Maanantaina käytiin hakemassa esikoinen kotiin joulun viettoon. Tehtiin treffit Helsinkiin. Talvi päätti saapua tänne etelään samalla kertaa ja olin erittäin iloinen siitä, että en ollut matkassa omalla autolla. Bussissakin tuntui, että tiet oli sohjossa ja auto haki väyläänsä. Hieman myöhässä aikataulusta saavuttiin perille ja aloitettiin jouluttelu. Tai Stockmannin kehoituksesta annettiin joululle aikaa?
Mitä vanhemmaksi vartun sitä ahdistavammaksi muuttuu tuo kaupoissa kiertely. Mieluummin ostankin nykyään lahjat netistä tai keräilen vuoden mittaan eteen sattuvia sopivia tavaroita. Jouluryysis on nimittäin joulumielen karkottaja numero 1. Nyt siis jo henkisesti varaudun tulevaan lauantaihin, jonne on ollut pakko jättää operaatio jouluruoat suvulle. Lahjat onneksi sentään on jo melkein ostettu. Forumilta tosin löysin niin ihanan joulukuusi-lyhdyn, että ihan kirpaisi jättää se sinne kauppaan erittäin kalliin hinnan tähden. En tiedä onko teillä sellaisia tavaroita, jotka jää mieliin kummittelemaan pitkäksi aikaa? Minulla on nyt jo kolme: Lapuan kankureiden huopa, Ruusu-kuvioiset maiharit ja nyt tämä joulukuusi-lyhty. Noin 350€:lla voisin siis ostaa itselleni ehkä tavaraonnea? Minulla vain ei koskaan ole noin paljoa ylimääräistä rahaa, jota voisin käyttää itseeni ja nähdä, että tulisinko nämä tavarat omistamalla oikeasti onnellisemmaksi. Vai tulisiko sitten seuraavat tavarat, jotka olisi taas pakko saada?
Mutta minulla on nämä ihanat tytöt<3.
Tuomaan markkinoilla viihdyin ihan hyvin. Oli väljää ja kukaan ei hengittänyt niskassa. Tykkään tästä koju-ideasta, vaikka en koskaan ostakaan tällaisista mitään.
Hehkuviiniä olisin kyllä saattanut ostaa. Mutta Suomessahan sellaista ei saa markkinoilla tietenkään myydä.
Tämä kettu oli ihana. Ja alla oleva karkkikoju melkoisen makea.
Ravintolan ikkunasta löytyi myös se oikea joulu. Se, jolle haluaisin antaa aikaa.
Huomenna iltavuoro ja perjantaina koulutus, siivous ja kuusen pystytys. Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki on järjestettävissä, mutta takaraivossani tykyttää epäilys siitä, että luisutaanko tässä lopulta taas stressin puolelle? Niin tai näin, joulu on jo ovella.
6 kommenttia:
Järki ja tunne taistelevat usein mielissämme, ja kyllä on tavaroita joita on tehnyt mieli, mutta ei niitä ole hankkinut, mutta jonkin aikaa ne ovat mielessä, itse en usko siihen, että tavara voi varsinaisesti tehdä onnelliseksi, kuin ehkä hetkellisesti, toki riippuu myös tavarasta ja käyttötarkoituksesta. Mukavaa joulun aikaa, ilman suorituspaineita tai stressiä.
Voihan harmi että lyhty oli niin kallis, ja tosi suolainen hintahan tuo on.
Täällä asuessa on oikeastaan helpotus se ettei joulua ole virallisesti, eikä jouluruuhkia, lahjastressiä ym. Mutta kyllä kaipaan joulun tunnelmaa;nytkin nuo kuvasi Helsingistä saivat minut kaipaamaan sitä.
Minulle käy usein niin, että kun jätän kauppaan jonkun kalliin esineen, tulee lähes samanlainen vastaan, mutta halvempana versiona. Ei anneta stressille valtaa! Huomenna edessä matka Suomeen ja siellä aloitetaan jouluruokien metsästys ihan nollasta. Lähdetään Juniorin kanssa kahdestaan, joten onneksi ei tarvitse isolle porukalle laittaa ruokaa!
Carola: Minusta tuntuu, että en nykyään raaski ostaa itselleni mitään. Jos suinkin saan rahaa kokoon, ostan sillä mieluummin matkan. Siksi kiintymykseni johonkin tavaraan on yleensä ohimenevää, mutta nuo yllämainitut on jotenkin jumiutuneet ajatuksiin. Ja jos jotakin haluaa pitkään, olisi se mielestäni syy sen ostamiseen. JOS rahat riittäisi. Nyt ei riitä.
Jael: Niitä oikeasti haluamiani asioita seuraan netissä ja odotan, että tulevat alennusmyyntiin. Tuota Lapuan Kankureiden huopaa olen seurannut maaliskuusta asti, mutta sen hinta on aina vaan sama. Liian kallis. En myöskään raaski maksaa kengistä yli 100 euroa. Enkä todellakaan 70 euroa koristeesta. Mutta jos jollakin olisi suhteita joulupukkiin, niin ilahtuisin mistä tahansa noista todella paljon. (Ja jos saisin oikeasti rahaa, niin pistäisin ne kuitenkin ehkä sittenkin matkakassaan.
Saara: Tulisipa minullekin. Mutta ei. Minulla on liian kallis maku olemassaolevaan taloustilanteeseen nähden. On siis oltava ilman. Tervetuloa Suomeen! Kävin juuri Prisman ostoshelvetin läpi ja nyt toivon lähinnä vain sitä, että en unohtanut mitään eikä minun siis tarvitse mennä sinne takaisin.
En itsekään raaski ostaa nykyisin oikein kuin tarpeellista itselle. Kaikki tuntuu niin kalliilta, ja sitten alan pohtia miten paljon tuonkin turhakkeen eteen on tehty töitä, että kannattaako vai säästänkö. Muutenkin tavara on alkanut häiritä, ja vaikka en mikään konmarittaja olekaan niin arki on helpompaa kun joka nurkasta ei pursua jotain, jo ihan siivoamisenkin suhteen. Kunnon glögi on joulunalusmarkkinoiden paras ostos, ainakin niin oli meillä kun kävimme viime viikolla sellaisilla. Mukavaa joulunodotusta Kotkaan!
Petra: Minäkin mieluusti myös luovun tavarasta. Itselle kelpaa nykyään vain sellainen mikä oikeasti on tärkeä, joko muistoarvon tai jonkun muun arvon tähden. Yhdentekevä krääsä saa jatkaa matkaansa. Kirpparilla myinkin monta asiaa tänä syksynä ja säästin niistä tulevat rahat ensi kesän matkaan. Siinä mielessä en syyä itseäni. En todellakaan ole mikään tavaran perässä juoksija tai hamsteri. Ostan vasta, kun asia on oikeasti pyörinyt kauan mielessä. Siis jos pystyn. Nyt en pysty mitään. Rahat on käytetty muihin. Hyvä niin. Ihanaa Joulua teille Petra<3.
Lähetä kommentti