Oli isä, äiti, sisko ja sen veli. Tavallisesta lapsuudesta syntyi tavattomuudessaankin tavallisia tarinoita. Meidän perheellä ei mennyt niin kuin olisi toivonut menevän. Tuli konkurssi, lama ja ero. Isä alkoholisoitui vuosi vuodelta. Katselimme sitä voimattomana vierestä. Koulun asuntolaan tuli lopulta veljeltä soitto. Ikäviä, mutta ei odottamattomia uutisia, isä oli kuollut. Vuosikausien itsemurha oli viety päätökseen. Juotu perhe, työ, terveys ja henki. Olin 20-vuotias isätön isän tyttö.
Äidin tarina oli ihan omaa luokkaansa. Oletettavasti hänen äitinsä myrkytti miehensä ja vei lapsilta isän. Lastenkodin kertoi olleensa lapsuutensa onnellisinta aikaa. Sijaisperheessä pidettiin pahasti. Päätyi Kotkan sataman kuppilaan töihin. Sieltä isäni hänet löysi. Niillä eväillä perustivat perheen ja synnyttivät sen melko tavallisen lapsuuden. Siskon ja sen velin. Sitten meni muisti ja vei mennessään meiltä äidin. Otti lapsilta lettu-mummin. Puolisolta vaimon.
Veljestäni ja lapsuudestamme kirjoitin ainakin täällä. Viime tapaamisesta on vierähtänyt aikaa. Kuului monta huolestuttavaa asiaa kautta rantain. Itse kertoi niin kovin vähän, piti oppia lukemaan rivien väleistä. Nähdä kuoren alle vuodesta toiseen. Jäin taas sivusta katsojaksi jollekin, joka vääjäämättömästi vie sellaiseen suuntaan, jota ei toivo, mutta johon ei pääse väliin. Pojasta olisi polvi voinut parantua, mutta mikä lie pakotti kulkemaan kaikki isänsä jalanjäljet? Piikitkään eivät riittäneet suojaamaan sisintä? Siili oli sittenkin lopulta niin yksinäinen jotta.
Veljeni poistui eilen omin avuin elämästään. Meni isä, meni äiti, meni veli. Jättivät siskon kaikki vuorollaan. Jätti myös isättömäksi siskon ja sen veljen sekä vaarittomaksi kaksi ihanaa lastenlasta. Yöllä valvoessani ajattelin: Voi sinua. Voi sinua minun veljeni.
Meille, jotka vielä olemme täällä: Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Niin kauan mahdollisuus vaihtaa suuntaa. Odottaa parempaa päivää. Tehdä parannus. Kohdata rakkaus, armo ja hyvyys. Myöntää virheensä. Antaa anteeksi. Saada anteeksi. Alkaa alusta. Huutaa ja saada apua.
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15.
35 kommenttia:
Olipa ikäviä uutisia sinulla. Joskus on vain hyväksyttävä se tosiasia, että toista ei voi auttaa. Loppujen lopuksi me jokainen olemme vastuussa omista tekemisistämmä ja tiestä jonka valitsemme.
Lämmin halaus sinulle!
Surullista! Voimia ja jaksamista! Elämä koettelee. Sinulla on ihana oma perhe, josta ammentaa voimia.
Jotain juttuja ei vaan voi lukea kuin kyynelien läpi. Lämmin halaus sinulle ❤️
Osanottoni ja voimahalaus!
Onpa siinä sulla jaksamista ollut ja on vieläkin. Miten ihme susta on tullut noin tasapainoinen ihminen!? Kiva, että olet saanut ainakin miehesi kautta varaperheen. Voimia sulle♥
Voimia! Elämä jatkuu, joskin hiukan erilaisena kuin ennen.
Aika surullinen postaus tähän tihkusateiseen perjantaihin!Toista voi tukea ja yrittää myötäelää ja auttaa, mutta aikuisen ihmisen on otettava itse itsestään vastuu ja tehtävä elämänmuutos omasta halustaan.
Mutta voi vähän huonommistakin lähtökohdista ponnistaa ja saada itselleen hyvän ja onnellisen elämän. Ikävistä uutisista huolimatta hyvää viikonloppua!
Tämä sai itkemään. Ymmärrän, miksi sinulle oma perhe on kallisarvoinen.
Voimia raskaaseen aikaan. Otan osaa suruusi.
Lämmin osanottoni! ♡ ♡ ♡
Osanottoni, tämä oli niin surullista,sinulla on ollut paljon murheita sukusi puolelta, ei helppoa. Tämä veti melkein sanattomaksi,niin tavattoman surullista, ja toivon sinulle paljon voimia ja jaksamisia. Mutta onneksi sinulla on aivan ihana oma perhe:)
Rakas ystävämme, osanottomme. Kesällä kerroit huonoja uutisia. Tällaiseen ei olisi niiden toivonut päättyvän.
