Terveisiä parisuhdepäivästä, jossa vietimme kauniin lauantaisen pakkaspäivän yhdessä monen muun pariskunnan kanssa. Päivän aihe oli "vanhoilta poluilta uusille urille" ja aiheet pyörivät pitkälti miesten ja naisten eroissa, oman itsensä tunnistamisessa ja sitä myöten toisen erilaisuuden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. Mukava päivä, jonne lähdimme hyvillä mielin ja niin saimme myös hyvillä mielin palata illaksi kotiin.
Luennoilla muistuteltiin mieleen, että pelkkä erilaisuuden ymmärtäminenkin auttaa suhtautumaan toiseen paremmin. Toista ei voi muuttaa, mutta itse voi muuttua. Erilaisuuden ei tarvitse olla uhka, vaan se voi olla rikkaus. Erilaisina me täydennämme toisiamme ja voimme kasvaa ja kehittyä yhdessä. On siis tärkeää tunnistaa, että kuka minä olen ja miksi reagoin asioihin niin kuin reagoin. Ja sen jälkeen ymmärtää, että kuka tuo talossani asuva mies on ja miksi hän toimii niin kuin toimii. Ja lopuksi tiedostaa: minun tapani ei ole se talon ainoa oikea ja normaali tapa. Tuttua juttua, mutta kertaushan on opintojen äiti.
Päivän paras osuus on nyt tämän kahden kerran perusteella ollut se kävelypolku, jonka varrelta löytyy kysymyksiä yhdessä pohdiskeltavaksi. Tällä kertaa kysymykset liittyivät siihen, että miten olemme muuttuneet avioliittomme aikana ja mitä muutosta toivoisimme suhteeseemme. Etsittiin myös meitä yhdistäviä asioita ja niitä, joissa olemme puolisoni kanssa erilaisia. Huomasimme, että olemme aikalailla tainneet hioa toinen toistamme nämä vuodet ja siksi olemme toisillemme niin mukavasti sopivat. Meitä yhdistää samanlaiset arvot, yhteinen historia, lapset, kuluneet vuodet ja yhteiset haaveet ja toiveet. Olemme löytäneet puolisossa ihmisen, johon voi luottaa ja jonka kanssa on mukava jakaa elämää.
Purjeveneitä näkyy häämöttävän joka puolella. Jopa täällä keskellä jäätä.
Vanhoissa poluissamme ei siis ole mitään vikaa, mutta voimme mielihyvin lähteä myös uusillekin urille. Mitä me siis haluamme vahvistaa suhteessamme? Kirjoitin: yhteisiä hetkiä, unelmia ja päämääriä. Mies kirjoitti: yhteisiä asioita, jaettuja hetkiä ja toisen tarpeiden huomioonottamista. Näillä mennään.
10 kommenttia:
Ei hullumpia toiveita ollenkaan!!!
Onni jos on löytänyt vastaparinsa ja niin totta, että toista on turha yrittää muuttaa, vaan itseään ja omaa suhtautumistaan toisen erilaisuuteen ja erilaisiin toiminta tai reakoimistapoihin:) Joskus olisi hyvä itse kunkin miettiä, mitä toivoo, mistä unelmoidaan ja mitä jatkossa ja kuulla sen toisenkin ajatukset.Varmasti antoisa tuollainen parisuhdepäivä.
Tuollainen parisuhdepäivä olisi taatusti mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Pitkä suhde helposti ajautuu arkisille urille:)
Oi! Onpa teillä ollut ihanan kuuluinen päivä. Tuollainen polku olisi hyväksi niin parisuhde- kuin ystävyyssuhteisiinkin aika-ajoin pohdittavaksi. Kaunis talvipäiväkin näytti hellivän teitä. :)
Anu: Ei, eikä ollenkaan mahdottomia toteuttaa.
Carola: Olemmehan me luonnollisesti muuttuneet, kumpainenkin. Siitä on pitänyt huolen astuminen opiskeluelämään, työelämään, vanhemmuuteen, Istanbuliin jne. Että ei mitään "koskaan et muuttua saa"-settiä, vaan tarpeellista muutosta samaan suuntaan.
Hanne: EIkä arjessa ja sen urissa ole mitään vikaa. Itselleni on tärkeää, että välillä on myös juhlaa ja irtiottoa. Tarvittaessa arjen uria voi myös vähän leventää tai vahvistaa.
