tiistai 14. maaliskuuta 2017

ENSIN TYÖ, SITTEN HUVI JA TAAS TYÖ

Itsenäisen työvuorosuunnittelun iloja on ollut se, että vaikka ei olekaan oikeutettu lomaan, on voinut kasata vapaapäiviään ja lähteä näiden turvin Kemijärvelle häihin ja Pyhälle ihastelemaan lunta. Asian toinen puoli on sitten se, jonka perhekin on huomannut:"tuntuu siltä, että olet jatkuvasti töissä." Tuo tunne johtuu siitä, että viimeiset kaksi viikkoa olen ollut jatkuvasti töissä. Ne kaksi yksittäistä vapaapäivääni on ollut pakko uhrata kodin ja pyykkihuollon eteen ja kameraan päin ei ole ehtinyt katsomaankaan. Lukuunottamatta tätä toissapäiväistä puolen tunnin lenkkiä, jonka sain töissä tehdä. Oli sumuinen ja aurinkoinen kaunis sunnuntaipäivä. 





En voi sanoa, että työpaikka vetää vertoja kodille. Ei tietenkään vedä. Onneksi kuitenkin voin sanoa, että pidän todella paljon työstäni. Siitä, että päivät eivät ole täysin toistensa kopioita. Iltavuoro on erilainen kuin aamuvuoro. Viikonloput erilaisia kuin arki. Ja kun vinkkaa asukkaille vaihtelusta, saattaa löytää itsensä heidän kanssaan kävelemästä Tiutisesta. Virkistää niin asukkaita kuin hoitajaakin, etenkin jos kyseessä on se sunnuntai, jolloin sinulla sattuu olemaan kokopäivä vuoro, eli töitä puoli kahdeksasta puoli kahdeksaan.

Eilen aamuun vaihtelua toi koulutus. Sen kahvitauolla rupesimme katsomaan eläkelaskurilla, että milloin meillä koittaa se lopullinen vapautus työelämästä, eli eläke. Selvisi, että tällä hetkellä minun eläkeikäni on 66 vuotta ja kuukausi. Pääsen eläkkeelle lokakuussa 2040. On siis syytäkin tykätä työstään, kasata vapaapäiviä vaihtelua varten. Ja iloita siitä, että ensi vuonna saan jo kunnon lomat. Tänä kesänä lomaa kun on vain kaksi viikkoa elokuussa ja viikko sitten joskus talvella.




Olen myös muistutellut itselleni, että arkeen kannattaisi (lue: PITÄISI) ottaa niitä irtiottoja. Työarkea tulee siis kestämään näillä näkymin vielä se 23 vuotta ja 7 kuukautta. Lomia on kuitenkin hyvin harvoin ja vähän. Onneksi tulevassa listassa arkipyhien kanssa huomattavasti enemmän vapaapäiviä sentään. Ylös, ulos ja kuvaamaan tekee mieleni. Toteutus vain vielä ontuu, sillä autottomana käytössä on koko ajan nämä ihan samat rannat, joita en näköjään viitsi enää kuvata. Halajaisin jonnekin vähän kauemmas, mutta en niin kovasti, että olisin vielä jaksanut laittaa niinä harvoina aamuina, joina saan nukkua, kelloa soimaan miehen töihin heittämistä varten. Mutta ehkä kevään valo saa tähän muutosta aikaan?

10 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Ensin työ ja sitten huvi. Minunkin eläke alkaa juoksemaan 66 vuotiaana. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö asiaan voisi tulla muutosta ja varmasti vielä tuleekin. Eli jos 70-vuotiaana vielä kirjoitan, että tulin töistä, en yhtään ihmettelisi...
Koska töissä istun niin monta tuntia joka viiko on tosi tärkeää, että vapaa-aikaan panostaa ja tekee sitä mistä nauttii. No, kotityöt on tietysti tehtävä, mutta koska pojat ovat ovat isoja, saan mennä ja tulla. Käyn joogaamassa 3-4 kertaa viikossa. Auttaa kovasti, että salille ajaa 5 min, eli 1.5 h se harrastus on harrastettu matkoineen ja joogaamisiin. Sitten espanjaa yhtenä iltana. Auttaa jaksaman välillä tappavan tylsää työtä, kun tietää että illalla on mieluisaa ohjelmaa. Sinulla vuorotyö tietysti saneelee sen, että harrastaminen ei onnistu yhtä helposti kuin minulta.
Ja voihan sitä kotonakin harrastaa. Kun pyykit on lajiteltu ja keittiö raivattu istun sohvalle ja alan neulomaan, kirjoittamaan blogia tai opiskelemaan vaikkapa espanjan verbejä.
Piti vielä sanomani, että kun mieli halajaa lomalle, niin tänne olette edelleen tervetulleita, vaikka koko porukka. Meillä on tilaa ja Finnair ja Norwegian lentää Dubliniin edullisesti.
Unohdin kommentoida teidän Lapin reissua. Olin ihan unohtanut miten järkyttävän pitkä matka on sieltä eteläisestä Suomesta pohjoiseen. Siinä sai ajaa oikein urakalla.

Jael kirjoitti...

