Joka viikko päätän, että "tämä on se viikko, jolloin rupean säännöllisesti liikkumaan". Totuus on toistaiseksi ollut se, että liikun säännöllisesti töihin ja töistä kotiin ja sen pituinen se. Onneksi sentään viikonloppuisin olen saanut itseni ulkoilemaan. Viime viikonloppuna kävelin ensin esikoisen kanssa lauantaina kauppaan ja takaisin ja sunnuntaina suuntasimme kuopuksen kanssa Kotkan Suulisniemeen kuvailemaan.
Suulisniemi on Kotkan kaupunginosa, joka aikanaan kuului Kymin kuntaan ja Karhulan kauppalaan. Alueella on pääosin omakotitaloasumusta ja meidän perhe sinne suuntaa yleensä alueella olevan hyvän uimarannan takia. Tästä syystä onkin Suulisniemessä käyty vain kesäisin. Kaunista siellä oli myös talvella ja kuopuksen kanssa mielikuviteltiin, että kuinka hienoa se olisi asua niillä tonteilla, joiden pihassa oli meri ja omat venevajat. Toivottavasti siellä asuu onnensa oivaltaneita asukkaita!
Koska jäällä näkyi polkupyöräilijöitä, pilkkijöitä ja kävelijöitä, uskallettiin mekin kuopuksen kanssa kävelemään vetten päälle. Kuopus taisikin olla ensimmäinen meidän lapsista joka on liikkunut meren jäällä omin jaloin. Muistelin, että esikoisen kanssa silloin aikanaan kyllä liikuttiin myös jäällä, mutta hän matkusti isänsä selässä kantorinkassa. Jäällä oli vain vähän lunta, joten rupesin heti haaveilemaan retkiluistelusta. Lapsuudessani paljon harrastamaani pilkkimistäkin olisi ihan kiva joskus taas päästä kokeilemaan.
Olen muuten vieroittautunut täysin etuovi.comista 13-vuoden talosurffailujen jälkeen. Me olemme tulleet kotiin, emmekä todellakaan harkitse muuttoa. Mutta jos joku harkitsee, niin Suulisniemessä näytti olevan mm. tällainen puutaloidylli tarjolla. Hinnan perusteella remonttitaitoiselle henkilölle:D.
16 kommenttia:
Tämä se on monelle ulkomaanelävälle käsittämätön juttu, että tällä voi kävellä vetten päällä. Onneksi ei sentään läpi vuoden :D
Täällä tulee lunta taas taivaantäydeltä! Lumitöitä siis tiedossa jatkossakin. Kummallista kerrostaloasumista, pitää lähteä varta vasten lumitöihin Lillaan :)
Pilkkijät ne usein keväällä todellakin istuvat kuin vetten päällä vaikka kaikki jäävaroitukset on annettu ja tietty nyt sitten ekana. Päijänteen jäätilanne on sen verran heikko, että ei täältä meidän saarelta olla vielä ketään siellä nähty. Monet odottavat kovasti jääaurinkomurtomaahiihtoa jo. Kaupunki vetää ladut ja pitää ne kunnossa koko talven kotisaaremme ympäri.
Olen käytännössä oppinut hiihtämään meren jäällä, sillä se oli länsirannikolla usein ainoa paikka, jossa oli sen verran lunta, että voi yleensä hiihtää. Pelloilla kynnyköset tökkivät joka toisella vedolla vastaan ja metsiin lunta ei kunnolla riittänyt kuin harvoin.
Ihanaa on asua veden äärellä <3
Jain ihastelemaan tuohon kuvaa, jossa ollaan pukeuduttu saan ehdoilla. Viime tiistaina satoi aamusta iltaa ja kunnolla, paatimme tytön kanssa tehda kuitenkin pienen happihyppelyn ja kayda kaupassa, olimme kunnolla pukeutuneet, moni muu vaisteli lammikoita korkkareissa ja villakangastakissa, olimme kuin sirkuksesta tulossa vaatteissamme :D Mina selaan aamulla ekana asuntoilmoitukset ja viimeisena illalla samoin ennen nukkumaanmenoa....huoh.
Saispa taas kävellä vetten päällä! Viimeksi se onnistui joitakin talvia sitten kun olin Helsingissä käymässä helmikuussa.
Hyvä, että teillä on siellä niin hyvä. Koti.
Tunnelmainen raitti alakuvassa ja punamultamökeistä tuolla rannalla lumen keskellä tykkään myös. Sitä suomimaisemaa mitä toivoo näkevänsä, joka ei saa kadota. Täältä päin on jo kadonnut.
Taas niin kauniita talvikuvia! Mulla on nyt kuvaaminen jotenkin tahmeaa, en tykkää talvesta, ehkä se johtuu siitä.
Mekin yritetään mennä parin viikon kuluttua Israelin vieraamme kanssa jäälle pilkkimään ja kävelemään. Samoin suksia, luistimia, moottorikelkkaa ja laskettelua pitää kuulemma kokeilla. Se kun on niin eksoottista!
Voi mitä kuvia! Suulisniemi on rakas ja vaikka välillä sen syrjäisyys tuppasi ärsyttämään oli ihanaa kun luonto ja meri oli aina niin lähellä kotia.
