Takatalvi herättää kevättä odottavan Paluumuuttajattaren lumivalkoiseen maisemaan, pistää pakkasen puremaan nenänpäätä ja tulppaanin alkuja, pukee taivaalle harmaata ylle ja pakottaa kaivamaan taas ne toppahousut päälle. Mutta mehän ei anneta sen masentaa, turha edes yrittää. Mitä huonommalta ulkona näyttää, sitä enemmän suunnittelen tulevaa ruukkupuutarhaani, viljelyksiäni, pihan mylläystä ja aidan maalausta. Ja heti kun aurinko vilahtaa, ryhdyn istustuspuuhiin ja suunnittelen ikkunan pesua.
Kevään merkit näkyvät kyllä sille joka ne haluaa nähdä ja kakkosen kevätyskää ei voi olla kuulematta, vaikkei tahtoisikaan. Poika on juossut liian pienissä vaatteissa pihalla, kun kukaan ei mukamas ole muistanut kertoa kevään petollisuudesta. Virpomisoksia on askarreltu mummolassa ja kotona. Kuopus on aikeissa lähteä ensi sunnuntaina luokkakaverin kanssa virpomaan, elämänsä ensimmäistä kertaa. Osaakohan tuo edes lorua? Koululla on askarreltu jo monenlaista pääsiäiseen liittyvää ja nämä ukot oli ainakin kolmosen mielestä kaikista kivoimmat työt mitä kuvaamataidossa olivat koko vuoteen tehneet.
Maissi, munakoiso ja pikkutomaatit on piilotettu multiin. Katsotaan mitä sieltä nousee, vai nouseeko yhtään mitään. Tämähän on suorastaan jännitävää. Paprikat ja vihannesportulakat jätin vielä odottamaan huhti- ja toukokuuta. Lotossa pitäisi voittaa mielellään ennen huhtikuun loppua, että saataisiin kaivinkonemies pihalle mylläämään kasvimaan alus suoraksi. Mikä tärkeintä: riippumatto on ostettu ja paikkakin sille on olemassa omenapuiden välissä. Tästä se nyt virallisesti alkaa se puutarhani kevät.
10 kommenttia:
Täälläkin tuli maa valkeaksi tänään???!!!Se on kevättä;)
Ai miten näyttää puuhasi tutuilta, meillä keittiön pöydästä alkaa taas olla iso alue taimipurkkejen ja laatikoiden vallassa, Chilit, kurpisat, ties mitä muuta on jo itäneet...niin tiedetään: ne kasvavat lämpämässä honteloiksi ja pitkiksi, mutta minkäs sitä itselleen voi? kun ei malta enää odotella, vaan kädet syyhyää ja erilaisia siemenpusseja on jo aikamoinen määrä;)
Ja se on todella mielenkiintoista mitä kaikkea syksyllä tulikaan istutettua kukkapenkkiin...kohta senkin jo sitten näkee! Ruukkupuutarhaa on jo suunniteltu ja hyväksi havaitut lajikkeet löytävät täksikin kesäksi ruukkuihin ja ainahan on kokeiltava myös jotakin uutta;)
Lumea tuskaileville olen muistutellut mummuni hokemaa vanhaa kansanviisautta:
"Uusi lumi on vanhan surma", jospe se ei pettäisi tänä(kään) vuonna.
Ihania istutuksia sulla siellä tulossa. Mullakin parvekkeella tulppaanit ja krookukset nousee.
ON kyllä niin keväisen näköistä kuvissasi ja takatalvet onneksi ovat lyhyitä,näin muistan;D
Hauskat nuo ruohoukot:olen joskus kasvattanut tuollaisen "hiuksia";D
Oi että! Siellä on ensimmäinen kevät oman pihan onnea :D
On se kuvaamataito koulussa aika lailla muuttunut niistä ajoista kun meikäläinen kävi koulua. Aivan ihania nuo ukkelit.
Kirsi: Onneksi lumi tuli ja meni samantien. Nyt taas paistaa. Minä en luota vielä ollenkaan kykyihini mitä tulee taimien kasvattamiseen. Nostin purkit yläkerran saunaan, jota ei oikeastaan käytetä ollenkaan. Kunhan alkavat vähän nousta, nostelen ikkunalaudoille ja toivon parasta.
MatkaMartta: Nämä siemenet toin Istanbulista tullessani. Katsotaan mitä tuumaavat Suomesta:).
Jael: Toivotaan, että nämä olivat tämän talven viimeiset lumet ja kevät saisi nyt vallata alaa.
Pepi: Kyllä vain. Katsotaan, että säilyykö tämä onnena, vai tuleeko tästä pihasta pakkotyömaa:).
Allu: Kolmonen sanoikin, että se oli ainut hauska työ mitä on kuviksessa ollut:).
Mielenkiinnolla odotan, että millainen puutarha pihalle nousee! Itse en ole puutarha tai kasvi-ihminen ollenkaan, mutta muiden kädenjälkiä on mukava ihailla.
Onea ja menestystä kasveillesi / siemenillesi toivottelen; paluumuuttajatar! ♥♥♥
Hyvää ja antoisaa viikonloppua;))
Minullekin tuo riippumatto oli vanhassa paikassa tärkeä paikka. Ihan ehdoton. Mutta viljelyksiä en ole koskaan oikein jaksanut hoitaa, korkeintaan jotain chilejä olen saanut kasvatettua. Mutta kukkia tykkään kyllä laittaa ruukkuihin parvekkeelle, just mulle sopivaa viljelyä sellainen.
Satu: En minäkään ole. Vielä. Tai siis ei minulla ole mitään tietotaitoa asiasta, mutta aion yrittää. Se harmittaa, että tämä(KIN) asia taitaa olla raha-asia. Eli täytyy toimia niissä raameissa ja niillä rahkeilla ja rovoilla mitä meillä on.
Aili: Kasvun ihme on kasvun ihme. Katsotaan tapahtuuko meidän pihalla ihmeitä.
Kirjailijatar: Syksyllä olen viisaampi. Tämä kesä näyttää, että olenko puutarhaihminen vai enkö ole. Sen tiedän, että en jaksa, jos täytyy joka päivä kuopsuttaa ja nyppiä rikkaruohoja. Toivon siis omaavani helppohoitoisen ja itsestään kukoistavan pihan:).
Lähetä kommentti