Ei ole ollut ilmoissa valittamista tässä viime aikoina. Antaa koko kuluneen kesän edestä? Olen valitettavasti melkoisen flunssan kourissa ja se on hieman hillinnyt tuota ilmoista nauttimista. Tänään kuitenkin lähdettiin siivousten jälkeen soutelemaan. Olikin minulle kesän ensimmäinen souturetki. Kertonee jotakin tämän kesän säistä ja vapaa-ajan määrästä?
Ilta oli jo saapunut ja aurinko aloitti laskeutumisen. Lämpöä riitti siitäkin huolimatta. Lähirantaan oli saapunut nuoret miehet lauttasaunansa kanssa. Sitä pienempien kanssa ihmeteltiin isännän saapumista odotellessa. Naapuri oli napannut mattolaiturilta hauen. Meidän kalajutut on vieläkin aika lyhyet. Ellei nyt sitten ole juuri miehellä napannut, kun jäi vielä rantaan heittelemään.
Meitä aina silloin tällöin venettää. Taas se siinä soudellessa nousi mieleen. "Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen," lauloi Junnu. Minäkin kaipaan Kaunissaareen, Ulko-Tammioon, Haapasaareen, Harvassaareen, Lehmään, Kukouriin. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kelpaisi ihan mikä tahansa saari, jossa olisi kalliorannat ja meri.
Hyvä se oli soutajan soudella. Oli eväät ja nämä kaksi pienintä kyydissä. Isommat nakkasin aamulla bussille ja lähtivät omille teilleen. Harjoitellaan nyt viikonlopun ajan, että miltä se tuntuisi olla tällainen keskivertoperhe. Isä, äiti ja kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tällä hetkellä ainakin siltä, että jotain täältä kotoa puuttuu.
Viime yönä yskitti. Yhden aikaan hiippailin päiväpeitto ja tyyny kainalossa sohvalle nukkumaan, että en häiritsisi siipan unta. Aamulla riitti ihmettelijöitä, kun löysivät äidin sohvalta nukkumasta. Meillä on oltu sen verran rakentavia riitelijöitä, että ei ole koskaan täytynyt kummankaan suutuspäissä mennä sohvalle nukkumaan. On pidetty aika hyvin kiinni tästä Ison Kirjan ohjeesta: Älä anna auringon laskea vihasi yli. Auttaa se moneen muuhunkin asiaan ja suhteeseen se yön yli nukkuminen. Suosittelen. Tänä yönnä uni taitaa tulla erityiseen tarpeeseen, kun meni se viime yö siellä sohvalla aika vähillä unilla. Eikä onneksi ole muutenkaan nyt mitään vihoja sulateltavana.
Hyvää yötä!
8 kommenttia:
Veneily on kivaa. Me kylla olemme laiskoja ja prutkuttelemme pienella peramoottorilla. Meilla kun veneilyn paatarkoitus on kalastus uistellen. Mina olen vaan mukana maisemienkatsojana, ja pikkuapuna jos tulee saalista. Katselen maisemia ja kuvailen pilvia ja auringonlaskuja.
Olisi ihana viettaa joskus Suomessa koko kesan aika, toukokuun puolivalista syksyn ruska-aikaan. Tyo vaan haittaa tata lomailuelamaa.
Voi sentään ! Olet päivittänyt blogiasi nyt ahkerasti ja antanut monenlaista ajateltavaa -- myös minulle !
Tuolla aikaisemmin kysyit lukijoiltasi, miksi he käyvät uudestaan ja uudestaan blogiasi seuraamassa. Jäin itse oikein miettimään, mikä sai lisäämään sinut "suosikeihin" ja laittaa minut kurkistamaan kuulumisia päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lopulta tunnistin ja nyt tunnustan parikin syytä: 1.) Olen utelias, mikä ei ole ehkä sivistynein syy, mutta inhimillinen kuitenkin. 2.) Ajatuksesi herättävät tunteita...Joskus olen ollut närkästynyt ja päätän, että lopetan blogisi seuraamisen, mutta aina olen palannut...Puhaltelen ja pohdin; usein oivallan, että "osuit" johonkin heikkoon tai arkaan kohtaani. Tässä iässä on viimeistään aiheellista oppia tarkastelemaan myös itseään. 3.) Teidän perhe on jotakin sellaista arvokkaan perinteistä ja positiivista, että se koukuttaa. En tarkoita, että "huumaa", mutta tuntuu kuitenkin hyvältä. Tässä siis joitakin syitä tiedoksi ja itselleni myös selitykseksi tästä "riippuvuudesta".