Onneksi työ on sinulle tosi mieluinen,se tekee odotuksen helpommaksi. Vapaa-aika ja oma aika on tärkeää ,että jaksaa sitten töissäkin.Kauniit kuvat jälleen,niistä näkee että kevät tekee jo tuloaan..

Carola Lehtonen kirjoitti...

Työssä pitää toki olla elementtejä joista pitää, mitkä saavat tuntemaan viihtyvänsä työssään jos näin ei ole ja harmittaa mennä töihi on aika pohtia muita vaihtoehtoja Vapaa-aika ja lomat ovat tärkeitä o an jaksamisen kannalta. Minäkin haluaisin välillä saada uusia ennen kokemattomia kuvauskohteita, minullakaan ei ole sitä autoa käytössäni, mikä helpottaisi eri paikkoihin kuvaamaan pääsemistä.

MatkaMartta kirjoitti...

Kauniita kuvia! Niin hyvin ymmärrän sen, että tekisi mieli päästä vähän kauemmas kuvaamaan. Ehkä tämän flunssan jälkeen sitten taas :) Tsemppiä arkeen!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saara: Minä luulen kanssa, että en tule ikinä eläkkeelle pääsemäänkään, jos tämä nykymeno jatkuu. Eläkeikä tarpeeksi korkealle, niin kaikki kupsahtaa töissä ollessaan eikä tarvitse huolehtia eläkkeiden maksusta. Mutta kuten sanoin, töissä on mukavaa, joten en ala nyt sitä suremaan, että onko minusta siellä vielä mukavaa kymmenen tai kahdenkymmenenkolmen vuoden päästä:). Mutta sen ehkä tajusin kirkkaammin, että on ihan tyhmää jättää asioita "sitten eläkkeellä"- aikaan, koska silloin meistä tuskin on maailmanympäripurjehtijoiksi enää:). Minä olisin 66 ja mies 69 minun eläkkeeni alkamisaikaan. Varsinainen tehokaksikko ja seikkailunhalua maailmanympäripurjehdukseen takuulla rutkasti tallella?

Jael: No, tämä nyt taas muistutti siitä, että se onni on löydettävä tästä ja nyt. Eli töitä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Hetkiin tarttumista.

Carola: Minä olen niin ihmissuhde ihminen, että minulle on tosi tärkeää nuo hyvät suhteet töissä. Se, että työkavereiden kanssa on mukava olla ja siellä ei ole mitään kismaa ihmissuhteissa. Hyvin kävi, sillä tällä työpaikalla on mukava ilmapiiri.

MatkaMartta: Minä VIHAAN aikaisia aamuherätyksiä. Siihen se tyssää. Kun pitää valita, että herääkö aikaisin viemään toista töihin vai nukkuuko kerrankin. Tulee lähes aina valittua se nukkuminen ja hidas aamu ja se on sitten yhtä kuin EI KUVIA.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saara: Ja KIITOS tuhannesti tarjouksesta. Olet aika rohkea nainen, kun lupaat tuosta vain majoittaa tällaisen kuusihenkisen perheen:). Dublin ja Irlanti kyllä kiinnostaa ja joskus toivottavasti sinnekin pääsemme. Luulen, että se ei kyllä tapahdu tänä kesänä. Mutta teen vastatarjouksen: Kotkassa sinulla ja perheelläsi on paikka johon tulla, jos jostakin syystä tänne eksytte:D.

Anonyymi kirjoitti...

Tarjouksista puheen ollen. Pihastamme Espoossa kaadetaan kevään aikana pari puuta. Kunnon paksuja sellaisia. Onko teillä takka- ja saunaihmisinä kiinnostusta? Meillä on edellisvuosilta jo enemmän kuin tarpeeksi. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anisi: Voi kiitos, KYLLÄ. Kunhan keksitään keino puiden kotiin saamiseksi. Puita tilataan vuodeksi ja se on hintava operaatio se.

Hurmioitunut kirjoitti...

On onni, että pitää työstään. Siitä ei kuitenkaan pitäisi pitää niin paljon, että se oma aika unohtuu. Itse olen joutunut tätä vähän opettelemaan. Tämä viikonloppu pitää oikeasti rauhoittua, että flunssan saa selätettyä. Voiton puolella taidetaan onneksi jo olla.
Odotan innolla kuukauden päässä odottavaa Roomaa. Vähän jännittääkin. Tunnelma voi olla toisenlainen ainakin majoituksen osalta, sillä viimeksi se Villa Lante oli niin huikea.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Eikä työ saa mennä perheen edelle. Ei minulla sellaisat vaaraa ole. Tämän työsuman syy on yleensä aina se perhe ja oma-aika, kun yritän haalia pidempää vapaiden rypästä, jotta pääsemme jonnekin lähtemään. Ja viikonloppuja kannattaa olla rahan takia töissä. Niin se vaan on. Sillä ilman sitä rahaa ei pääse myöskään mihinkään. Se on tullut huomattua nyt, kun yritän epätoivon vimmalla löytää meille jonkun kesälomakohteen, mutta kaikki ovat liian kalliita. Teille oikein ihanaa aikaa Roomassa. Jos asumus ei olisikaan TOP 10, niin kaupunki sen ympärillähän se on se pääkohde:).