Eilen piti ilmoituksen mukaan Kotkan Katariinassa olla muinaistulet-tapahtuma klo. 19. Sepä olikin vain mainos. Meidän saapuessa serkusten kanssa paikalle, ei puistossa ollut juuri ketään. Iso kokko oli kyllä valmiina, samoin palokunta, mutta mitään ei tapahtunut. Typyt oli pukenut liian vähän vaatetta päälle ja Katariinan puistossahan tuulee aina. Oli siis varsin syksyiset tunnelmat ja paras kävellä lämpimikseen.
Meille ei ole vuosiin tullut lehteä. Selailen paikallisen sanomalehden töissä, jos kerkeän. Maailman tapahtumat ja valtakunnalliset uutiset lukaisen netistä. Kaupunkilehteähän me jaamme kakkosen kanssa kahdesti viikossa, mutta eipä sitä tule itse luettua. Vahinko kyllä. Kuulen yleensä vasta jälkikäteen mistä kaikesta olen jäänyt paitsi, kun en tiennyt, että Kotkassa tapahtuu. Nyt siis luulin olevani ajan tasalla, mutta en ollutkaan. Polun varrella päädyimme juttusille koiraansa ulkoiluttavan pariskunnan kanssa, jotka olivat olleet myös oikeassa paikassa väärään aikaan. Olivat ihmetelleet tyhjää puistoa ääneen ja kuulleet, että tapahtuma alkaakin vasta klo. 20:30. Puolitoista tuntia sinne tai tänne?
Se yksi lempipoukamani, taas kerran.
Minä olen luonteeltani se henkilö, joka tulee mieluummin paikalle hyvissä ajoin, kun myöhään. Olen ollut 23-vuotta naimisissa henkilön kanssa, joka tulee yleensä paikalle ihan viime tipassa tai vähän myöhässä. Lapset ovat tainneet tulla tässä asiassa enemmän äitiinsä, kun isäänsä. Ainakin päätellen siitä, että aina ollessamme lähdössä jonnekin, koko perhe perinteisesti odottaa miestä autossa.
Turkissa aikataulut heittivät aina häränpyllyä. Kuinka monesti ruoka kuivuikaan uunissa, kun pidin sitkeästi kiinni sovitusta ajasta, mutta vieraiden tulo milloin mistäkin syystä viivästyi. Tapahtumat peruuntuivat, siirtyivät toiseen paikkaan tai alkoivat miten sattuu. Turkkilaisiin häihin saavuimme aina liian aikaisin, vaikka olisimmekin tulleet (miehen takia:)) vasta tunti ilmoitetun ajan jälkeen paikalle. Muut vieraat tulivat vielä myöhemmin. Oli ainaiset alkusäädöt ja vasta sitten päästiin käyntiin, kun itse oli ajatellut pääsevänsä poistumaan kyseisistä kekkereistä. Olen siis TOTTUNUT vaihtuviin aikatauluihin, muuttamaan suunnitelmaa ja jopa odottamaan. Odottamaan siis kotona ja Turkissa, mutta Katariinan puistossa puolentoista tunnin heitto ennalta annettuun aikatauluun oli niin käsittämätöntä, että saivat pitää muinaistulensa.
Oikaistiin ja huomattiin, että keskellä ryteikköä kasvatettiin jotakin. Mitähän luulette tässä olevan tulossa? Epäilen, että ei porkkanoita.
Luonto kasvatti ainakin sieniä.
Kotona sytytettiin saunaan tulet. Hain varastosta kynttilälyhdyt oven pieleen. Kynttilöiden ketjupoltto on alkamaisillaan niin oven pielessä kuin sisälläkin. Tarvittaisiin myös lisää puita, sillä kodin sisälämpötilasta päätellen (17,4), on aika aloittaa takka-kausi. Tulella on siis paikkansa nykyaikanakin. Saunan lämpiämistä odotellessa kuvasin teille tämän kesän aikaansaannoksia. Meidän naapurusto (lue: naapurin mies) siisti tuon kodin ja jokisuiston välisen metsäkaistaleen ja näin saimme ympärivuotisen merinäköalan. Tähän asti se on ollut meillä syksystä kevääseen, kun lehdet ovat olleet poissa puista. Nyt näkee lehdistä huolimatta. Todella kaunista, mutta myös kätevää. Tuossa puiden vieressä kun on alueemme matonpesupaikka. Aiemmin kävelin sinne matto kainalossa vain huomatakseni, että ei ollut tilaa. Nyt kurkkaan ikkunasta ja paikkatilanne on sillä selvä. Siitäköhän johtuu, että matot on nyt pesty ja taas käytössä.