Pepi: Täälläkin on satanut lunta. Ei nyt niin paljoa, että olisi lumitöihin täytynyt ruveta, mutta jotakin kuitenkin. Ihan on ollut tarpeeksi talvista:).
Leena: Niin on, todella ihanaa. En voisi kuvitella asuvani jossakin vedettömässä paikassa:). Tai no ehkä Turkin Mardinissa osa-aikaisesti?
Jäälle olisi toiveissa vielä päästä hiihtämään. Ans kattoo kuinka meidän käy?
Petra: Kuinka monta kertaa olenkaan muistellut niitä teinivuosia, jolloin ei tietenkään voinut pitää pipoa, eikä villahousuja tai toppahousuja. Ja ulkona sitten oli paleltava monta kuukautta vuodesta. Nyt niiiiiiin nautin, kun saa huoleti pistellä toppahousuissa ja kaikessa mahdollisessa lämmikkeessä, eikä todellakaan kiinnosta, että miltä sitä näyttää:).
Jael: Siellä sitä ei voi harrastaa, paitsi yksi historian merkkihenkilö silloin vuosia sitten:).
Liivia: Onkin tosi mukavaa, että Kotkassa on näinkin monta puutaloaluetta säilynyt. Ja saariston mökkikyliin pääsen toivottavasti kuvailemaan ensi kesänä. Jos meillä on silloin vene….
Eeviregina: Kyllähän se esikoinen jo sanoikin, että on vähän tylsiä nämä kuvausaiheet tässä blogissa. Minä jaksan vielä ihastella talvea, joskin eipähän nämä tosiaan ole kovin monipuolisia nämä minun talvikuvani. Mutta sillä mennään mitä ympäriltä löytyy…. Kiva, että saa vieraanne kokea talvieksotiikkaa:).
neeakoo: Jaahas, sieltäkös olet kotoisin. Sehän sitten sattui sinulle sopivasti. Minä asuin lukiovuodet siinä naapurissa eli Itärannassa.
Aivan ihastuttavan ihana tuo viimeinen kuva <3
Ihanat kuvat. Näistä kuvista ne suomen vuodenajat taas täältä näkövinkkelistä huomaa paremmin. Täällä toki on eroa tammikuun ja heinäkuun ja maalliskuun ja lokakuun välillä, mutta ero ei oo niin selkeä. Kauniit vuodenajat, vaikka ei tää Istanbulinkaan tammikuu paha oo :)
Löydät talven keskeltäkin mielenkiintoisia kuvakulmia...joten pitäisi itsekin ryhdistäytyä ja ottaa kamera taas kävelylenkeille mukaan, nytkin on satanut uutta lunta, joten kaunistahan ulkona on. Puutaloalueita onneksi löytyy vielä monista kaupungeista ja toivottavasti myös jatkossa.Järvenjäällä on tullut lapsena hiideltyä, pilkittyä ja käveltyä, täällä Espoon suunnalla jäätilanne on usein niin heikko, vähän talvesta riippuen että eipä sinne juuri ole asiaa...kevääisin ei voi kuin kauhunsekaisesti ihmetellä, mitä pilkkijöiden päässä liikkuu , kun vielä todella vaarallisilla keleillä jäälle on päästävä!
Suullisniemi oli vanhan Pertsa ja Kilu telkkarisarjan kulissi... upea paikka tosiaan.
Täällä ei voi vielä kävellä vetten päällä, harmi. Katselin juuri pari vuotta vanhoja kuvia, silloin on viimeksi tainnut olla merellä kantava jää.
Olen kerran vain kokeillut retkiluistelua, mutta se oli kyllä tosi kiva kokemus. Mielelläni kokeilisin joskus toistekin. Se oli vielä aika pitkä lenkkikin, jonka luistelin, useampi kymmenen kilometriä.
Sennie: Se onkin yksi alueen ihastuttavista teistä.
Matka Martta: Olen ehdottomasti vuodenaikojen kannalla. Ei kiitos ikuisille kesille tai ikuisille talville. Nyt on satanut toista päivää lunta ja tänään tein ekaa kertaa vähän kunnollisemmin lumitöitä. Huh, olisi aika hyvää hyötyliikuntaa.
Kirsi: Tänään yritin kävellä ja kuvata, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Sen verran tuiskusi märkää lunta, että mikään ei näyttänyt miltään.
Vilho: Niin. Sellaisessa mijöössä olisikin kiva olla lapsi ja seikkailut odottamassa heti oven takana.
Kirjailijatar: Minäkin kuvittelisin, että siellä hurahtaisi helposti kilometri jos toinenkin. Toisin, kun luistelet pientä kehää luistelukentällä.
http://www.istanbulmarathon.org/marathon-information/10-km-race.aspx
Tuossa motivointia liikuntaan.
Itsellä lennot tilattu ja juoksuliput varattu.
Esa: Jee! Lupaan tulla ainakin hurraamaan matkan varrelle, jos voitan lotossa ja voin olla menemättä töihin. Tai jos voitan lotossa ja olen työtön! Hyvä sinä!
Lähetä kommentti