Jos vuoden ensimmäiset päivät antavat osviittaa koko tulevasta vuodesta, niin vuosi 2017 tulee olemaan päivä päivältä kirkkaampi. Kylmän kaunis ja jotenkin toiveikas. Se on myös työntäyteinen ja kuitenkin ajatuksia herättelevä. Olen siis ollut alkuvuoden töissä ja herännyt huomaamaan sen ihanan asian, että päivä on todellakin pidentynyt. Aamuvuoroista on paluuta saanut tehdä valoisan aikaan ja useimpina päivinä vielä sellaisen valoshown myötä, että on kokenut pakahduttavaa halua päästä ulos kuvaamaan, ihan vaan sitä valoa. Miten kauniita ovat nämä pakkasen puremat päivät. Pakkasta täällä on nimittäin riittänyt. Se on kiristänyt otettaan päivästä toiseen ja tänään mittari on näyttänyt jo 18 astetta. Jää leviää vetten ylle ja hentoinen lumivaippa kirkastaa Kotkaa.
Lainalapset, kakkonen ja kuopus kipaisivat kodin lähellä olevalle jäälle tänään pakkasta pelkäämättä.
Tänään oli vuoden ensimmäinen vapaapäiväni. Oli se pitkä aamu, jonka jälkeen kävelimme kolmosen kanssa ihan naapurissa sijaitsevaan keskussairaalaan. Korvaleikkaus onkin jo 11.1 ja sitä varten piti tänään käydä verikokeissa, kuulokäyrässä ja lääkärin luona tarkistamassa, että korva on kuiva. Kaikki on tällä hetkellä kunnossa, joten nyt pitäisi vain pitää poika terveenä, että leikkaus saataisiin suoritettua. Meillä töissä on influenssa riehunut valtoimenaan. Olen itse onnistunut mokoman välttämään, vaikka tartunnan paikkoja on ollut päivät täynnä. Toivottavasti tauti siis vielä pysyy meistä kaikista kaukana, jotta emme taas joudu leikkausjonoon, vaan asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.
Takaisin kävelin rantaa pitkin, vaikka kotona odottikin siivouspäivä ja nälkäistä väkeä. Talven valo on niin erilaista. Aurinko oli kirkas ja pakkasesta huolimatta se ikään kuin lämmittää. Jää oli kirkas monesta kohtaan ja mietin, että milloin sinne uskaltaa kävelemään. Täällä meillä ei näy koskaan pilkkijöitä, joten oletan joen virtojen tekevän jäästä hauraan?
Kunnon pakkaset piti tietenkin hyödyntää. Petivaatteet heitin pihalle jo aamulla ja siivouksen aluksi vietiin matot lumipesulle. Pakkasen kiristymisen on kotona huomannut. Villasukat kuuluu vakiovarustukseen, mutta nyt on tehnyt mieli vetää päälle jo villatakkia tai -paitaakin. Oli pakko vähän kääntää pattereita isommalle. Pidän silti tästä talosta, joka elää vuodenaikojen mukaan, hengittää kulloistakin vuodenaikaa sisäänsä.
Kuusi sai vielä armonaikaa, vaikka miehen teki se jo tänään mieli heittää pihalle. Juhlitaan nyt ensin se loppiainen. Koululaisten loma alkaa vetää viimeisiään. Kohta arki vie meidät kaikki mukanaan. Olen myös aloittanut tammikuun perinteisen kuurin. Tässä iässä ei näköjään jaksa olla ihan kamalan ehdoton pitkään. Näin ollen olen arkipäivä-skarppaaja, mutta vapaapäivisin otan löysemmin. Onhan kesään kuitenkin vielä aikaa ja bikineihin ei tässä iässä ole muutenkaan enää mitään aihetta pukeutua. Parempi ruoka, parempi mieli. Toiveissa kai aina sellainen mukava elämä, jossa ei ole liikaa kiristäviä tekijöitä.
