keskiviikko 9. elokuuta 2017

KÄMPÄSTÄ KOTI JA UPS

Ensimmäinen lapsi lähti pois kotoa. Minä vein. Auton takaosa laatikoita täynnä ja telineessä pyörä. Tampereella odotti kämppä, kolmen naisen soluasunnon keskimmäinen huone. Sisäänkäynti keittiöstä. Yhdeksäs kerros. Talon vieressä kauppa ja kaikki tarpeellinen. Bussi, joka kuljettaa hänet ensi maanantaista lähtien yliopistolle. 

Etukäteen esikoista harmitti, kun asunto oli valmiiksi kalustettu. Mutta illalla kämpästä olikin tullut koti. Tutut tekstiilit ja tavarat tekivät ihmeitä vieraissakin kalusteissa. Ja kuten kotona omassa huoneessa, oli tässäkin yksi seinä maalattu siniseksi. Sen eteen tulee valkoinen piano, joka on tilauksessa. Hyvä tästä on ponnistaa itsenäiseen omannäköiseen elämään.


Ovesta näkyy asunnon keittiö. Keittiön vieressä on eteinen ja kylpyhuone, jonka viereltä käynti ulos. Kaikki kolme asuinhuonetta avautuvat samalta seinältä vieri vierestä. Esikoinen asuu siis keskellä.


Ensin käännettiin pöytä toisin päin ja ripustettiin ikkunaan omat verhot.


Laatikoita riitti, mutta hyvin upposi sisältö kahteen kaappiin huoneessa, yhteen eteisessä ja kolmeen keittiössä.



Illalla jo tuntui niin kodikkaalle. Tuon sinisen seinän eteen tulee siis se piano.


Happy Lights:).


Kerkesimme monenlaista. Ensin haimme TOAS:lta asunnon avaimet. Purkasimme auton ja tavarat. Teimme ostoslistan. Kävimme IKEA:ssa syömässä ja ostoksilla. Sen jälkeen Prismasta siivoustarvikkeet ja ruokatavarat. Sitten siivoamaan ja purkamaan tavarat paikoilleen. TOAS muisti uutta asukastaan kassillisella opiskelija-ruokaa: näkkileipää, makaronia, nuudeleita, suolaa, mustapippuria, tomaattimurskaa, OREO-keksejä, tonnikalaa ja hammasharja ja -tahnaa hampaiden pesua varten:). Sympaattinen ele ja kauppakassi kaupan päälle. 




Illan näkymät hieman sumeana lasin läpi. Ensimmäisenä yönä oli kattojen päällä upea täysikuu.


Siivouksen jälkeen teimme vielä toisen kauppareissun, kun piti saada pölynimuriin pusseja.  Saimme myös aikaan kunnon alkuhärdellin. Asuntoon tullessamme ensimmäisen huoneen ovi oli auki. Asukkaan tavaroita oli levällään siellä täällä keittiössä, eteisessä ja kylppärissä. Keittiöstä oli valloitettu monen monta kaappia ja kaikissa oli nimikirjaimet. Hieman jo rupesi harmittamaan moinen levittäytyminen, kun kaksi muutakin ihmistä piti asuntoon mahtua. Päättelimme nimestä tiskiainepullossa ja seinän englanninkielisistä lapuista, että kyseessä ei ollut mikään Suomi-neito. Illan suussa asuntoon saapui brasilialainen naisihminen, joka oli paikalla olostamme jotenkin aivan ymmällään, jopa shokissa. Pahoitteli sotkua ja keräsi kamppeitaan. Yritimme häneltä kysellä, että oliko ok, että olimme laittaneet esikoisen tavarat näihin keittiön kaappeihin. Nainen sanoi, että ok oli ja että kaikki kaapit, joissa oli nimikirjaimet olivat yleiseen käyttöön. Kysyessämme selvisi, että asunnon tavarat eivät siis olleet hänen. Oletimme siis, että aiemmat asukkaat olivat ne jättäneet yleiseen käyttöön ja nyt olisi siis nämä yleiset tavarat saatava pienempään tilaan, jos kolmelle asuntoon muuttavalle naiselle pitäisi saada kaappeihin oma tilansa. 

Tuumasta toimeen. Yhdistelimme esikoisen kanssa "yhteiset astiat" samaan kaappiin. Yksi kaapillinen oli täynnä mitä merkillisempiä ruoka-aineita. Monta pullollista omatekoisennäköisiä öljyjä, joissa eriväristä sakkaa pohjalla. Mausteita, joista osa oli kirjoitettu arabiaksi, osa turkiksi, osa näytti japanilta tai kiinalta. Suurin osa purkeissa ilman mitään lappuja. Heitimme surutta kaiken epämääräisimmän oloisen muovipusseihin ja veimme roskikseen. 

