tiistai 13. tammikuuta 2015

MITÄ JOS...

Katariinan meripuiston paikalla oli siis aikanaan öljysatama. Alueen nestesatamatoiminta päättyi 2000-luvun alussa, jolloin alue puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta. Vielä voi kuitenkin päästä öljysatama tunnelmiinkin, sillä heti kauniin puiston vieressä on sellainen ei niin kaunis alue. Täytyy kyllä sanoa, että näillä tällaisillakin maisemilla on oma kotkalainen viehätyksensä. Onhan tämä nyt kuitenkin satama - ja tehdaskaupunki. Piippujen tupruttelu ja laivojen liikkeet ovat menneiden vuosien aikana tuoneet leivän moneen kotiin.




Päivän pysäyttävin teksti löytyi tästä: Mitä jos minulla olisi jo kaikkea?




Kaksi edellistä on viime päivien aikana kietoutunut yhteen. Olen työkseni kysellyt toiveita. Niin niitä keiju-luokan toiveita, lottovoitto-toiveita kun ihan sellaisia tavallisiakin. Vastaukset ovat vaihdelleet ja joillekin ei ole tullut yhtään toivetta mieleen. Mitä järkeä on toivoa, kun ei toiveet kuitenkaan toteudu? Tai mitä sitä toivomaan, kun minulla taitaa jo olla kaikki mitä tarvitsen? Mitä jos minulla on jo kaikkea? 






Omat keijuluokan toiveeni olisivat nämä:
Jokaiselle ihmiselle
1. määräosa leipää. Ei liikaa eikä liian vähän.
2. oma henkilökohtainen turvasatama, paikka jossa ei ole hätää. Pelastus.
3. joku jota rakastaa ja joka rakastaa.




Mitä hyötyä on toivoa? Tai haaveilla? Se hyöty, että tietää mitä haluaa, mitä elämältä odottaa, mihin haluaisi päätyä. Ymmärtää, että mikä itselle on tärkeää ja mitä kohti kannattaa pyrkiä. Haaveisiin ja toiveisiin liittyy toivo. Usko tulevaisuudesta, usko itseensä ja tunne siitä, että olen haaveiden arvoinen. Kun haaveet ja toiveet loppuvat, hiipuu myös toivo ja halu edetä? Buddhalaisten mielestä sitä seuraa valaistuminen. Minun mielestäni surullinen tyhjyys?

16 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Aivan upeita kuvakulmia Kotkasta! Sinulla on taiteilijan silmät!

Satu kirjoitti...

Voi, tuolla olisi ihana kuljeskella!

Minustakin buddhalainen valaistuminen on kuulostanut aina vähän karulta.

SaaraBee kirjoitti...

Minä olen sanonut miehelleni, että silloin kun lopetan kommentoimasta terävästi asiosta, enkä enää haaveile mistään olen joko kuollut tai vakavasti sairas. Haaveita pitää olla aina. Eivät ne kaikki toteudu, mutta aina joku joskus.

Allu kirjoitti...

Tosiaan vähän erilaista Kotkaa

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pirjo: Kiitos sinulle. Taiteilijan silmistä en tiedä, mutta ainakin silmät jotka haluavat nähdä kaunista erilaisissa paikoissa.

Satu: Onhan sielläkin ihan tunnelmaa.

Vihreatniityt: Eikä toteutuminen ainakaan itselleni ole edes aina se juttu. Se on vähän kuin matka. Joku vain haluaa olla perillä, joku nauttii jopa enemmän siitä matkasta perille.

Allu: Onhan meillä monenlaista täällä Kotkassa:D.

Hurmioitunut kirjoitti...

Hyviä ja pysäyttäviä ajatuksia. Sai oikeasti miettimään, että hei, minulla kyllä on tällä hetkellä kaikki hyvin, eli eikös minulla silloin ole kaikkea? Hyvinvointi ja hyvä olo.

Unknown kirjoitti...

Kiitos kuvasta... Karun näkönen on mun entinen työpaikka. Mussalossa oli ennen kaksi piippua pystyssä ja niistä molemmista tuli savua, tuosta pystyssä olevasta korkeammasta harvemmin, mutta nyt kuvasta puuttuvasta piipusta sitäkin ahkerammin. Mussalon voimalaitoksilla olen ensimmäiset käytännön oppini veden keittämiseen saanut. Ja sielä tuli insinöörityökin tehtyä. Juurikin tuon puuttuvan piipun yksikön käyttöohjeita päivittelin ajantasaiseksi... Nyt sekin työ on tarpeettomaksi muuttunut. Tuo Katariinan puisto oli armeijasta pääsyn ja Tekuun menon ajan vakituinen työpaikka, eipä siitäkään ole jälellä kun vähän rippeitä, kauniimpihan tuo paikka nyt on...

Unknown kirjoitti...