Voimia ja Taivaallisen Isän lohdutusta surun keskellä. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
H-M & V
Saara: Vaikea on antaa apua sille, joka ei koe apua tarvitsevansa. Joka kokee omat ratkaisunsa oikeiksi, eikä kaipaa suunnan muutosta. Voi vain kantaa omiansa heidän Luojalleen. Pyytää apua isommista käsistä. Sen jälkeen luottaa siihen, että jos joku voisi auttaa, se olisi Hän.
Sari: juuri joku kysyi, että mitä meille kuuluu. Sanoin: pelkkiä hyviä uutisia. Siksi se niin karua onkin. Kuin itse saisi toisella puolen hyvää hyvän päälle. Toisella puolen sen kun riisutaan ja riivitään.
Pepi: Kyyneleet puhdistaa. Kiitos sinulle.
Mimon mami: Voimaannuin, kiitos.
Allu: Minulla on kai elämässä riittävästi kokemusta siitä, että miten kaikki voi mennä täysin pieleen. Sen rinnalla olisi tyhmää olla näkemättä sitä mikä on hyvin. Siitä syntyy kiitollisuus. Näissä hetkissä en voi myöskään olla sanomatta, että jos en uskon silmin näkisi myös kaikkea sitä mitä tämä maailma jättää usein näkemättä, olisin varmasti saattanut helposti jäädä tuijottamaan sitä surkeiden sattumusten sarjaa, joka elämääni näyttää vahvasti sivuavan? Nyt tyydyn toteamaan, että Herra on antanut, mutta myös ottanut. Kiitetty olkoon Hänen nimensä.
Mummeli: Peruuttamaton on tapahtunut. Häntä ei enää ole. Minä olen, mutta minussa on hänen kokoisensa puuttuva pala.
Carola: Se mihin synnyt, ei ole sinun syysi tai valintasi. Se mihin menet ja mitä teet on sinusta kiinni? Muistan jo hyvin varhaisesta lapsesta miettineeni, että aikuisena teen asiat toisin, kun kotona tehtiin. Jostakin syystä veljeni päätti jatkaa huonoksi havaittua latua. En ymmärrä miksi?
Marjatta Mentula: Kiitos sinulle. En pidä itsestäänselvänä sitä hyvää minkä olen saanut. Olen tästä kaikesta päivittäin kiitollinen.
Kyllikki. Kiitos <3.
Jael: Molemmat perheet ovat olleet. En olisi se mikä olen ilman lapsuuteni perhettä, enkä ilman tätä omaa perhettäni. Olen tarvinnut ne molemmat ollakseni nyt se joka olen.
H-M & V: Surullisinta on, että tiesin mihin kaikki johtaa, mutta en osannut tälläkään kertaa pysäyttää tuhoon vieviä rattaita. Mutta minua kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Siitä ei ole näissä hetkissä epäilystäkään. Ihana, että olette!
Osanottoni - en osaa sanoa mitään viisasta tai henkevää. Ajattelen kuitenkin, että Luoja meitä kaikkia kannattelee, minua heikoimpaakin.Voimia teille.
Lämmin osanottoni ja halaus! Voimia suruun ja lohtua lohduttomuuteen! <3
Voi miten surullista. Mutta ei ketään voi auttaa väkisin jos hän ei halua.
Osanottoni ja halaus. Onneksi sinä olet saanut hyvän puolison ja ihanat lapset.
Osanottoni ja voimia sinulle ja perheellesi!
Osanottoni,voimia❤
Airi: Onneksi kannattelee. Enkä ole tavannutkaan, kun meitä heikoimpia. Oleellista ei onneksi ole ihmisen voimat, niitä riittää hetkeksi kerrallaan.
MatkaMartta: Kunhan löytää lohdun lähteelle, ei se lopu. Onneksi.
Anu: Niin turhaa. Se minulla on ollut mielessä. Täysin turha lähtö. Kun on tehnyt töitä monen itsemurhaa yrittäneen parissa, saa nähdä konkreettisesti sen, että huonoa päivää seuraa lopulta parempi. Ratkaisu on olemassa. Toivottomuus on paha valhe, jota ei koskaan pidä uskoa.
Eeviregina: Kiitos muistamisesta.
Päivi: Kiitos. Aina niin mukava nähdä nimesi täällä kaikkien näiden vuosien jälkeen<3.
Olen pahoillani ja otan osaa. Samalla ihailen vahvuuttasi kaiken keskellä. Tämä tarina kosketti, sillä siinä on sävyjä myös omasta elämästäni.
Osanottoni ja lammin halaus, toivon voimia sinulle.
Lämmin osanottomme! Voimia kaikkeen sinulle, koko perheellenne sekä hänen jälkikasvulleen!
"Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Jokainen ihminen muuttaa maailmaa syntyessään.
Ja kun hän on poissa maailma ei ole enää entisellään."
-Eeva Kilpi 2012-
Lämmin osaan otto suuressa surussanne ! t: Tiina
Voi rakas ystävä lämmin osanottomme <3. Vapahtajamme itse lohduttakoon sinua ja kaikkia teitä surevia. Sanattomaksi vetää kirjoituksesi :'(.
Voimia kaiken keskelle!