Kaupasta palatessamme uusi "kämppis" oli rauhoittunut tulostamme ja tuli juttelemaan. Selvisikin seuraavaa: hän oli tullut pariksi viikoksi Tampereelle Brasiliasta koulutukseen. Hän oli vuokrannut yksiön airbnb:stä joltakin "arabilta" tai ehkä irakilaiselta/iranilaiselta. Asunnon vuokraaja oli lentokentällä sanonut, että asunnon kanssa oli ongelma, mutta heillä on antaa toinen tilalle. Brasilialainen oli ymmärtänyt tulleensa vuoranantajan siskon asuntoon, eikä hänellä ollut tietoakaan siitä, että kyseessä oli opiskelija-asuntola ja että sinne voisi tulla ketään muita kuin hän. Ilmeisesti myös asunnon vuokraajat olivat laskeneet sen varaan, että opiskelijat saapuvat asuntoon vasta kuun lopulla. Näin olivat kätevästi ajatelleet saada brasilialaiselta hyvät rahat. Hän siis maksoi kahdesta viikosta noin kahden kuukauden vuokran verran. Hyvä tienesti sille esikoisen uudelle kämppikselle (tai hänen veljelleen?), jonka tässä vaiheessa tajusimme palaavan asuntoon, kun tämä vuokralainen viikon päästä poistuu. Samalla tajusimme siirrelleemme kämppiksen astiat mullin mallin ja heittäneemme pari kassillista tämän "kotoisia öljyjä ja mausteita" roskikseen. UPS. Hyvä alku pitkälle ystävyydelle??? Esikoinen rukoili iltarukouksessa, että ei saisi alueen arabiyhdyskunnan vihoja päälleen paljastaessaan asunnon oikean tolan ja hinnan ja heitettyään kämppiksen ruoat roskiin. Neuvoin laittamaan sen osion äidin piikkiin:D.

Muuten, koko talo ja sen ympäristö oli kuin matka maailmalle. Suomalaisia näkyi hyvin vähän ja oli koko kansojen kirjo edustettuna. Tämä ei ole meille mikään miinus, vaan luulen, että esikoiselle tae viihtymisestä. Hän on tottunut kansainväliseen ilmapiiriin ja tulee sitä nyt sitten saamaan yllin kyllin.

Aamulla oli vielä hoidettavana opiskelija- ja bussikortin haku. Näiden välissä oli tunti aikaa ja käytimme sen piipahtamalla Amurin helmessä aamiaisella. Työläismuseokortteli ei vielä ollut auennut ja huomasin myös museokorttini olevan kotona. Ei siis Muumi-museota eikä muutakaan museo-juttua tällä kertaa. Bussikortin jälkeen hoitelimme vielä netti-asioita ja sitten oli aika jättää esikoinen asettumaan itsekseen ja ajella takaisin kotiin Kotkaan.







Koska minulla on tämä miniloma, poikkesin matkalla yhdessä kauniissa paikassa, josta kerron sitten ensi kerralla. Nyt sen sijaan rupean laiskottelemaan, koska sellaistakin täytyisi lomalla koittaa ehtiä tehdä. Kolmonen muutti äsken esikoisen huoneeseen. Yritän aamulla ottaa teille hänen sisustuksestaan kuvan. Ei ymmärtänyt yhtään, että mikä siinä nyt on vialla, kun kävin hämmästelemässä nopeaa muuttoa ja oven suulla kertomassa, että olin suunnitellut hieman erityyppistä muutosta tähän huoneeseen. 

Minulla siis loma jatkuu, mutta muu tässä talossa asuva perheeni aloittaa huomenna koulutiensä! Onnea ja siunausta heille ja kaikille muillekin koululaisille!

13 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Aika kodikkaan kämpän saa, kun vaan laittaa jotain omia tavaroita sinne.Jännä seurata, miten yhteiselo alkaa toimia.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos rakas äiti kaikesta avusta! En olisi saanut kaikkea hoidettua noin "smoothly" yksin. Täällä asuminen tuntuu tosi oudolta (kuin unelta), mutta eiköhän tämä tästä... Miss you already! Siunausta koululaisille ja sinulle viimeisiin lomapäiviin. Olette rakkaita. <3

SaaraBee kirjoitti...

Kivalta näyttää opiskelijan uusi kämppä. Onnea opintoihin ja toivottavasti kämppisten kanssa alkaa sujumaan.

Oli kiva kierrellä Barcelonassa kanssanne. Ihan tuli kuuma täällä sohvalla levätessä! On siinä aika järjestely, että saadaan kuuden ihmisen toiveet täytettyä. Nauti loppulomasta!

Pepi kirjoitti...

Onnea uuteen pieneen kotiin!
Toivottavasti eläminen solussa ja yleensäkin opiskelijatalossa sujuu, meno niissä on ollut kuulemma hyvin vaihtelevaista -ainakin joskus aikoinaan kun itsekin niillä huudeilla asuin ja sivusta seurasin.

LeenaK kirjoitti...

