Talossa on ollut tänä viikonloppuna pientä väkeä. Se on herättänyt siihen todellisuuteen, että meidän omamme ovat jo tosi fiksuja ja filmaattisia. Omatoimisia ja helppoja niin monessa suhteessa. Tietoisuuteen siitä, että emme enää oikein muista miten piti toimia 4-vuotiaan kanssa. Unohtaneet, että hauskaa voi pitää kovin pienien asioiden kustannuksella. Nostanut myös esiin sen mahdollisuuden, että mehän voisimme toimia kuin mummolassa, järjestää vain kaikkea mukavaa ja jättää kasvattaminen vanhempien tehtäväksi:). Alkuperäinen ohje oli: elää talon tavalla. Tässä talossahan oli tapana raahata mukulat uimaan, kelillä kuin kelillä.
Jo kukkii saunapolulla.
Lainalapset katsoivat hetken rannalla ja päättivät siirtyä seuraan. Kuvatodisteet jäivät, kun se oikea äiti ei luonnollisesti ollut ajatellut, että mukaan pitäisi pakata uikkarit.
Ensimmäinen tukiperheviikonloppu on siis menossa. Totuttelemme toisiimme. Huomaamme, että 12-vuotias ja 15-vuotias poika on tosi kova sana pienille veljeksille. Idoliksi pääsee myös 17-vuotias neitokainen järjestämällä hetkellisen hulluttelun. Pian 9-vuotias neitokainen on kova sana iltaohjelma-seurana. Tukivanhempien tehtäväksi jää sivusta seuraaminen ja kannustaminen. Ruokahuolto ja muu puitteiden järjestely. Ja istuminen vierellä illalla unta odotellessa, kun tulee äitiä ikävä.
Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan. - Tsingis Aitmatov.
Olen miettinyt taas onnea. Ehkä siksi, että viime viikko näytti niin onnettomia kasvoja. Keräsin kasan hyviä sanontoja muistuttamaan itseäni. Kuten: "Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" -Ernest Hemingway.
12 kommenttia:
Voi kuinka ihanaa!
Ja tärkeää ja tarpeellista :)
(Ja varmasti ikumuistoinen uimareissukin)
Lapsistasi tulee varmaan ihania isoveljia ja -siskoja naille pienemmille. Mitahan aiti mahtaa uintireissusta sanoa?
Reipasta sakkia, tuli vilu tässä kotisohvallakin. Uskoisin, että teillä kaikilla on mukavaa.
Tuosta saatte varmasti muistoja-niin he, kuin tekin ja pelkkä yhdessäolo ja normaali puuhailu voi olla täysin riittävää, ei tarvitse olla ohjematoimisto tai sirkushuveja-onni tulee ihan jostakin muusta, toki joskus on ihanaa tarjota myös niitä sirkushuvejakin;)
Kevätuinti???Reipasta porukkaa!! Minusta ei tuohon vielä tässävaiheessa kevättä todellakaan olisi, sillä uimahallin vesikin tuntuu toisinaan liian viileältä...Hrrrrr.
Voi että miten mieltä lämmittää. Tulin niin hyvälle tuulelle tästä, kun ajattelin sitä pikkuista 4-vuotiasta, jolla on yhtäkkiä niin paljon siskoja ja veljiä. ♥
Ihania hetkiä olette järjestäneet lapsille,omille ja toistenkin lapsille.Taitaa olla jo aika lämmintä?
Pepi: No, oli siinä ne ei niin ihanatkin hetket. Kuten se, että pienillä aamu saattaa alkaa klo. 5:45! Tai tulla huono olo klo. 3 yöllä!!!
Anu: Olivat kyllä esimerkillisen mukavia. Olen ylpeä heistä.
Cheri: Niin. Kyllä se ainakin jälkikäteen siltä tuntuu, että antaessaan saa. Tilanteiden ollessa käynnissä saattaa joskus olla toisenkin suuntaisia ajatuksia:).
Kirsi: Tänä viikonloppuna elämä tuntui paikoitellen sirkukselle. Oikeastaan oli sellainen istanbulilainen tunnelma, kun porukkaa lappasi talossa ja muutenkin oli menoa ja meininkiä. Oikeastaan on sangen levännyt olo, vaikkei uskoisi.
Satu: Kun on talossa paljon väkeä, tulee huomiota monelta suunnalta. Ja ei jää koko viihdytysvastuu yhden harteille.
Jael: Ei ole lämmintä. Sellaista 6-8 astetta. Eikä taida vielä lähiviikkoina olla enempää luvassakaan.
Teillä on ollut näköjään taas mukavia keväisiä hetkiä oman perheen ja lainalasten parissa, näitä on kiva lueskella! Uimaan minua ei saa vielä pitkään aikaan (no saunasta päin voisin mennä). Puutarha on meilläkin taas projektina -teillä on varsin hyvä alku siellä! (mitä katselin toista postaustasi!)
Kuljen päivittäin päiväkodin ohi matkalla töihin ja takaisin. Haikein mielin sen pihalle joskus katson ja mietin, kuinka äkkiä he kasvoivat siitä pihasta kouluun ja osa jo maailmalle asti...
Silti, vaikka tunnelma on haikea, niin salaan huokaisen helpotuksesta. Ihanaa, kun tuo aika on jo ohi ! En enää jaksaisi ! Mutta Mummiksi pääsemisestä haaveilen, mutta EN vielä !
Lainatut lapset kuulostavat kuitenkin kivoilta... t: Tiina
Matkatar: En halua uimaan IKINÄ. Suomessa ei ole minulle vissiin ikinä tarpeeksi lämmintä. Mutta saatan silti ihailla muiden ilon?
Tiina; Minäkin KUVITTELEN itseni sellaiseksi rennoksi ja lempeäksi mummoksi, mutta en voi vielä TIETÄÄ mitään. Laina-lasten kohdalla voin vain toivoa parasta,
Ihanan tunnelmalliset kuvat. Kyllä saavat pienet ihmisen alun ihanan lainaperheen, vanhemmat ja isosisarukset. Elämän ja arjen jakamista teidän kanssanne.
MatkaMartta: Olisin tahtonut kuvata enemmän, mutta jostakin syystä en ehtinyt. Hyvä, että nämä räpsyt edes.
Lähetä kommentti