Meillä on ollut erilainen viikonloppu. Kolme vanhinta lasta oli viikonloppureissussa ja vain kuopus jäi kotiin. Talosta puuttui selvästi jotakin, vaikka meillä kävikin yllättävän paljon vieraita. Ensin oli kuopuksella yövieras perjantaista lauantaihin. Sen jälkeen meille aikuisille tuli lauantaina päiväkahviseuraa ja illasta alkuyöhön meille piti seuraa miehen veli. Miten mukavaa.
Tänä aamuna pakattiin kahvit kassiin ja ratsastettiin tien yli kotirantaan. Viime syksynä vesi nousi lyhyessä ajassa erittäin korkealle ja vei meidän veneestä mukanaan teljot. Onneksi ei sentään koko venettä. Mies kävi siis piirtämässä mallit, jotta voi tehdä uudet istuimet alkavaa veneilykautta varten. Kuopus ratsasteli pitkin rantoja ja minä keskityin lähinnä huokailemaan. Oli kaunista ja auringossa hetkittäin jopa lämmintä.
Veneitä oli liikkeellä jo useampia ja minua rupesi taas saarettamaan. Tänä kesänä on pakko päästä ainakin Kaunissaareen. Tämän lauseen olette tainneet kuulla useasti aikaisemminkin, sillä olen hokenut sitä jokaisena kesänä, jolloin olen ollut Kotkassa käymässä. Ja tietenkin nyt näinä kahtena edellisenä kesänä, jolloin olen jo asunut täällä. Edellisestä Kaunissaaren reissusta taitaa siltikin olla kulunut jo lähemmäs 20 vuotta! Korkea aika tehdä sille asialle jotakin, vai mitä?
Jos olisi vene, voisi ajaa saareen. Kaunissaareen.
Hevosella sinne ei pääse.
Kevään ensimmäiset retkikahvit- ja kaakaot tuli siis juotua ja mallit veneen teljoihin piirrettyä. Ihmeteltyä sitä tosiasiaa, että minulta kuluu noin kaksi minuuttia päästä kotoa tähän rantaan, mutta siltikin tulen käyneeksi täällä aika harvoin. Joka kerta tullessani mietin, että miksi. Onhan tämä nyt ehdottomasti yksi Kotkan kauneimpia paikkoja. Saaren kaipuuseenkin tämä vastaa, sillä onhan täälläkin ne kalliorannat, lokit ja meri.
Pihalla saimme tänään jotakin aikaiseksi, mutta viikon pihakuva jäi ottamatta. Haravoin etupihan ja mies viritteli kesäkalusteet paikalleen. Kuopus haki kellarista pikkupöydän etuterassille. Oletin siis, että tulevat päivät, viikot ja kuukaudet on silkkaa kahvittelua ulkosalla ja kevään ihastelua. Mutta mitä hetki sitten kuulinkaan? Odotettavissa ensi yön aikana jopa kymmenen senttiä lunta!?! Kieltäydyn uskomasta. En suostu. Raparperikin jo kasvattanut selkeät varret. Mullasta noussut myös pionin päät. Toppatakitkin pesty ja varastoitu yläkerran komeroon. Olkoon siis Kevät. Ilman lunta, kiitos.
10 kommenttia:
Rauhalliselta ja kutsuvalta näyttää tuo ranta! Voin kuvitella miten ihanan raikasta siellä on. Tykkään tuosta tyttösi hepasta -oletko itse tehnyt sen?
Toivottavasti lunta ei tullut...nyt saisi aurinko alkaa kunnolla lämmittämään, mekin tulemme loppuviikosta takaisin Lahteen ja puutarhaa kuopsuttamaan! :D
Onpa komea keppihevonen! Hauskaa kuulla, kuinka jokainen kaipaa erilaisia paikkoja/luontokokemuksia. Minä en haikaile niinkään saareen, sillä minulle riittää se, että pääsen järven rannalle. Laiturille tai kalliolle tai hiekkarannalle vain ihailemaan näkymää. kenties uimaan. En ole kovin veneilyihmisiä.
Tuosta keppihevosesta sainkin idean ensi viikon kurssilleni, yritanpa jotain sen suuntaista askarrella! Kevat tulee siellakin, ekat ulkopiknikit on aina ne parhaimmat joka vuosi.
Kevättä ilman lunta myös tänne, kiitos! Viikonloppuna satoi räntää ja ukkosti, kyllä huhtikuussa, ei mitään tällaista enää, vaan aurinkoa ja lämpöä;)
Minä pidän rannoista , saarista ja tykkään liikkua veneellä, ihan sama onko soutu, moottori tai purjevene kaikki käy, nautin;)
Meri tai järvi niidenkin suhteen olen "kaikkiruokainen" pidän molemmista.
Kuvaaminen kyseisillä paikoilla on myös ihan lempipuuhaani, luonto ja linnut, ja tunnelma rannoilla, luodoilla ja saarilla on ihan omanlaisensa, haaveissa olis päästä joskus jonnekin majakkasaarelle kuvailemaan.