Voi miten tästä tuli ihan omat muistot mieleen :) 27 vuotta sitten muutin opiskelija-asuntoon Hervantaan ja kyllähän se aika iso askel oli. Ennen internettejä ja kännyköitä ainoa yhteys kotiin oli kolikkopuhelin johon aina keräsin kolikoita että kerran viikossa voi soittaa. Alkuun meni puhelu niiskuttaessa, mutta pian sitä löysi sitten opiskelijaelämää ilot ja nykyinen aviopuolisokin tuli mukaan matkaan jo parin kuukauden päästä.

Tsemppiä nuorelle opiskelijalle ja perheelle! Meillä tämä voi nyt olla edessä ensi syksynä (esikoinen kirjoittaa keväällä. Tosin kun kyseessä on poikalapsi niin on armeijakin...)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Jännää todellakin:). Ja sanoin jo etukäteen, että omat tavarat tekevät kodin. Onneksi asunnon kalusteet olivat siistit ja neutraalit.

Aino: Eihän sitä nyt hetkessä, mutta jo viikon päästä on muotoutunut arjen alku. Ja se arki se on paras kotouttaja, kun tietää mitä tekee ja mistä mitäkin saa. Kolme viidestä koululaisesta on lähtenyt. Kaksi vielä lähtökuopissa. <3.

Saara: Kolmas kämppis on siis vielä ihan arvoitus ja tämä olemassa oleva myös. Mutta eiköhän ne ole kivoja tyttöjä, yleensähän ne tytöt on:). Kuuma oli meillä matkalaisillakin. Suomen kesä tuntuu oikein kivalle.

Pepi: Tämä tuskin on esikoiselle se koko opiskelija-ajan asunto. Mietittiin, että tämä on hyvä alku. Kun alkaa vähän tuntea kaupunkia, ihmisiä ja sitä missä nämä asuvat ja näkee opiskelun ja rahan realiteetit, voi alkaa hakemaan yksiötä tarkemmilla ehdoilla.

Leena K: Onhan tässä ollut yhdellä ja toisella omat muistot pinnalla:). Minä muutin häitteni jälkeen syksyllä 1994 koulun asuntolaan.Ensin jaoin kurssikaverin kanssa huoneen ja sitten oli onnen päivä kun jossakin vaiheessa sain ihan oman huoneen. Siinä tutustui nopeasti kurssikavereihin ja muihin asuntolassa asuviin. Oli halpaa asumista ja viikonlopuksi kiire aina Jyväskylän kotiin Kortepohjan ylioppilaskylään, missä mies opiskeli:). Yhteiselämä vieraiden kanssa kasvattaa. SIksi minusta on hyvä kokeilla tämä soluvaihekin.

Ja tuon "aviopuoliso tuli mukaan matkaan jo parin kuukauden päästä", esikoinen luki varmasti hymyssä suin, ainakin minä luin. Niinkin siellä taitaa tupata käymään:). Tsemppiä teillekin muutoksen vuoteen. Meillä vielä kaksi vuotta toiseen mahdolliseen muuttoon.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kodikas tuli kämpästä...ja pian tyttö tottuu siellä asumaan..:)

Anonyymi kirjoitti...

Jumalan siunausta opiskelijalle ja kotiväelle! (Oliko A:n huoneen ovessa lukko?)
aprikoi kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hannele: Ihan varmasti tottuu, ihminen on sopeutuvainen elävä.

Kajjaanilainen: On lukko jokaisen huoneessa ja eteisen kaapissakin. Keittiön kaapeissa sentään ei:).

Matkatar kirjoitti...

Onnea tyttäresi ensimmäiseen omaan kotiin, siitä tuli ihan kodikas. Toivotaan että uudet kämppikset ovat mukavia. Jännän eksoottiselta meiningiltä kuulostaa, kiva juttu!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Minustakin se näytti ihan Ainon huoneelle:). Tänään olen sitten harrastanut samaa lajia täällä kotona. Kolmonen siirtyi esikoisen huoneeseen ja kolmosen huoneesta tulee nyt musiikillinen vierashuone. Aika kiva siitäkin taitaa tulla, kunhan saan tuon oman remppareiskani hieman apuun. Nytkin huone jo ajaa asiansa ja Ainolle on siellä paikka valmiina, kun tulee koti-ikävä liian isoksi:D.

Tiina kirjoitti...

Suuri muutos elämässä muuttaa omilleen, mutta äkkiähän siitä oppii nauttimaan :) Toivottavasti osui mukavat kämppikset kavereiksi. Jos vaan on jotain Tampereeseen tms. liittyvää kysyttävää, niin saapi kysellä neuvoja!
Onnea uuteen kotiin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: ELämän suurimpia muutoksia, jossa hyvät ja huonot puolet. Ehdottomasti. Kämppikset on vielä osittain arvoitus, mutta eiköhän siinäkin ihan hyvin käy. Kiitos lupauksesta. Luulen, että ilmestymme vielä jossakin välissä puotisi ovelle. Siiheksi hyviä päiviä.