TOISTEN ONNET

Täällä on viimeiset neljä päivää eletty kuin viimeistä kesäpäivää. Kohdille osui neljän päivän vapaat ja samalla lämpeni ilmat. Lopultakin! Torstaina juhlittiin suvun voimin meidän pikku kakkosta, joka täytti jo 17-vuotta. Perjantaina mies sai pidettyä illan mittaisen tauon naputuksestaan ja pääsimme lopultakin ystävien saareen. Kutsu on ollut voimassa jo useamman kesän, joten ymmärsimme, että jos koskaan meinaamme sinne asti päästä, on vain lähdettävä liikkeelle. 

Ensin autolla ja sitten veneellä. 

Puheiden perusteella on jo voinut ymmärtää, että kyseessä on ystävälle tärkeä paikka. Se paikka, johon yhdistyy lapsuuden kesät, jolloin aina paistoi aurinko. Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, että mistä tutut ihmiset ovat lähtöisin. Mikä paikka on kenellekin se, joka lataa akut. Samalla on mielenkiintoista nähdä, että mitä tunteita ne toisten onnet itsessä herättävät. Useimmiten nämä paikat täydentävät sitä kuvaa minkä toisesta ihmisestä on saanut muodostettua. Monesti voi ymmärtää, että mitä toinen ihminen saattaa siinä paikassa arvostaa, vaikka itse ei niin osaisikaan hurmioitua kyseisestä paikasta tai näkymästä. Tästä kyllä osasin. Mikä ihana, ihana paikka. 

Minun sieluni lepää veden ääressä rantakalliolla. Rakastan vanhoja puutaloja. Metsä on ystäväni. Tässä ne oli kaikki yhdistettynä kauniiseen kesäiltaan ja auringonpaisteeseen. Rannassa lämpiävää saunaa ja seuraa unohtamatta. Sohvan reunalla kuuntelimme talon tarinan. Tämä ihana huvila rakennettiin saareen 1920-luvulla. Tarina ei kerro, että millaisia kesiä sen ensimmäiset omistajat siellä viettivät, mutta sen kuitenkin, että omistajapariskunnan mies kuoli sodassa. Leski ei desanttien pelossa uskaltanut enää saareen saapua ja myi saaren huviloineen ja irtaimistoineen ystävän isoisälle. Siellä ne ovat edelleen, huonekalut ja astiat huvilan alkuajoilta. Lisääntyneenä aikojen kerrostumilla ja tulevien polvien aarteilla. 

Lattialankut narisevat. Kahvit katetaan lasiverannalle. Aikanaan matkustivat tänne junalla ja viettivät saaressa koko kesän. Veden takana oli kauppa. Vesi nostettiin järvestä ja keitettiin juomakelpoiseksi. Moni asia on ehkä muuttunut, mutta moni on ennallaan, niin kuin silloin ennen. Tänä pikakertakäyttöaikakautena tuntuu suurenmoiselle, kun törmää johonkin juurevaan. 

Laiturilla voi istua ilman, että palelee. Hyttyset eivät inise. Järven takaa kuuluu juna. Kuopus ja mukaan lähtenyt serkkunsa menevät uimaan ja saunaan. Mielikuvittelemme kuinka viime kesänä toivat jääkaapin soutuveneellä saareen. Miten mahtoikaan tulla aikanaan paikan päälle sohvakalustot, sängyt, pöydät jne. Kaatoivatko talon tarpeet paikan päältä? Saaressa olo on suloista, mutta onhan siinä omat haasteensa. Miten hyvä sekin. Monelle tekisi hyvää tiedostaa, että harva asia tulee onnistumaan näkemättä sen eteen vaivaa.

Sinne jäivät viettämään kesäisiä päiviä. Me ajoimme kesäidyllistä kesäidyllin läpi. Oli lehmät laitumella. Keltaisena hehkuvat rypsipellot. Puiden latvuksiin ripustettu usva. Kesä<3.