MUISTUU MIELEEN ESTONIA JA TITANIC

Yöllä keinuttaa ihan kunnolla. Muistuu mieleen Estonia ja Titanic. Mitä ottaisin mukaani, jos tulisi lähtö kesken yötä pimeälle myrskyävälle merelle? Laulettaisiinko kannella Sua kohti Herrani vai jotakin ihan muuta? Uni ei tule silmään, vaikka kuinka vakuuttelen, että laivalla ei ole mitään hätää. Se on selvinnyt pahemmatkin myräkät ja vie meidätkin helposti perille. Silti. Joutua nyt merihätään kylmänä myrksyisenä yönä. Miten sietämätön ajatus se onkaan sille, joka on myrskyävällä merellä.

Missä muuten olit kun kuulit Estonian uppoamisesta? Minä heräsin opiskelija-asuntolan huoneestani ja olin aikeissa keittää keittiössä kahvit. Sen sijaan jumahdin katsomaan uutisia Estonian kohtalosta television eteen. Se tuntui niin käsittämättömälle ja peruuttamattomalle. En ymmärrä, että miten sain itseni irrotettua ruudun äärestä ja palattua omaan tavallisesti jatkuvaan elämääni. Mutta aamu saapui silloin ja elämä jatkui silloin ja nyt. Meillä oli muutama tunti Tukholmaa edessä. Otimme bussin keskustaan ja kävelimme vanhaankaupunkiin. 

Tukholman ensimmäinen kuva on talvinen. Maalaus oli seinässä ja mainosti jotakin tai sitten vain koristi rakennustyömaata.

Vanhakaupunki on kaunis, niin kuin vanhat kaupungit yleensä ovat. Ennen osattiin antaa kauneudelle arvoa, sitten alettiin vetää seinät ja kulmat suoriksi. Nykyään täytyy olla lasia ja muutenkin modernia. Minä olen jäänyt toiseen aikaan, enkä näe nykyisessä paljonkaan kaunista. Paitsi silloin, kun tehdään  jotakin vanhaa muistuttaen. Kujat oli välillä niin kapeat, että asua en tuossa haluaisi. Vanha seinä on toki kaunis, mutta ei sitä halua heti ikkunansa takana katsoa?

Mikki Hiirikin oli lomalla Tukholmassa. Tukholmalaisen pyörän kuuluu olla musta.

Opas kehotti istumaan vanhaankaupunkiin kahville ja lounaalle. Ennätimme toteuttamaan vain tuon ensimmäisen. Se on harmillista, että lomalla ihmisessä ei ole isompaa vatsalaukkua, jotta voisi syödä useammin. Meissä oli vielä paljon ruokaa edellisen illan seisovasta pöydästä ja nälkä pääsi tulemaan vasta seuraavaa seisovaa pöytää odotellessa.

Monenlaista kaunista katsottiin, mutta jätettiin turistirihkamat muille ostettavaksi. Mies jäi kiinni taidekauppojen ikkunoihin. Minä kauniisiin ikkunanpuitteisiin, kyltteihin ja väreihin. Vanhassakaupungissa vierailtiin myös rahamuseossa, koska sinne pääsi ilman rahaa:). Lähinnä minua kiinnosti museon pihalla oleva hauska laatikkopuutarha (tämän postauksen ihan viimeinen kuva), ei niinkään se museon sisältö. Muuten museot jäi aikapulan vuoksi kiertämättä. Hiertää kyllä se valokuvataiteen museon ohittaminen. Siihen olisi ollut vajaa tunti aikaa, mutta kun loppui voimat ihan kesken.

Mikä siis jäi vanhastakaupungista mieleen? Talojen väritykset ja kauneus. Kapeat kujat. Monta potentiaalista ruoka- ja kahvipaikkaa. Mukulakivet. Heti ulkoreunoilla alkavat rakennustyömaat. Koko Tukholmasta veden osuus kaupungista. En muistanut sitä, että keskusta on pirtoutunut eri saarille. Enkä sitä, että Tukholmaan tultaessa ohitetaan niin pitkä kannas maata ennen kaupunkiin tuloa. Jo sen rannikon seuraaminen oli hyvä perehdytys tulevassa olevan kaupungin kauneuteen.

Se hauska laatikkopuutarha. Hmmm. Saattaisi olla kiva meidänkin pihalla?

Meidän tytöt olivat toivoneet tuliaisiksi yöpukuja. Pian selvisi, että vanhakaupunki ei ole hyvä paikka ostosten tekoon. Siis sellaisten perusostosten tekoon. Hirvenpäiden ja Ruotsinlippujen ostamisesta en nyt sano yhtään mitäään. Jätettiin siis vanhakaupunki taaksemme siellä tarpeeksi tallusteltuamme ja siirryimme uudemman kaupungin puolelle. Jottei tämä postaus nyt liikoja paisu, säästetään se seuraavaksi kerraksi.