:).
Vivi: Olepa hyvä. Kiitos käynnistä!
PaulaP: Olen tullut siihen tulokseen, että minullakin on vanhempana oikeus älähtää, jos koulu lähtee jotakin omia arvojani vastaan pistävää edistämään. Onneksi ei vielä ole tarvinnut puuttua mihinkään, mutta luulen senkin päivän tulevan. Suurin osa suomalaisista on edelleen tolkun väkeä. Niitä hiljaisia. Ne kovaäänisimmät vain hämäävät ja saavat tuntemaan, että koko muu maailma kiivailee sukupuolineutraalien vessojen ja liikennemerkkien puolesta ja vaativat koululaitosta luopumaan tyttö ja poika-sanoista.
Petra: Onhan sitä riittänyt. Ensin oli ne sukupuolineutraalit kasvattajat, joiden lapsille ei saanut kertoa, että ovatko tytöjä vain poikia. Joilla ei ollut äitiä ja isää, vaan susi ja kettu tms. Sitten alkoi keskustelu sukupuolineutaalista opetuksesta. MIten koulussa ei saa olla tyttöjä ja poikia. Perustettiin tietenkin sukupuolineutraali päiväkoti, Ruotsissa on tietenkin jo sukupuolineutraali eskari ja koulu. Pitäisi hankkiutua eroon sukupuolista titteleissä, saada lupa kastaa lapsi sukupuolineutraalilla nimellä, hankkiutua eroon liikennemerkeistä, joissa on sukupuoli esillä yms.
Anonyymi: Minun kokemukseni mukaan Suomessa on jo hyvin pitkään ollut vapaus valita asioita ilman pakottamista sukupuolen mukaan. Ainakin omassa lapsuuden perheessäni jo molemmat lapset tekivät samat kotityöt ja saivat samalla lailla valita asioita.Myös meidän lapset ovat saaneet vapaasti valita vaatteensa, lelunsa, harrastuksensa ja saavat myös valita ammattinsa. Mies saa itkeä ja tytöt seikkailla. Mikä tässä sukupuolineutraaliudessa itseäni ehkä eniten hiertää, on juuri se, että tuntuu olevan parempi jos poika tykkää pukeutua hameeseen kuin housuihin ja se että tyttö valitsee ammatikseen rekkakuskin sairaanhoitajan sijaan. Luonnollinen valinta onkin huono ja kertoo alistamisesta. Mutta mitä jos tyttö oikeasti tykkää pinkistä, poikaa ja miestä kiinnostaa urheilu ja äiti tykkää hoitaa ja leipoa? Vähän sama oli tuon feminismin kanssa. Lähdettiin hakemaan naiselle tasa-arvoista asemaa, mutta sitten se ei riittänytkään. Oli pakko päästä alistamaan mies tai tulla itse miehekkääksi. Hyvä feministi ei saa näyttää tai kuulostaa tavan naiselta. Naisesta tuli siinäkin hommassa paha, ihan naisten itsensä ajamana.
arvostan sitä, että te annoitte lastenne olla turkkilaisessa koulussa ottamassa osaa turkkilaisiin tapoihin, se ei nimittäin ole välttämättä aina saksanturkkilaisten keskuudessa tapa. Ystäväni on opettaja ja kertoo usein miten vaikeaa on päästä yhteisymmärryksiin turkkilaisten vanhempien kanssa, jotka kieltävä lapsiltaan vaikka mitä, mm. uimaan oppimisen, mikä on mielestäni elintärkeä juttu. OLen sitä mieltä, että maassa maan tavalla ja suvivirren pitää edelleenkin soida. Kielen sukupuolineutraalisuus olis mulle saksan kielessä tervetullut asia, inhoan, että pitää aina sanoa miesopettajasta Lehrer ja naisopettajasta Lehrerin, suomi on fiksumpi, siellä on vain opettaja.
Allu: Niin minä ajattelen: maassa maan tavalla tai maasta pois. En tietenkään olisi hyväksynyt lapsilleni islamin pakko-opettamista tms. Mutta kyllä lasten tulee tietää, että mitä on islam, miksi Turkissa ihaillaan Ataturkiä, mikä muu turkkilaisille on arvokasta, miten he juhlivat juhlansa ja miksi jne. jne. Samalla lailla ajattelen, että maahanmuuttajien tulee arvostaa ja kunnioittaa suomalaisia perinteitä ja juhlia, vaikka eivät itse niihin osallistuisikaan. Jos ei kestä suvivirttä, siirtyy sitten käytävään siksi aikaa. Tuskin tämä olikaan maahanmuuttajien ongelma, vain suvaitsevaiset eivät sitä suvainneet.