Huomenna sitten paluu töihin. Neronleimaukseni vuoksi olenkin sitten käyttänyt vapaapäiväni siihen malliin, että tuleva viikko mennään yhden vapaan taktiikalla. Pitkiä päiviä tämä viikko pitää sisällään kaksi. Ei taida blogikaan yllä olevista syistä kovin tiheästi päivittyä. Mukavaa viikkoa siis itse kullekin, töissä, lomalla tai vapaalla, missä sitten olettekin.
7 kommenttia:
Poukama näyttää tutulta, taisinpa poiketa tuolla kun Kotkassa vierailin Meripäivillä;)
Harmi ettei muinaistulia polteltu, kun paikalle menitte. Mukavaa viikkoa!
Ihana poukama teillä:)
Mites nyt se tuulitapahtuma jäi tuollaiseksi,eikä ketään tullutkaan..
Minä olen krooninen etuajassa tuleva,ja saan aina odotella muita,mutta samalla harmittelen etteivät jotkus osaa olla ajoissa;D
Täälläkin voi aikojen kanssa olla vähän niin ja näin,mutta ei kuitenkaan kuin Venezuelassa, jossa aikakäsitys oli täysin muuta kuin mihin oli tottunut: Ihanan vihreää teillä siellä,ja oikein hyvää viimeistä elokuun viikkoa.
Carola: Se on siinä Mansikkalahden ja Katariinan meripuiston välissä. Kaupungin kivoimman kävelypolun varrella.
Jael: Tuli sinne varmaan sitten klo. 20:30. Ei jaksettu eikä tarettu odotella. Minä olen oppinut, sattuneista syistä, kyllä kestämään niitäkin, jotka tulevat viime tipassa ja vähän jälkeenkin. Mutta en itse osaa myöhästellä, vaan saan siitä ahdistavan tunteen.
Voi, kuinka huvitti häränpyllyä heittävät turkkilaiset aikataulut. Been there, done that :) Istanbulissa jo ruuhkat ovat sellaisia, että ne yllättävät välillä senkin, joka lähtee omasta mielestään varhain matkaan. Kauniita syyskuvia siellä, harmi että jäi muinaistulet näkemättä, onneksi on sauna ja kynttilät!
MatkaMartta: Ehkä se muuten oli se meidän avioliitonkin kannalta oleellinen asia. Elää 14 vuotta maassa, jossa kymmenien miljoonien ihmisten aikakäsitys on lähempänä tuon miehen aikakäsitystä kuin omaansa. Mitä sitä hermojaan menettämään puolen tunnin tai tunninkaan tähden? Ja jos myöhästyminen kestää päiviä, niin jälkikäteen se ainakin vain naurattaa. "Yoldayım." Joidenkin tie vain on mutkikas ja pitkä:).
On kyllä ollut tosiaan tosi vilpsakkaa välillä, ihan on tullut ikävä lapasia ja hattua koiraa ulkoiluttaessa.
Muuten, -arvaas mihin olemme menossa 26.9? Edinburgiin! Saimmepa sittenkin säästettyä ja varattua liput. Ihan vain kolmeksi yöksi haistelemaan kaupungin tuulia, mutta on sekin jotain, kaikki otetaan irti minilomasta jee! :D
Matkatar: Hetken oli sisälläkin jo niin kylmä, että muistettiin tilata puut. Mutta nyt on taas lämpimämpää. Ihanaa, että pääsette matkaan. Nauttikaa. Ja ota paljon hyviä kuvia meidänkin ihasteltavaksi.
Lähetä kommentti