Esikoisella oli siis pääsykokeet torstaina Tampereella. Ensin meinasin ihan itsekseni lähteä esikoista viemään ja viettää vapaan humputtelupäivän Tampereella. No, kuopus halusi tietenkin mukaan. Se siitä vapaasta humputtelusta. Kolmosella asuu Tampereella kavereita ja hän ajatteli lähteä viettämään Tampereelle kavereidensa kanssa syntymäpäiväänsä. Ja sitten oli ne kolme hajonnutta pyörää ja uuden pyörän ostamisen pakko. Poika halusi Jopon. Pyörien tuhoamishistorialla emme halunneet ostaa uutta, vaan päätimme etsiä käytettyä. Päättelimme, että se onnistuu paremmin isosta kaupungista (lue: Tampere), kuin täältä meidän pikku Kotkastamme. Näin ollen kyytiin hyppäsi vielä mies ja tällä joukkueella sitten Tampere-päivästä muotoutui sangen singahteleva.
Aamusta mies vei esikoisen pääsykokeisiin ja me muut jäimme vielä pakkaamaan tavaroita ystävien kotiin. Sen jälkeen minä ajoin muut Koskikeskukseen, jonne esikoinenkin saapui pääsykokeiden tauon ajaksi hengailemaan. Minä itse lähdin katsastamaan Tiinan Ideahuoneen. Miten ihailenkaan näitä ihmisiä, jotka uskaltavat jättää tutun ja turvallisen toteuttaakseensa unelmansa. Paljon onnea ja menestystä tälle ihanalle pikkupuodille! Kiitos vielä kahvista ja pullasta. Ja tsemppiä pojalle<3.
Nuo korit. Voisin ostaa loputtomasti koreja. Mikä niissä kiehtookin? Ja nuo rautaiset pyörillä, ne vasta somat olivatkin. Jos esikoinen muuttaa Tampereelle, niin voi käydä köpelösti.
Tuo punainen söpö vaatenaulakko. Melkein oli pakottava tarve saada sellainen.
Kalkkimaaleihinhan otin joku aika sitten tuntumaa ja uskon, että tästä eteenpäin tulen maalaamaan vain niillä. Keittiön pöydän pintaan jäi lakasta liian selvät jäljet, joten nyt ostin Tiinalta vahaa, jolla korjailen homman heti seuraavana vapaana ajankohtana. Ideahuoneelta näitä siis saa, jos kaipaat maalailla Tampereen seudulla. Ostin myös pesukoneeseen etikkaa, josta olen saanut monelta taholta vinkkiä. Niitäkin siis Tiina myy kaupassaan. Kokeilin heti sekä astian- että pyykinpesukoneeseen.
Tästä ylläolevasta tuli muistoja mieleen.
Ja eväskori oli söpö. Kuten tuo alla olevan pieni tyyny teksteineen.
Ideahuoneelta pyyhkäsin takaisin Koskikeskukseen. Syötiin ja mies jatkoi yritystään saada Jopo-myyjiä kiinni. Erittäin hankala homma. Kukaan Tampereella olevista myyjistä ei vastannut. Samalla alkoi selviämään varastettujen Jopojen ongelma. Saatiin neuvo, että kannattaa uskoa epämääräisyyden tunteeseen ja jättää homma sikseen, jos yhtään tuntuu, että asiat ei ole kunnossa. Kaksi avainta ja alkuperäinen lukko ja/tai myyntitodistus olisi plussaa. Jopoja varastetaan käsittämättömiä määriä Tampereella ja pääkaupunkiseudulla, jossa niitä on myös eniten myynnissä. No, Tampereella ei tärpännyt Jopojen suhteen. Yksikään myyjä ei ole vieläkään vastannut jättämiimme viesteihin?!
