Käytiin eilen venemessuilla koko perheen voimin. Ei minulla ollut mitään vahvoja ennakko-odotuksia, mutta ne vähäisetkin jäivät täyttymättä. Meitä olisi kiinnostanut vain ja ainoastaan ne purjeveneet. Tarkennan: sellaiset normaalin työssäkäyvän ihmisen purjeveneet, joka meidän palkoilla tarkoittaa käytettynä hintahaarukassa 10 000-15 000 euroa. 20 000 euron yli meneviä veneitä emme edes katsele hifistelytarkoituksessa netistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että kannattaa haaveilla asioista, jotka ovat mahdollisia saavuttaa. Kuu taivaalta-tyyppiset haaveet ovat mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja aiheuttaa ihan turhaa kateutta, mielipahaa ja tyytymättömyyttä.
Venemessuilla oli moottoriveneitä, soutuveneitä, kumiveineitä, moottoreita ja kanootteja joka lähtöön ja joka hintaluokassa. Todella suuri valikoima eri kokoluokissa. Hyvä heille, joita kiinnosti moottoriveneet. Matkailuun tarkoitettuja purjeveneitä oli tuotu paikalle kolme. Ne maksoivat sellaisen 400 000 ja rapiat. Normaalin kuolevaisen hintaluokassa oli just just optimistijollia, jotka ovatkin tosi käteviä tällaiselle kuusihenkiselle perheelle, joka haikailee nimenomaan retkipurjehduksesta.
Niihin muutamaan paattiin sai jonottaa sisään päästäkseen puoli tuntia. Komeita veneitä ei siinä mitään. Mutta mitä mieltä tällaisten tyhjätaskujen on sellaisia katsella? "Lottovoittoa odotellessa", tuumasin esittelijälle poistuessani paatista, vaikka jos totta puhutaan, en ostaisi niin järjettömän hintaista venettä edes lottovoitolla. "Tai sitten vain painamaan pitkää päivää," heitti mies. Taisi elää se mies vähän toisessa todellisuudessa kun meikäläinen. Meidän todellisuudessa, kun me kaksi painamme molemmat pitkää päivää, saamme hyvällä tuurilla maksettua asuntovelkamme vuonna 2039, ja tämä asuntohan maksoi vajaat puolet tuosta kyseisestä paatista.
Kiersimme alueen. Lapset eivät selvästikään viihtyneet, mutta olivat hiljaa. Piristyivät hetkeksi, kun löydettiin pöytä, jossa oli ilmaisia maistiaisia. Minä löysin messuilta kaksi kivaa juttua. Yläkerran valokuvat, jotka katsottiin viimeiseksi ja tosi nopeasti, sillä meillä kakilla oli todella kova nälkä. Messukeskuksen ruokapaikat kun oli niin tupaten täynnä, että päätettiin suosiolla syödä muualla. Toinen oli rähjäinen pikkuinen vene nimeltä Psycopaatti, jonka seikkailuista voitte lukea vaikka täältä. Uskomaton juttu. Minä näet tuossa muutama päivä sitten tuumasin tuolle miehelle, että olisi kiva joskus purjehtia Irlannin rannikolle. Mies mietti, että uskaltaisiko sitä koskaan tuon koko luokan veneillä lähteä isoille merille. Psycopaattia katsellessaa ajattelin, että jotkut ne uskaltaa mitä tahansa. Vene alla, ei ihme, että äitien mielestä idea Atlantin ylityksestä ei ollut ihan paras:D.
Venemessut oli siis turha reissu, mutta onneksi matkalla onnistikin. Mehän olemme lähdössä sinne Lappiin ja tarvitsimme laskettelusuksia. Messuille mennessä käytiin ostamassa sellaiset miehelle Arabianrannasta. Huuto-netistä löytyi sieltä sopivat sukset edulliseen hintaan. Mies niiden perään soitteli ja puhelimessa kyseli, että onko sukset hyvät. Suksien myyjä kertoi, että oli aikanaan mennyt niitä ostamaan suksiliikkeestä ja sanonut, että haluaa parhaat sukset mitä liikkeessä on tarjolla. "Maksoivat sellaisen tuhat euroa". No, mies maksoi niistä nyt 50€, joten hyvät kaupat tehtiin. Mietittiin, että ollaankohan koskaan ostettu mitään ajatuksella "parasta mitä kaupasta löytyy"? Ei kai ole tullut edes mieleen, että niinkin voisi tehdä:).