Tanskalaisessa sukupuolineutraalissa päiväkodissa onkin jo poistettu nuo mies- ja naissukupuoleen viittavat sanat. Sinäkin voit tästä lähtien kutsua saksalaisia opettajia vaikka sukupuolineutraalilla sanalla helmipöllö tai jos helmi viittaa liiaksi naiseen ota käyttöön hiirihaukka.
Kiitos suvaitsevaisuus-päivityksestäsi! Siinä oli paljon sellaista asiaa, mitä itsekseni olen ihmetellyt, mutta pitänyt ihmettelyt itselläni. Työelämässä koin tehtäväkseni puuttua oppilaiden kielenkäyttöön juuri tuosta syystä, että annan väärän kuvan muille, hiljaisille, jos en puutu siihen mitä en voi hyväksyä. Nyt saa olla irti siitä asetelmasta, mutta totta on, että hiljaisuudella kuittaamme itsemme monesti väärin. Nostan hattua, että kirjoitit tästä aiheesta, josta sain itselleni kimmokkeen tehdä jutun otsikolla Mikä on totuus? - olen porukassa, joka hankkii kirjoittamisen perusopintoja kesäyliopistossa. On ilo lukea blogiasi ja ihastella ilmaisevia kuvia. Lämpöisin talviterveisin silja vieskasta!
Silja: Kiitos sinulle kommentistasi. Uutta ihmettelyn aihetta taas oli tänään tarjolla, kun Helsinkiläispäiväkoti päätti luopua isäinpäivästä ja vaihtaa sen läheisen päiväksi, ettei nyt kenellekään tule paha mieli. Paitsi se ei haittaa, jos päiväkodin lasten iseille tulee? En käsitä.
Marraskuun kaksi ensimmäistä on ollut tosi kauniita päiviä, mutta en ole harmi kyllä ehtinyt kuvaamaan ja vaihtamaan blogissa aihetta.
Minä itse miellän sukupuolineutraaliuden niin, että sillä tarkoitetaan sitä, että kaikille annetaan samat mahdollisuudet valita ja toimia. Hirveän helposti edelleen Suomessakin yleistetään että tytöt sitä tai pojat tätä ja jos poikkeaa normista niin sitä kommentoidaan. Minä olen siis ymmärtänyt, että sukupuolineutraaliudella tai sensitiivisyydellä haetaan juuri sitä, että tämä kommentointi että tytöt ei voi tehdä tätä tai pojat jotain muuta tai yleistys jäisi pois. Minusta oli esimerkiksi ihan hirveää lukea tutkimuksesta, jossa 6-vuotiaat tytöt yhdistivät sanan fiksu miehiin eivätkä naisiin. Tai minusta oli aika kamalaa, kun 1.luokkalainen tyttö pohti, että jos hän olisi poika niin hän pelaisi jalkapalloa, ajatuksena että tyttönä hän ei voi sitä tehdä..eli hän ajatteli että vain pojat pelaa jalkapalloa. Näistä minusta siis pitäisi päästä eroon ettei kukaan ajattele, että hänen tekemisensä on kiinni sukupuolesta, vaan jokainen voi tehdä mitä haluaa sukupuolesta riippumatta. Ja tätä minä ymmärrän sukupuolineutraaliuden tarkoittavan.
Suvi: Tällainen sukupuolineutraalius käy minulle. Ja on minulla. En koe ikinä joutuneeni sulkemaan ovia vain siksi, että olen tyttö tai nainen. Koen Suomessa olevan yhtäläiset mahdollisuudet valita, kouluttautua ja työskennellä niin tytöillä kuin pojilla, niin naisilla kuin miehillä. Siksi en näe tarvetta taistelulle. Mielestäni aiemmat polvet ovat sen jo käyneet. Ymmärtäisin jos eläisimme jossakin ahtaassa muslimimaassa tai jossakin takapajulassa, jossa tytöt vielä pakotetaan kotiin eikä heitä päästetä kouluun ja pojat on kunkkuja. Suomessa näin ei ole. Olemme erittäin tasa-arvoinen maa. Joka sitä ei näe, kannattaa ehkä muuttaa muutamaksi vuodeksi Afganistaniin. Enkä voi ymmärtää, että miksi pitäisi luopua sukupuolista. Vanhempien tehtävä on kertoa lapsilleen, että he ovat ihania tyttöjä/ poikia. Kertoa heille, että he pystyvät kyllä ja voivat saavuttaa tavoitteitaan. Sukupuoli ei ole este vaan mahdollisuus, lahja, rikkaus. Se, että jonkun vanhempi vielä oikeasti lokeroisi lastaan tarpeettomasti, ei ratkea sillä, että leikitään ettei maailmassa ole miehiä ja naisia. Vaan sillä, että näytetään kuinka hienoa on olla nainen ja mies. Miten kummallakin sukupuolella on omat upeat erityispiirteensä. Miten maailma on auki, unelmat voivat toteutua ja elämä kantaa.