Ja sitten se esittämäsi riitely- ja rakennusasia. Minä olen huono riitelijä, vaikka ammatti-ihmisenä joudun monenlaisiin tilanteisiin yksittäisten ihmisten, mutta myös pariskuntien kanssa. Neuvoja ja ohjeita minulla riittää, mutta itseltäni ne katoavat taivaan tuuliin, kun töiden jälkeen on nälkä, väsymys ja sotkuinen koti tyhjän jääkaapin kanssa... Eräs kouluttaja totesi kerran, että kannattaa riidellä sykemittarit yllä (?). Kun syke on 90/min, niin riidan voi päättää... Sen jälkeen kukaan ei ymmärrä, mitä puhuu (huutaa) ja toinen ei ymmärrä kuulemaansa. Pitäisikö kokeilla ?
Ja Sitten vielä: Parempaa vointia ja hyvää viikonloppua ! t: Tiina
Ps. Täällä yritetään totutella ajatukseen, että pesä tyhjenee entisestään, kun Keskimmäinen Neito lähtee lokakuun alusta Tampereelle valmennuskurssille. Ihan sietämätön ajatus...
Minä olin toissayön sohvalla, ei yskää, ei riitaa, ei vaan tullut uni, ei edes sohvalla, mikä lie vaivannut.
Lauttasaunahan on hieno keksintö, mitähän ne ihmiset ajattelis, jos me lähdettäis sellaisella tuolle Reinille.
Anu: Soutamisessa on oma tunnelmansa:). Sellainen perämoottorivene olisi mukava, että pääsisi vähän tätä lähiseutua kauemmaksi. Sinne saareen.
Tiina: Taisi olla hieman löyhemmät päivät. Tuntuu ihan levänneeltä ja kaksi kirjaakin on luettu!
Minä en ehdoin tahdoin haasta riitaa, olen ennemmin sellainen "eletään kaikki rauhassa"-tyyppi. Siksi onkin aina mielenkiintoista, kun huomaan jonkun hermostuneen tai jopa suuttuneen jostakin mitä kirjoitan. Turkissa opin sen, että ei ole vaarallista ajatella asioista eri tavoilla. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, on jopa suotavaa kuunnella erilaisia ajatuksia kuin omansa. Meillä Suomessa on vaan sellainen tasapäistämisen ajatus, että sitä loukkaannutaan, kun joku ajattelee eritavoin ja vieläpä tuo ajatuksensa julki, vaikka "kaikki tietää, että asia on oikeasti näin". Se, että joku puhuu varmasti asiasta, josta ajattelen eri tavoin on jopa röyhkeää. Miksi ihmeessä? Eikös sitä voi ajatella, että "noinkin sitä voi näköjään ajatella". En siis jakele ajatuksiani sillä ajatuksella, että kaikkien tulisi ajatella niin kuin minä.
Ja sykemittarilla riiitely kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselle:)
Allu: Rakentakaa ihmeessä. Sehän olisi komeaa parkkeerata sauna jonkun linnan edustalle!
Minua on tänä kesänä venetyttänyt oikein kovasti, mutta eihän meillä mitään venettä ole, joten rannalle olen enimmäkseen jäänyt ruikuttamaan :)
Palkinto odottaa: http://kalabaliikkia.blogspot.fi/2015/08/blogipalkinto.html
Kiitos ihanasta blogista!
Olet kyllä souturetkesi ansainnut! Ja lämpimät säät tosiaan näyttivät parastaan koko kesän edestä. Minä en vieläkään suostu puhumaan syksystä ennen kuin kalenteri näyttää syyskuuta. Kesä ei oikeasti vasta alkanut kuin elokuussa, joten pidän siitä kiinni. Ja tämä viileyskin tuntuu ihan kivalta. Syksy on kaunista aikaa.
Minä olen enemmän järvien kuin merien ystävä. Meri tuo mukanaan kylmän tuulen, mutta järvet ovat turvallisempia ja lämpimämpiä.
Kirjailijatar: Ei meillä olisi tänä kesänä ollut aikaa edes veneillä, mutta (harha)kuvittelen, että joskus meillä vielä on loputtomasti aikaa tuhlattavaksi?
MatkaMartta: Kiitos palkinnosta. On tiedä nyt vielä, että saanko tehtyä. Nyt seisoo kaikki, kun on niin paljon iltatöitä tavan töiden lisäksi.
Hurmioitunut: Syksy on lempivuodenaikani ja lasken elokuun jo samaan kastiin. Elokuussa on syksyinen pohjavire.
Meri-ihmiset ja järvi-ihmiset:).
Lähetä kommentti