sunnuntai 1. tammikuuta 2017

VUODEN MUISTOT osa 2

Iltavuorosta kerkesin vielä hyvin vuotta vaihtamaan. Kotkassa oli ollut hulppeat ilotulitukset, jota muu perhe oli käynyt kotirannasta katselemassa. Illalla olivat kokoontuneet lasten tätilään herkuttelemaan. Puoli kymmeneltä liityin seuraan. Puolelta öin riitti raketteja vielä varsin hyvin, joten ei jäänyt vaille säihkettä minunkaan vuoden vaihteeni. Nyt ollaan sitten taas tammikuussa, jonka pääasiallinen tarkoitus omassa vuodenkierrossani on perinteisesti ollut sellainen "takaisin ruotuun"-tyyppinen yritys kohtuullisuuteen palaamisesta. Mutta sitä ennen vielä katsaus viime vuoteen heinäkuusta jouluun.

Heinäkuussa palattiin reissukesäkuusta Suomeen. Oma maa oli sekä mansikka että mustikka. Tämä marjashow vei kuukauden lähes kokonaan. Ehdittiin kuitenkin miehen kanssa juhlimaan hääpäivää kaipaamassani Kaunissaaressa. Työttömyyteni loppui ja aloitin työt, mutta olihan vielä ne illat.











Elokuussa käväisimme miehen ja tyttöjen kanssa naapurikaupungin tattoossa. Vuorotyöni avasi eteeni akivapaiden ilot. Perheen logistiikkaa helpottamaan moottori tuli rantaan. Lukijan pyynnöstä summasin, että mitä meille on jäänyt käteen Turkista. Viimeisimmän kuvitin yhden arkivapaani aikaansaannoksella eli kävelyretkellä Haminan Pitäjänsaareen.








Syyskuussa käytiin pienissä häissä. Heräteltiin haaveita omatekoisella jokiristeilyllä. Käytiin lainalasten kanssa retkellä Valkmusassa. Ajoin vapaapäivää viettämään Repovedelle. Vanhenin ja esittelin elämäni kuvat 1 ja 2.








Lokakuussa oltiin terapian tarpeessa. Saatiin kutsu talvihäihin. Tervaleppälehdossa kuunneltiin ystävien kanssa, kun sirkutti ja soi. Kolmosen korvasta löytyi reikä ja hän jäi leikkausjonoon.







Marraskuun kohokohtia oli harvinainen sukutapaaminen tädilläni. Muuten koko kuukauden voisi mielestäni poistaa kalenterista. Parasta oli, kun se oli ohi ja mennyttä.





Joulukuussa ajoin auton päin moottoritien kaidetta ja saatoin olla kiitollinen siitä, että olemme elossa. Vuokra-auton turvin pääsimme kuitenkin juhliin ja nauttimaan Helsingin kulttuuritarjonnasta. Sitten olikin aika pistää päälle jouluvaihde.




Kiitollisena jätän taakseni tämän vuoden. Se oli hyvä vuosi monella tapaa. Mielenkiinnolla odotan vuotta 2017, joka tulee todennäköisesti muuttamaan perheemme elämää. Esikoinen kirjoittaa ja huokuu halua päästä jo omilleen. Kuopus siirtyy yläkoulun puolelle. Kolmosen koulu siirtyy vuoden alusta väistötiloihin. Joko mies väittelee? Toivon, että jotakin tapahtuu matkailun saralla. Entä saammeko ostettua sen veneen? Mitä muuta kirjoitankaan vuoden päästää koosteeseen. 

Armorikasta vuotta toivon, niin meille kuin teillekin. 

7 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Ole iloinen, että on niin itsenäinen lapsi, me tässä lähistöllä ihmetellään, kun kolmekymppiset asuu vielä äidin ja isin luona eikä ole puhettakaan itsenäistymisestä. Hyvää tätä vuotta!

Pepi kirjoitti...

Hieno vuosi ollut teilläkin, tapahtumia riittänyt!
Olkoon tuleva vuosikin antoisa ja onnellinen ❤

Jael kirjoitti...

Ihana vuosi teillä ollut,ja kuvat niin kauniisti kuvastavat sitä.Tulit mieleeni,Istanbulin ikäviä uutisia kuullessa,voin kuvitella että tuntuu ahdistavalta.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hieno postaus menneestä vuodestasi 2016, Onnea ja iloa uutteen vuoteen 2017!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Kyllä, olen iloinen. Lasten kuuluu asua kotona vanhempiensa kanssa, mutta ei aikuisten:).

Pepi: Aina se jotenkin yllättää, näin jälkikäteen kun tuntuu, että meille ei ole tapahtunut oikein mitään.

Jael: Turkissa on pakka sekaisin. Eikä se taida nykyjohdolla siitä järjestyä, sillä niin suuri on juopa kansan välillä. Ja sitten on nämä islamin sankarit, jotka kylvää kuolemaa joka puolella. Kuka heidät saisi järjestykseen?

Carola: Onni ja ilo on aina tervetulleet.

Petra kirjoitti...

Olipa kiva kayda lapi vuotesi, muutamat postaukset kavin lukemassa uudestaan. Siita tuli mieleen etta pitaisi ehka joskus palata omiinkin vanhoihin, jospa sielta löytyisi jotain tarkeita ajatuksia. Hyvaa alkanutta vuotta teille kaikille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Itse luin monta postausta uudelleen ja olivat vielä itsellekin kuin uusia:D. Niin sitä vaan asiat unohtuu, vaikka ei olisi diagnosoitu dementiaakaan.