Erinomainen kirjoitus! Olen ulkosuomalainen, enkä aina tiedä itkeäkö vai nauraa lukiessani uutisia Suomesta. Kaikki tämä sukupuolettomuus, harmaus, värittömyys, mielipiteettömyys, oman historian, kulttuurin ja kielen häpeäminen ja kieltäminen... Mitä ihmettä on Suomelle tapahtunut? Täytyy myös sanoa, että olisin todella loukkaantunut jos joku puhuisi minusta "naisoletettuna" tai henkilönä ja kieltäisi siten naiseuteni. Pamauttaisin varmaan päin näköä.
Sinisilmä: Se on niin, että välillä ei tiedä, että pitäiskö tälle itkeä vai nauraa? Että katsoo silmät ymmyrkäisinä ja miettii, että voiko ne olla oikeasti vakavissaan näiden juttujensa kanssa. Ja kun tajuaa niiden olevan, ei tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Muistuttelee vain, että onhan ne varmaan ihan täysipäisiä ihmisiä, joilla on nyt tässä kohdassa pimeä aukko, sokea piste? Ja siinä pisteessä epäilemättä itse näyttää täydeltä tollolta.
En ole kuullut sellaisesta koulusta tai päiväkodista, jossa tyttöjä kiellettäisiin olemasta tyttöjä, tai jossa kiellettäisiin tyttöjen ja poikien olemassaolo. Sukupuolineutraalia parempi sana onkin sukupuolisensitiivinen (mutta paljon tylsempi tietty). Että otettaisiin oikeasti huomioon se, että jokainen meista kantaa mukanaan sitä kulttuurin tuomaa sukupuolistereotypiaa, millainen on hyvä nainen ja millainen on hyvä mies. Kun se kaikki alkaa sieltä lapsuudesta, ja siitä kun poika sanoo toiselle: "sähän juokset kuin tyttö!". Ja ikävä kyllä meidän tasa-arvoisessa Suomessakin tätä on vielä paljon. Nimenomaan siksi, että ne ajatukset on meillä selkärangassa. Esim. päiväkodin arkea videoimalla on huomattu, että jos lasta pyydetään auttamaan vaikka siivouksessa, se lapsi on useammin tyttö. Vaikka ei kukaan varmasti ajattele, että sen pitää olla tyttö.
Ja sitten se, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. On olemassa iso porukka ihmisiä, jotka ei tiedä ovatko he naisia vai miehiä, tai paremmin sanottuna, jotka eivät ole kumpiakaan. Ja vaikka he ovat vähemmistössä, he ovat silti olemassa, ja ihan tavallisia ihmisiä. Ja heidänkin elämänsä olisi niin paljon helpompaa, jos sukupuolirooleja ei yksinkertaisesti olisi. Jos ei tarvitsisi valita monta kertaa päivässä, että kumpi olet. Menenkö poikien vessaan, näytänkö henkkareita, mihin laatikkoon panen ruksin, sanonko itseäni vaimoksi, tyttöystäväksi, siskoksi. Puhumattakaan niistä oikeasti vaikeista ongelmista, avioliitosta, lapsista, perheestä.
Se, että muille annetaan mahdollisuus olla sitä mitä he ovat, ilman paineita mahtua johonkin tiettyyn muottiin, se ei ole meiltä muilta pois. Jokainen saa edelleen olla just sellanen kuin mitä on. Saa edelleen kutsua ITSEÄÄN tytöksi tai pojaksi tai vaikka pesukarhuksi, kunhan ei pakota ketään toista tekemään samoin. Sukupuolia voi ihan hyvin olla vaikka 25, ei se vaikuta siihen millaisena itseni näen. Voin edelleen pitää vaaleanpunaista mekkoa, ja niin voivat ihan kaikki muutkin. Voin pitää sen mekon kanssa boksereita, ja niin voivat kaikki muutkin. Jos haluavat.