Kauniilta näyttää ,ja pian varmaan jo vihreääkin tuolla.Ihana heppa kuopuksella:)
Matkatar: Kotirannassa on myös Kotkan kauneimmat auringonlaskut. Mies tuli hetki sitten jalkapalloa pelaamasta ja hätyytti minut ikkunaan. Taivas leimusi punaisena ja pakkohan se oli juosta tien yli rantaan kuvaamaan. Ei onneksi tullut sitä lunta:).
Heppa on aivan ihana. Kuopus sai sen luokkakaveriltaan syntymäpäivälahjaksi. Luokkakaverin äiti näitä tehtailee ja ovat kyllä niin viimeisen päälle mietittyjä. Oikea aarre. Meidän mummokin on taitava hepan tekijä. Minä olen vasta suunnitteluasteella tuon tekemisen kanssa.
Hurmioitunut: Kyllä minullekin käy ranta kuin ranta. Laituri kuin laituri. Veneet ja vesi. Minulle se itse vene ei ole mikään juttu, vaan se mihin sillä pääsee. Kotkassa on ÄLYTTÖMÄN hieno saaristo ympärillä. Olisi kiva kuvata ja näyttää sitä teillekin, mutta eipä onnistus ilman venettä.
Petra: Kuopuksen ope on käsityössä teetättänyt keppihevosia tytöillä. Ihana projekti sekin. Ne hepat tehtiin kankaasta.
Carola: Kaunissaaressa yhdistyisi vielä ne puutalot, pieni kalastajakylä-tunnelma ja sitten se saariston luonto. Minun sielunmaisemani on se kallioranta meren ääressä. Toivottavasti tänä kesänä pääsen edes johonkin saareen. Miehen veli se käväisin siellä kaukaiselle majakkasaarella, jota en nyt muistakaan. Oliko se Utö? Oli kuulema hieno reissu, enkä epäile sitä yhtään.
Jael: Silmut on pulleita jo monessa puussa. Jos lumet kulkee ohi ja tulisi parin päivän lämmin aalto, se olisi varmasti jo siinä.
Olisiko Istanbulissa voinut tähän hetkeen koti olla noin vajaalla miehityksellä? Muuttuiko lastenne tilanne siinä suhteessa?
Kevään merkit olivat tänä vuonna tosi aikaisin. Meillä pihatöitä on tehty jo useamman viikon ajan. Muutaman vuoden hoitamattomuusko syynä, mutta huomenna on lähdössä jo neljäs iso peräkärryllinen puutarhajätettä paikalliseen keräyspisteeseen. Kaikkea ei jaksa kompostoida eikä hakettaa. On leikattu omenapuita, pensaita, kaadettu ylikasvaneita puita, kuritettu villiintyneitä kasveja ... Vuorenkilpi sai muutaman jätesäkillisen verran kuritusta jo viime vuonna, nyt on loppujen vuoro. Vuorenkilpeä, kuunliljaa, ruusukvittenin ja unkarinsireenin alkuja tarjolla tarvitsevalle tai kaatopaikan keräyspisteelle. Sellaiseen viljelyyn kuin sinun puutarhassasi ei täällä innostus ja puhti riitä. Kunhan saisi pidetyksi siedettävänä katsella.
Pihapuuhia riittää. Nyt ihmetellään, mistä löytäisi kunnollisen ruiskun omenapuiden tuholaistorjuntaan. Puitamme ei ole käsitelty ainakaan 20 vuoteen, vaikka syytä olisi. Vanha kunnon ruisku hajosi vuosia sitten ja kaupoista ei nykyisin tunnu löytyvän kuin heppoisia kapineita. Löytyisikö jonkun pölyisistä varastoista?
Kevätaskareista huolimatta ollaan Turkin matkakärpäsen puremissa. Saa nähdä, miten saadaan palaset loksahtamaan yhteen. Missä, milloin ja kuinka pitkiä aikoja Turkissa? Anisi
Anisi: Olisi varmaankin voinut, sillä oli meillä Istanbulissakin ystäviä, jotka välillä ottivat lapsia yökylään. Nyt on bonuksena tullut nämä isoskoulutukset ja leirit.
Me olemme kipanneet puutarhajätteen pihan perälle. En ole siitä mielissäni, vaan olisin mieluummin siistinyt sekin alueen ja kuskaisin lehdet, oksat ja muut roippeet muualle. Mutta kun ei ole kärryä aikä autossa koukkua, on jouduttu tyytymään kaatopaikkaan vajan takana:(. Ja lisää tulee, sillä omenapuut pitäisi leikata ja siistiä ränsistynyt pensasaita. Omenapuita emme muuten ole myrkytelleet, mutta silti on saatu ihan hyviä omppoja omenahillon tekoa varten.
Turkin matka on onneksi meillä jo tiedossa. On kyllä kiva lähteä. Passit pitäisi vielä vain hankkia lapsille.
Komea heppa!
Cheri: Toiset ne osaa. Onneksi.
Lähetä kommentti