Hurmioitunut: Vuosia sitten ystäväperheen poika teki itsemurhan. Siihen liittyi ainakin alkuun salailua ja salailu herättää nopeasti tunteen siitä, että nyt on jotakin hävettävää tapahtunut. Siksi nostan hattua veljeni lapsille, jotka julkisesti laittoivat asiasta viestin niin kuin se oli. Itsemurha on surkeista surkeinta ja niin mahdottoman turhaa, mutta ei sitä kannata salata tai hävetä. Saati kaataa häpeää omaisten kannettavaksi.
Petra: Vastaanotettu, kiitos<3.
Paivike: Pistän kaikki voimat ja siunaukset sinne jälkikasvulle. Jotta jaksaisivat tämän yli ja sen mukanaan tuomat asiat hoitaa.
Tiina: Niin osuva, juuri noin ajattelen sen olevan. Olemme kaikki korvaamattomia.
Kiitos, kun jätit viestiä<3.
Sanna: Kiitos teille rakkaat<3. Jos tästä perheestä tulee huonoja uutisia, en itse enää ole niitä vastaanottamassa, sillä seuraavan menijän täytyy olla minä. Mutta jos saa Taivaan Isältä pyytää, niin kuolema on mielestäni vieraillut meillä jo aika usein. Saisinko pitää nyt rakkaani hengissä?
Voi miten ikävää, ei voi ymmärtää. Osanotot ja voimia koko perheelle!
Voi miten kurja uutinen :'( Lämmin osanottomme surun keskellä, lohtua ja voimia! J&J
Matkatar: Voiko kukaan ymmärtää. Luulen, että ei. Mahdoton on punnita toisen taakkaa. Eikä kenenkään taakkaa verrata omiinsa. Tässä hetkessä veljeni koki näemmä tilanteen mahdottomaksi. Jos olisi elänyt vielä päivän, olisiko tilanne ollut jo toinen?
Jasmini: Kiitos teille. Kurjan turha.
Torstaina tuli täydellisenä yllätyksenä minulle tämä suru-uutinen, osanottoni sinulle ja läheisille. Ei voi tosiaankaan ihminen aina käsittää tätä elämän kulkua, se on korkeammassa kädessä.
Lämmin osanottoni !
Tuo viimeinen kappale niin kauniisti kirjoitettu !
Voimia ja jaksamista <3
Fani-Ulla
Myös sisko, jolla veli. Vaikka ei vastaanvanlaisia huolia olekkaan, niin veli on aina veli ja tottakai hänelle toivoo aina parasta.
Anonyymi: Pitäisi elää kuin viimeistä päivää. Mahdollisesti omaansa tai jonkun muun läheisen. Kun ei koskaan voi tietää, edes silloin kun aavistelee.
Fani-Ulla: Kiitos.Niinhän sitä toivoisi. ja niin mielellään antaisi hyviä neuvoja ja ohjeita. Harva vain niitä kaipaa tai ottaa vastaan. Minun veljeni ei ainakaan.
Lämmin osanottoni.
Niin se varmasti on kuin arvelet, että piikitkään ei enää suojelleet yksinäistä siiliä. Pahuuttaan ei liene monikaan tuollaista polkua valitse. Ei vain muuhun pysty. Niin käsittämättömältä kuin se ulkoapäin katsoen tuntuukin.
Voimia toivon sinulle ja läheisillesi, erityisesti veljesi lapsille ja heidän lapsilleen.
Belgian Lempi
Belgian Lempi: EI pahuuttaan, sitä minäkään en usko. Ennemminkin se on pimeä hetki, jossa ihminen menee paniikkiin, eikä osaa muuta tehdä kun paeta tilannetta kaikin keinoin. Työskentelen ihmisten parissa, joista osa on yrittänyt useaankin kertaan päättää päivänsä. Sanoivat: Siinä hetkessä eläminen tuntuu täysin mahdottomalta. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kun kuolema. Ja kun yritys ei onnistu ja elämä jatkuu, hävettää itseäkin, että miten tuollaisen syyn tähden olisin itseni tappanut.
Sinulla on ollut rankkaa ja nyt tämä rankin. Otan osaa♥♥♥
Olet oikeassa, se ei ole pahuuttaan, vaan paniikkia. Koin sen viime suvena, kun yksi lääkäri vänkäsi, että...tiedät kyllä mitä. Olisin halunnut mennä järveen, mutta joku pidätteli. Ja sitten saapui helpotus.
Ystäväni, joka on alan ihminen, sanoi, että ken on päättänyt päättää päivänsä ihan suunnitellusti, sen hän tekee. Lähtee hymyillen sairaalasta ja jo seuraavana päivänä tulee kuolinviesti. Paniikissa tehty on eri. Suru kaikissa sama. Suuri.
♥♥♥
Leena: Rankkaa ja niin rakasta. Sellainen kahtia jakautunut tämä elämäni. Saanut yltäkylläisesti molemmilta laidoilta. Sinulle kävi hyvin. Veljellekin olisi voinut käydä. Siksi se on niin turhaa, niin turhaa.
Lähetä kommentti