10 kommenttia:
Kauniita talvikuvia!Hienoa, että korvaleikkaus on teillä jo niin lähellä ja kaikki sen osalta kunnossa ja asia saadaan hoidettua.Täällä on tänään nautittu loistavasta kuvaussäästä -21 C:tta! Kerätty joulukoristeita ja leivottu börekkejä vähän omalla tvistillä, täytteenä jauhelihaa, riisiä, kuivattuja karpaloita, rusinoita ja manteleita murskattuna;)
Pakkasta on hyödynnetty täälläkin. Eilen sulatin pakastimen ja tänään tuulettelin petivaatteita. Mutta valokuvaamaan en ole uskaltanut! Eilen oli kyllä pieni valokuvausretki lähellä, kun meri näytti niin hienolta, ja kuvatkin olisi saanut melkein auton ikkunasta. :-D Mutta harmikseni huomaisn kameran jääneen kotiin, ja kännykällä en viitsinyt vaivautua.
Carola: Olipas sinulla persoonalliset börekin täytteet. Afiyet olsun! Minä haaveilin opettelevani tekemään täydellistä risottoa. Katsoin jotain kokkiohjelmaa silittäessä ja siinä väsäsivät merenelävärisottoa. En kyllä pidä merenelävistä, joten minun risottoni pitäisi olla toista maata.
Satu: Pakkanen pitäisi sulattaa meilläkin. Sen pitäisi olla pakkanen, joka sulattaa itsensä, mutta kissan viikset. Olen tänä vuonna sulattanut sen jo kahdesti ja taas se on paksussa jäässä. Minä huokailen maailman kauneutta nimenomaan autolla ajaessani ja harmittelen, kun en ehdi pysähtyä juuri siihen hetkeen.
Kauniilta näyttää kun olet saanut aurinkoakin kuvattua! Jää näyttää aika hataralta, ei sinne varmaan uskalla mennä...:D
Kauniita talvikuvia! Onneksi talvi saapui heti alkuvuodesta. Meillä on vielä pieni puinen kuusi ja punaiset kynttilät paikoillaan, sunnuntaina ajattelin korjata ne varastoon ensi vuotta odottamaan. :)
Matkatar: En luota kykyihini, mitä tulee jään paksuuden arvioimiseen. Kun näen muiden menevän, uskallan mennä itsekin. Paitsi pilkkimiehet, heihin en luota. Välillä on niin hullua touhua, kun pilkkivät avoveden äärellä.
Annika: Minusta talvella saa luvan olla talvi, eikä mikään musta kurakeli. Eläköön pakkanen. Joka tosin lauhtui, mutta onneksi edes sataa lunta. Vielä.
Kyllä se vain on niin, että pakkaspäivät ja aurinko ovat minun juttunu! Silloin kun niistä pääsee itsekin nauttimaan. Arkena ei näe päivänvaloakuin toimiston sälekaihdisten välistä, joten toivon aina kovasti, että viikonloppuisin olisi suotuisat säät. Hurraa! Nyt taitaa olla koko Suomessa edes pikkuinen lumikerros maassa. :)
Hurmioitunut: MInunkin mielestä talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. En nyt kaipaa sitä 20 astetta, mutta jos vaikka se viidestä kymmeneen. Tänään ollaan täällä suojan puolella. Mutta vielä voi luistella lähikentällä.
Kauniita kuvia! Toivottavasti korvaleikkaus meni hyvin! Mukavaa alkanutta vuotta sinulle ja läheisillesi!
Tiiu: Leikkaus meni hyvin, Luojan Kiitos! Nyt vielä toivotaan, että kalvo pysyy paikallaan ja kuulo palautuu korvaan. Toipilaan on hieman vaikea sietää toimettomuutta, joten on jouduttu tänään toppuuttelemaan. Jotakin kertoo sekin, että haluais mennä kouluun mieluummin, kun vetelehtiä kotona:).
Lähetä kommentti