Ja koen että myös lapsille voi kertoa asian niin kuin se on. Sukupuolia voi olla enemmän kuin kaksi. Intersukupuolisuus, transsukupuolisuus yms. ei välttämättä näy päälle päin. Sitä ei välttämättä tiedä edes itse. Kuinka vaikeaa on tälläisen lapsen kasvaa, jos kukaan ei edes vaivaudu kertomaan, että olet ihan OK, vaikka oletkin erilainen.
En jaksa käsittää miksi ihmiset takertuu johonkin liikennemerkkigateen, kun oikeasti puhutaan siitä, että joku lapsi tuolla voi mennä uimahalliin ja pukea sen tyttöuimapuvun ja tuntea olevansa kaunis ja ihana ja tärkeä ja hyväksytty. Vaikka ei olisikaan tyttö. Se on ihan helkutin paljon isompi asia kuin jonkun närkästys liikennemerkeistä.
Somessa on niin kivaa kiihkota täysin absurdeista asioista, ja samalla voi kätevästi unohtaa sen, että on oikeasti isoja tärkeitä asioita olemassa.
Anonyymi: Olet oikeassa, on oikeasti tärkeitä asioita olemassa. Kuten sodat. Kaikkien tulisi saada elää omassa vapaassa maassaan ilman, että kukaan ampuu. Nälänhätä. Kenenkään ei tulisi kuolla nälkään. Kuivuus. Jokaisen kuuluisi saada hanasta vettä. Tai kaivosta. Saada vettä, että ei kuolisi. Lapsiavioliitot. Kenenkään ei kuulu joutua naitetuksi alaikäisenä vasten omaa tahtoaan. Terrorismi. Olisi kiva, jos ei tulisi tapetuksi toisen ihmisen näkemyksen vuoksi. Kouluttamattomuus. Jokaisen lapsen tulisi päästä kouluun ja jokaiselle ihmiselle olisi tarjottava mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Sananvapaus: jokaisen tulee saada vapaasti tuoda oma näkemyksensä esiin ilman, että joutuu vastaamaan näkemystensä vuoksi seurauksista. jne. jne.
Suomesta tällaiset oikeasti tärkeät aiheet ovat ONNEKSi puuttuneet monta vuotta ja siksi täällä tullaan suvaitsevaiseksi ja tehdään kärpäsistä härkäsiä. Tämän jälkeen tullaan tulokseen, että koska joku kokee, että ei ole mies eikä nainen olisi "heidänkin elämänsä niin paljon helpompaa, jos sukupuolirooleja ei yksinkertaisesti olisi." = mitä niistä, joiden mielestä on mukavaa olla mies/nainen. Mitä siitä, että on luontevaa olla mies ja nainen. Nyt lopetetaan sukupuoliroolit. Jos on muita ihmisiä, kun luterilaisia, kannattaa lopettaa koko oma uskonto ja sen näkyminen kouluissa ja elämässä. Koska jollakin lapsella ei ole isiä, kannattaa lopettaa kaikilta isiltä isänpäivä. jne. jne.
Tätä yllä olevaa logiikkaa vastaan osoittautui kirjoitukseni. Se on kestämätön. Tällä logiikalla jos luokassa on yksi diabeetikko, kaikkiin tulee pistää insuliinia, ettei sille yhdelle tule paha mieli. Jos yhdellä on isä kuollut, kaikkien muidenkin isät pitää tappaa. Jos yksi ei opi kirjoittamaan, älköön muillekaan opetettako sellaista taitoa. Jos yksi on ihonväriltään musta, kaikkien muidenkin iho pitää värjätä tummaksi. jne. jne. Millaista suvaitsevaisuutta tällainen on? Tämä on TASAPÄISTÄMISTÄ ja erilaisuuden kieltämistä.
Jos siis oikeasti ajattelet, että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, ilman paineita, niin käyttäydy niin, että jokainen saa sinun lähelläsi niin kokea. Pidä huoli omasta tavastasi toimia tasapuolisesti. Niin, että nostamalla toista ryhmää, et paina toista. Älä pidä omia ajatuksiasi sellaisina, että koko maailman niin tulisi ajatella, vaan ihastele oikeasti erilaisuutta. Anna oikeasti jokaisen kukan kukkia. Vain niin tästä maailmasta voi tulla jokaiselle parempi paikka.
Lähetä kommentti