Hurmioitunut: Tässä kysymykset, jotka voi jokainen kysyä siltä omalta puolisolta/ystävältä ihan vaikka iltalenkillä: 1.Millä mielellä olen tänään? Millaiset tunteet kuvaavat oloani juuri nyt? 2.Kun ajattelen sinua ja suhdettamme, mitä erityisesti arvostan? 3. Luettele viisi asiaa, joissa olemme samanlaisia/viisi asiaa, joissa olemme erilaisia? 4. Mihin sinussa aluksi ihastuin? Olenko joskus myöhemmin vihastunut siihen samaan piirteeseen ja jos olen, niin miksi? 5.Miten koen muuttuneeni avioliittomme aikana? Miten puolisosi on muuttunut? 6. Minkä toivon muuttuvan suhteessamme? Minkä toivoisin pysyvän sellaisena kuin se on nyt?
Mukavaa tuollainen parisuhdepäivä,tärkeitä asioita tulee esille.Teillä on molemmilla hyvät toiveet,ja toivottavasti löytyykin enemmän yhteistä aikaa.
Talvikuvat taas niin kauniita:)
Erilaisuus on rikkaus jota pitäisi aina kunnioittaa ja vaalia toisessa ihmisessä. Tylsää olisi jos me kaikki olisimme samasta muotista tehdyt. Hyviä asioita siis olette läpi käyneet! :)
Jael: On taas ollut kauniita aurinkoisia päiviä. Lumi mokoma meinaa vain kokoajan sulaa. Ei ole vielä ollut hiihtoilmoja, mutta onneksi on se Lapin reissu vielä edessä.
Väylän Tyär: Tarpeeksi yhteistä ja tarpeeksi erilaista, siinä minusta paras resepti onnistuneelle suhteelle. Näin on yhteistä tekemistä ja mielenkiintoa asioihin, mutta samalla toisessa riittää oppimista. Ja näin toinen avaa maailmoja uusiin ulottuvuuksiin, joita ei itsen olisi tullut mieleen edes miettiä.
Hienoa, että on tällaisia parisuhdepäiviä. Olen joskus miettinyt sellaistakin, että miten sitä ihmiset tuosta vain voivat mennä yhteen ja sitten saada/hankkia lapsia ilman mitään opastusta ellei oma koti tai vanhempien esimerkki ole sitä tarjonnut. Runsas vuosi sitten tyttäremme jätti viiden vuoden kihlattunsa ja valitsi ensikatseesta toisin. Järkytys oli ensin suuri, mutta tuimme häntä kaikessa koko prosessin ajan. Nyt kun olemme saaneet kunnolla tutustua uuteen vävyehdokkaaseen, olemme huomanneet, että ehkä se esimerkki on vahvin opastus. Meri&co rakastuivat kuumasti katseesta yli väen aivan kuten me, tyttäremme on nyt täysin oma itsensä, mitä hän ei ollut aina edellisessä suhteessa eli aavistin silloin jotain...ja sitten vielä vähän kliseinen, mutta kiva juttu: He ovat kuin me sekä huumorissa että tunteiden näyttämisessa, S:ssa on paljon R:a ja mikä ihaninta, nyt on vävy, josta tuli kuin oma poika. Hän viihtyy meillä sataa ja S.n äiti taas tuntee, että Meri on hänelle kuin tytär. Eläköön se toinen ja viimeinen kierros!
Meillä on nyt ne vuodet, jolloin mietimme, mitä odotamme jatkolta. Tämä on nyt vasta kun kuopuskin on poissa ja koiruus myös. Mehän olemme nyt tavallaan varsin vapaita myös isoihinkin seikkailuihin. Tässä punnitaan nyt monenlaista samalla kun nautitaan siitä, että selvisimme viime kesästä. Niin kova koetus se oli, että parisuhteemme vain vahvistui kaikesta ahdistuksesta ja pelosta, mitä sairaus toi. R. oli kallioni, kun olin luovuttaa totaalisesti, nyt minä olen kallio, kun R:n pikkuveli tekee lähtöä...(Tästä en voi edes kuiskata blogissani, mutta meillä oli siis viime kesänä kaksi kovaa diagnoosia, sekä mieheni veljelle että minulle.) Ei siis tästä enempää. Elämä on.
Intohimoa, hyvää hiljaisuutta sekä hyvää keskustelua, uusia seikkailuja ja ikuista kipinää teille toivotan <3
Leena: Ei olisi hullumpaa, että avioliittoonkin olisi kurssi. Sillä jo aika pienillä jutuilla sitä saisi monta alkavaa solmua auki. Useimpia elämä/avioliitto ja viimeistään lapset opettaa, mutta ei kaikkia. Toiset oppii kantapään kautta ja toiset toistaa samoja virheitä suhteesta toiseen. Onni on hyvä parisuhde, elämän suurimpia lahjoja. Monesti olen miettinyt omaa onnekkuuttani, kun osui kohdalle kerralla.
Voimia teille sinne surutyöhön. Onneksi sinä pääsit kuiville ja saat olla olkapäänä ja tukena.
Toivotukset vastaan otettu!
Lähetä kommentti