Itseasiassa tuolla Veto-veneelläkin olen ollut öljysatamassa laivoja ollut kiinnittämässä laituriin...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Minullakin on kaikkea ja enemmänkin ja olenkin välistä tosi vihainen itselleni, kun syöksyn johonkin paniikki-tilaan josta mielestäni ei auta, kun lottovoitto. Minulla ei ole ollut ennen velkaa, ja on tosi vaikeaa suostua tähän velkaisen osaan:). Ajattelen, että olisi helpompaa hengittää ilman että on pankin vallan alla. Toisaalta: jos ei olisi velkaa, ei olisi myöskään tätä kotia. Joten näin se on nyt vaan tilanne kestettävä.

Vilho: No hyvä, osuin siis oikeaan. Kuvasin varmuudeksi koko rannan:). Minä muistan tästä öljysatamasta Ritun lounasravintolan. Käytiin siellä äidin kanssa kokkia moikkaamassa kerran jos toisenkin. Hämärästi muistelen, että saatoin käydä joskus sinunkin työmaalla?

Anonyymi kirjoitti...

Opetusharjoitteluni raamisuunnitelma lopultakin valmis ja hetki sitten palautettu sähköisesti - Jihuu ! Ehdin siis pitkästä aikaa viihdyttämään itseäni tänne blogiisi kauniiden kuvien ja viisaiden sanojen äärelle. Kiitos ! Viihdyin ja virkistyin - tuli tarpeeseen...

Jäin miettimään, mitä kaikkea minulla jo on; montaakin asiaa liikaa ja montaakin asiaa liian vähän - olenkohan koskaan täysin tyytyväinen edes itseeni ?

Mistä haaveilen ? Läheisilleni / perheelle toivon monenmoista, mutta itselleni uutta työtä. Toden totta ! Haasteita ja sitä, että pystyisi käyttämään hyväksi omaa osaamistaan ja opintojaan. Tällä hetkellä nimittäin töissä tuntuu siltä, että hengittämiseenkin täytyy pyytää lupa. Omia aivoja ei pidä, eikä saa käyttää ! Tukehdun !

Silti - Hyvää alkavaa työviikkoa sinulle ! t: Tiina

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin, tuo onkin pysäyttävä ajatus ja varsinkin, kun se on maalattu tuonne seinään. Minä luulen, että olisi aika kauheaa, jos olisi kaikkea, eikä mitään mistä haaveilla. Sitä varmaan lakkaisi yrittämästä, pyrkimästä ja tekemästä töitä asioiden eteen.

MatkaMartta kirjoitti...

Ihanan paluumuuttajatarmaisia kuvia. Kauneutta siellä, missä se ei ekana tulisi mieleen. Sen sinä osaat ja siitä taidosta saamme me muutkin iloita.
Haaveilu ja unelmointi on hyvä taito. Että osaisi haaveilla sekä suuria että pienempiäkin arkisempia unelmia. En ole siinä mitenkään hyvä ollut, mutta olen sitä nyt opetellut :)

A kirjoitti...

Kiitos tästä Paluumuuttajatar:))
Sinä osaat yhdistää oikeat kuvat oikeisiin asioihin tai väärätkin kuvat oikeisiin asioihin (huumoria)!!

En ole Kotkassa käynyt, mutta satamastaan ja Junnun lauluista se tunnetaan. Ja Kotkan ruususta.

Hyvää viikkoa sinulle ja perheellesi! ♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: Minä taas toivon, että saisin pidettyä nykyisen työni. Onhan nämä määräaikaiset työsopimukset aikamoista hermopeliä. Työstäni sen sijaan pidän ja koen iloa siitä, että saatoin löytää täältä jotakin niin omanlaista hommaa. Minulle kun on tärkeää nähdä, että tekemälläni työllä on väliä edes jollekin.

Kirjailijatar: Minä taas ajattelen, että se on tasapainoilua. Olla kiitollinen siitä mitä on ja silti uskaltaa haaveilla, jotta olisi menossa jotakin kohden, eikä jämähtäisi. Toivon, että elämäni on tässä eikä sitten kun…

MatkaMartta: OPETTELE, ihan oikeasti. Mikään ei ole surullisempaa, kuin ihminen, jonka haaveet ja toiveet ovat kuolleet. Ei ole enää mitään häntä varten tai sitten elämä on tyytymistä puolinaiseen. Eteenpäin on elävän mieli. Mieluummin kiitollisella mielellä:).

Aili: Kotkassa on hyvä, joskin tällä hetkellä hieman kiireistä. Huh.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kuntarekry.fi/Sivut/Default.aspx

Suosittelen: Kuntarekry.fi !

terveisin: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: Olen kyllä katsellut, mutta en ryhdy mihinkään toimeen ennen kuin näen kuinka tämän paikan kanssa käy. Olkoonkin määräaikainen, mutta niin itselle sopiva, että kaikista mieluiten olen juuri tässä, vaikka sitten määräaikaisena.