Johan Creutz perusti ruukin Kymijoen läntisimpään haaraan vuonna 1698. Nimen Strömforsin ruukki se sai vuonna 1744 uusilta omistajiltaan Nohrstömiltä ja Forsellilta. Nykyistä ruukin asua on pitkälti kiittäminen leskirouva Virginia af Forsellesta, joka 31-vuotiaana otti ruukin johtoonsa ja luotsasi sitä melkein 60-vuoden ajan. Näiltä ajoilta on mm. suuri osa ruukin kauniista rakennuksista, joista osaan pääsimme sunnuntaina kurkkimaan sisälle. Herättihän se kunnioitusta tajuta, että taloilla oli ikää jo 250 vuotta!
Rannalla oleva Armonlinna sai nimen "hänen armoltaan Virginialta". Se on ilmeisesti jonkun koti, mutta myös hotelli. Siitä kuvia lopussa. Sitä ennen kipaistiin mm. tähän rakennusapteekkiin, jossa oli kaikenlaista myynnissä kovin kauniissa rakennuksessa. Ennen nähtiin vaivaa, jopa tehdasrakennusten kanssa.
Siis katsokaa nyt näitä ikkunoita! Siinä saa ankeuttajat kyytiä näitä katsellessa!
Strömforsin ruukki on yksi vanhimmista rautaruukeista Suomessa. Se pysyi af Forselles'in suvussa yhteensä 132 vuotta, kunnes Antti Ahlström osti ruukin sitä ympäröivine maineen vuonna 1886. Ruukissa keskityttiin Antin toimesta sahatoiminnan kehittämiseen, joka jatkui ruukissa samalla hyväksi havaitulla tekniikalla aina vuoteen 1950 asti. Ruukki on aina ollut monitoimiyritys. Täällä on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo, krouvi ja tiilitehdas. Täällä on myös harjoitettu maa-, metsä-, ja puutarhataloutta sekä miilunpolttoa. Nykyään ruukissa jatketaan vanhaa käsityöläisperinnettä. Lahjatavaroita, käsitöitä ja taide-esineitä on myynnissä suloisissa putiikeissa. Ruukissa toimii kesäteatteri. Täältä löytyy myös ihania majoitustiloja ja paikkoja, jossa voi kahvitella ja ruokailla.
Näissä puitteissa myös asutaan ympäri vuoden. Kuten vaikka Kotkansaarelta ruukkiin muuttanut palomies-valokuvaaja, joka kohentaa kotiaan sitä mukaa, kun saa siihen varoja. Kehui miljöötä, jossa kelpasi kuvailla. En epäile yhtään. Tai tämä ensimmäinen koti pienelle perheelle heti tässä kuvan seurueen vieressä.
Alla kuvat palomiesvalokuvaajan kotoa. Studio oli niin kaunis. (Ensimmäinen kuva ylhäältä)
Makuuhuoneen ikkuna oli kaunis kuin koru.
Seuraavassa kodissa asui pariskunta, joka pyörittää Lomatähdet-yritystä. Heillä on lukuisia majoitustiloja ja omistavat myös Ruukin ravintolan. Koti, joka oli tehty entiseen navettaan, oli kyllä kerrassaan viehättävä ja sama kädenjälki näkyi myös tuossa alimpana olevassa Armonlinnan huoneistossa. Ihailin tapetteja ja paikoin runsastakin värien käyttöä, vaikka en itse noin värikkääksi rupeaisi edes unissani:).
Ihana lintutapetti, eikö vain?
Näissä kauniissa kodeissa en kadehdi vaan nautin. Että joku osaa tehdä jotakin näin kaunista.
Sade saapui ja loppumatka piti suorittaa hieman mutkia oikoen. Kävimme seppämestareiden kodeissa. Siellä kuulemma edelleen vaeltaa hiljainen seppä vanhanaikaisissa vaatteissaan vahtimassa, että nykyiset asukkaat toimivat varovasti tulen kanssa. Kotiaan esittelikin yllättäen yksi televisiosta tuttu ihminen. Ainakin niin olimme tunnistavinamme hänet.
Lopuksi vielä se Armonlinna. Tämä esillä oleva huoneisto piti sisällään olohuoneen, keittiön, kylpyhuoneen ja kaksi makuuhuonetta. Olohuoneen ja toisen makuuhuoneen ikkunan takana oli välittömästi vesi. Aivan hurjan ihana. Hintatietoja yritin etsiä, mutta en löytänyt. Nyt pitäisi vain keksiä syy hotelliyöhön Ruukissa:D. Niin ja hankkia ne rahat sen maksamiseen.
Olipa hyvä, että tuli lähdettyä. Ne Loviisan vanhat talot on muuten auki myös jouluna. Ehkä joulukuussa päätän sitten itsekkäästi lähteä sinne? Mutta nyt kuopuksen jumppavanhempainiltaan. Olisi pitänyt mennä jo….
4 kommenttia:
Uskomattoman upeita paikkoja osaatkin löytää. Ollut useammassakin blogissasi. Kiitos kun esittelet. Pidänpä mielessä.
Mahdatko sinä puolestasi tuntea Helsingissä, Pohjois-Haagassa olevan Rododendron puiston? Helsingin kaupunki ja yliopisto pitävät sitä yllä. Kesäkuun alkuviikkoina siellä kukkivat rodot ja atsaleat metrienkin korkeina pensastoina. Lajeja ja värejä riittää. Ainutlaatuinen paikka sekin. Anisi
MIelenkiintoinen historiikki ja tosi kaunis paikka:)
Eikä miten kaunista!! Jo ensimmäisen kuvan kohdalla sydän alkoi pamppailla, että missä ihmeen paratiisissa olet päässyt käymään?! Mahtava kuulla, että ruukilla on niin pitkä ja elinvoimainen historia, että ihan 1950-luvulle saakka.Hienoa, että toiminta jatkuu rakennuksessa edelleen, kyllä tuollaien paikka vetää varmasti kävijöitä puoleensa, jo historiansakin ansiosta.
Huhhuh, miten kodit saavat sydämen haikailemaan omaa kotia jota laittaa ja sisustaa ankeuden ehkäisemiseksi! Tulee hyvä mieli pelkästä kuvien katsomisesta, saati sitten että olisi itse ihan paikanpäällä.
Anisi: Tästä olen kirjoittanut aikaisempaankin blogiin, mutta siitä käynnistä on jo vuosia. Helsingin puistot on minulle ihan vieraita. Siellä epäilemättä löytyisi varmasti monenlaista nähtävää ja kuvattavaa.
Jael: Niin kaunis. Minäkin voisin kuvitella asuvani tuolla. Mutta tarvittaisiin joku etätyö, josta saisi hyvää palkkaa:). Niin, ja pitäisi olla lapseton tai lapset jo omillaan olevan perhe?
Hurmioitunut: Iloitsen valtavasti, että löytyy näitä nikkaroitsijoita, jotka kunnostavat näitä vanhoja aarteita ja pitävät ne ilonamme vuodesta toiseen. Ja miten heillä jokaisella tuntuukin olevan silmää sisustamiselle. Kodit on aina järestään kauniita.
Sinut osaisinkin kuvitella asumaan johonkin kauniiseen vanhaan puutalokotiin.
Lähetä kommentti