Itäkeskuksessa käytiin syömässä. Sieltä soiteltiin kuopukselle suksia, jotka haettiin kotiin lähtöä ennen Espoon lähiöstä, Siellä oli sen näköisiä kartanoita, että asukkaille tuollainen 400 000 olisi varmaan pikkuraha ja messuvene ihan mahdollinen investointikohde. Onneksi olkoon heille, on tehty joskus rahakkaampia ratkaisuja ammatinvalinnan tms. suhteen. Mikä meille hyvä, niin kuopus sai kukkasuksensa ja reissu tuntui näin ihan tekemisen arvoiselle.
Oli ihanaa tulla kotiin. Täällä asiat palaavat omankokoiseksi. Voi unohtaa tämän ammottavan elintasokuilun, mihin hetkeksi jouduimme vasten tahtoamme. Olla onnellinen siitä, että osti Itiksen Arnoldsista donitseja kuusi viiden hinnalla. Maistuivat tosi hyvälle iltakahvin kanssa peiton alla nautittuna. Tietää, että toiste ei tarvitse mennä messuille. Voi nekin rahat käyttää johonkin josta varmasti saa hyvän mielen. Tai säästää sitä omankokoista venettä varten.
14 kommenttia:
No johan oli messut. :-( Mutta onneksi Arnoldsin donitseilla voi korjata monta pahaa mieltä. Minun suosikkini on se kinuskikuorrutteinen ja mustikka- tai omenahillotäytteinen Jammy. Voisin elää niillä varmasti loppuelämäni. :-)
No voi sentään harmi, että messujen tarjonta oli pääpiirteittäin tarkoitettu vain niille lottovoittajille tai sellaista toisenlaista palkkapussia nauttiville! Uskoisin ja toivon, että se teille sopiva vene vielä löytyy lehti-ilmoituksen myytävät osiosta tai keltaisenpörssin tai vaikka venelehtien myyntipalstojen kautta.
Ei reissunne onneksi ihan hukkaan mennyt, sukset sentään löytyi teistä kahdelle tulevaa Lapin reissuanne varten, hyvä sekin.
Miten pääsitte Itiksestä ilman käyntiä turkkilaisessa supermarketissa??? Olen kerran käynyt vihannesosastollansa, joka teki suuren vaikutuksen! Terv. Suometar, jonka kädet ei olis riittäny kaikkiin kasseihin, jotka olis halunnu täyttää kaupan antimilla!
Satu: Oli. Ei tarvitse toiste mennä. Itikseen voidaan mennäkin Arnoldseja ostamaan.
Carola: Emme me tietenkään ajatellutkaan, että messuilta olisi löytynyt venettä meille, eikä meillä olisi rahojakaan ollut sitä ostaa. Mutta olisi ollut kiva nähdä sen kokoluokan veneitä mitä olemme ajatelleet ja luonnollisessa koossa havainnollistaa sitä, että mitä sellaiseen veneeseen mahtuu. Meitä kun on kuusi ja olisi siis oltava jokaiselle makupaikka, jonkunlainen keittosysteemi ja vessa. Jäi näkemättä.
Suometar: Varmaankin siksi, että EN TIENNYT siellä sellaista markettia olevankaan. Kävimme siis vain ravintolakerroksessa syömässä, emme muualla. Ensi kerralla täytyy muistaa ja käydä tutustumassa.
Venemessuilla en olekaan koskaan ollut,mutta kyllä messuilla joissa veneitä. Sellaisissa voisi asuakin,olen joskus miettinyt..Muistissa on tosin Ruotsin Göta-kanaalia pitkin viime vuosikymmenellä tehty reissu eksän tuttavien purjeveneellä,jossa nukkuminen oli yhtä kidutusta,siis niin epämukavaa se meidän nukkumispaikka.
Vau,hienon suksikaupan teitte:)
Mä niin oon samaa mieltä tuosta, että unelmoin sellaisista asioista, jotka on edes jotenkin mahdollisia. Okei, joskus voi katsoa jotain "uima-altaat parhailla maisemilla" listauksia ihan huumorilla, mutta pääosin olen aika realisti tuollaisissa. Kummallista, että ei ollut tavallisille työssäkäyville vaihtoehtoja. Mutta onneksi on koti ja donitsit :)
Jael: Sellainen vene asumismuotona kuulostaa ihanalle ja näyttää myös niiden asunntoveneiden puolesta, joita olen joskus lehdistä katsellut. Ei kovin hyvä valinta sille, joka asuu Suomessa:). Nukkumapaikka on ihan oleellinen, tässä iässä. Nuorena sitä nukuttiin vaikka laivan lattialla, jos niikseen tuli.
MatkaMartta: Kummallista tosiaan, mietin vain, että onko tavisten purjehdus niin ohi mennyttä huvia, että siihen ei kannata panostaa edes venemessuilla, vai mitä tässä tapahtui? Tosin en ole koskaan ollut venemessuilla aiemmin. Ehkä se on aina ollut moottoriveneilyn juhlaa? Eläköön Arnolds!
Olen vissiin kerran ollut venemessuilla, kun tuttava oli siellä töissä, oli siellä ihmettelemistä samoin kuin asuntovaunumessuilla, asiakkailla ei näyttänyt olevan pikkurahan puutetta.
Allu: Tuloerot senkun kasvaa. Tuntuu, että ammottava elintasokuilu on vähän niin kuin molemmilla puolilla. Ensin venemessut ja sitten katsoin yleltä dokumentin Peritty köyhyys. Se aihepiiri tuli kahden ensimmäisen vuoden suomitöissäni niin selvästi esiin, että hirvitti. Kannattaa katsoa miten hyvinvointiyhteiskuntamme pitää yllä monennen sukupolven toimeentulotukilaisia. Mallit perytyy vai mikä on, kun 70% toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista saa itse toimeentulotukea. Leipäjonoissa kulkee rintarinnan äiti, tytär ja tyttärenlapsi. MIKSI?
Klikkaa alanyaorientalmarket.fi ja kurkkaa, mitä on tarjolla. Kauppa ei ole sisällä Itiksessä, vaan metroraiteiden toisella puolella, mutta ihan lähellä vanhalla Puotinharjun ostarilla eli Puhoksessa. Terv. Suometar
Ennen mekin oltaisiin oltu tuolla:) Oli iso paatti, liian iso ja harkitsimme vaihtoa pienempään. Sitten tuli kuopuksen allergiat ja vaikeimmasta päästä...Myimme veneemme pois ja ostin niillä rahoilla turkoosin rättikattoauton ja loput menivät toukokuun koivun siitepölypakomatkoihin Keski-Eurooppaan. Nyt ei ole enää rättikattoautoa, ei kevätpakomatkoja, ei himoa venemessuille, vain alppien kutsun vieläkin kuulemme...nyt syksyisin.
Veneisiin voi hassata helposti omakotitalon hinnan, mutta sehän on sitten vain priorisointikysymys.
Hyvää ystävänpäivää sinulle♥♥♥
Suometar: pistän tuon nyt mieleen ensi kertaa varten.
Leena: Minä selailisin loputtomiin kirjoja saarista ja merestä. Mielessä siintää ne ulkosaaret ja Kotkan oma saaristo. Venekesinä olisi loputtomasti aurinkoa ja sopivasti tuulta. Nukkua aaltojen keinuntaan:) Meillä tämä ei ole priorisointikysymyskään. Kotia ei tietenkään myydä. Eikä se mitään auttaisikaan, kun tämä on pääosin vain velkaa. MIkään kallis paatti ei siis tule kysymyksenkään. Ei siis kuuta taivaalta, mutta jos vaikka tähdenlento.
Hyvää ystävänpäivää.
Venekesät olivat ihania ja meillä on tallessa lokikirja kuin myös satoja, satoja valokuvia, sillä muutimme veneelle heti kuin voimme ja nostatimme sen ylös vasta lokakuilla. Lokakuun veneilyt ovat erityisesti mielessä, sillä ruska, iltojen pimeys, muiden veneilijöiden puuttuminen. Tulemme mereltä, joten toteamme vain, että 'untuvatakit on keksitty' ja olihan paatissa vesikeskuslämmitys, mutta useimmiten kannella. Päijänteen saaret on kollattu.
Ymmärrän, että himoitset nyt Kotkan saaristoa. R:n mielestä siellä on muutama komea saari, osa on jouduttu luovuttamaan Venäjälle. Hän on vähän Kotka -tietopankki, koska hänen exänsä oli Kotkasta:)
Joku paatti, jossa voisi kuitenkin yöpyä, se olisi niin mahtavaa<3
Lisää tähdenlentoja!!!
Leena: Kaunissaari, Ulko-Tammio, Haapasaari, Lehmä… Niin monta kaunista saarta lähellä, mutta veneettömälle niin kaukana. Syyspurjehdus, sitä en ole osannut edes ajatella.
Lähetä kommentti