Lähdettiin tutustumaan Vapriikkiin, joka oli hyvä kohde. Luulin, että siellä ei saa kuvata, joten ei ole yhtään kuvaa. Neljältä esikoinen oli saanut kokeensa loppuun ja lähdimme ajamaan kohti pääkaupunkiseutua. Nyt saatiin jo sikäläisiä pyöränmyyjiä puhelimen päähän ja kuultiin epämääräisiä selityksiä. Yksi myi pyörää Vantaalla, mutta itse pyörä oli lukossa Tikkurilan asemalla. Ei myyntitodistusta. Sieltä olisi voinut käydä katsomassa? Seuraava ilmoitti myynti-ilmoituksessaan, että alkuperäinen myyntitodistus ja kaksi avainta on. Puhelimessa mies mongersi, kertoi olevansa halvaantunut ja olevansa menossa ystäväänsä muuttamaan, mutta pyörää voisi kyllä käydä Myyrmäessä katsomassa. Matkan aikana soiteltiin osoitetietoja. Nyt alkuperäinen todistus olikin jo kateissa, mutta hän yrittää kyllä etsiä sitä. Annetussa osoitteessa vastassa oli selvä narkkari. Mies kävi asunnossa sisällä, jossa oli "hieman eriskummallinen meininki". Alkoi käydä selväksi, että pyörä olisi ollut hyvä, mutta se ei todellakaan ollut näiden tyyppien. Lukko oli vaihdettu, lukon ympäristö oli kolhuilla, alkuperäinen myyjä ei koskaan tullut paikalle alkuperäisen myynti-ilmoituksen kanssa. Katsoimme viisaammaksi poistua paikalta ja äkkiä.
Parin tunnin metsästyksen jälkeen pyörä onneksi löytyi ja uskoaksemme se oli asiallisesti ostettu ja pidetty. Jopo keikkuen autonperässä ajettiin kotiin. Ja Jopo on ollut siitä asti kovassa käytössä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
8 kommenttia:
OI noita koreja, olen itsekin koriaddikti.
No johan oli melkoinen show tuo pyörän hankkiminen. Tuon takia en koskaan uskaltaisi ostaa käytettyä pyörää. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sehän se on pääasia! Toivottavasti pyörä säilyy ehjänä pitkään. :-)
Allu: Ja jokainen kori on meillä käytössä. Keksin myös uusia käyttötarkoituksia jatkuvasti. Ja siellä Tiinalla mietin, että ei meillä ole paikkaa naulakolle, mutta kappas kun nyt keksin, että olisi ollutkin. Apua.
Satu: Jep. Ihan uskomatonta. Nyt mietin, että olisi varmasti pitänyt antaa myyjät ilmi, mutta kun niillä on meidän puhelinnumero ja sitä myöten tieto nimeen... Mutta olihan lapsille opettavainen kokemus siitä, että miten alhaalle sitä voi vajota, jos ei pidä itsestään vaarin. Että lapsilta varastamaan pyöriä, jotta saa itselleen lisää huumetta. Ja selityksiä suoltamaan ostajille. Sitä ehjänä säilymistä täälläkin toivotaan, mutta vetoa ei asian puolesta uskaltaisi vetää.:D.
Huh,olipa hankalaa tuo Jopon metsästys,mutta onneksi lopuksi löytyi sellainen.
Ihana kauppa,tuonehan voisi jäädä koko päiväksi.
Paljon tekin päivässä ehditte. Vapriikki on niin mielimuseoni ja jopa kannustaa kuvaamaan ja jakamaan niitä kuvia.
Jael: Kauppa oli taattua Tiina-laatua. Yhtä soma kuin Villa Namunsa. Ja toivottavasti Jopo kestää, ettei heti tarvitse uutta metsästää.
Mari Jalava: Ehtiihän sitä, vaikka olin ajatellut enemmänkin ehtiväni. Vapriikissa hämäännyin kieltokuvista. Vasta lopussa tajusin, että ehkä kielsivät kuvaamasta salamalla? No, tulipahan keskityttyä itse näyttelyihin kuvaamisen sijasta.
"Taattua Tiina-laatua" kuulostaa hyvältä - vielä kun ostavat asiakkaatkin keksivät sen :)
Oli mukava tavata pitkästä aikaa, poikkeahan taas jos ja kun esikoinen tulee Tampereelle. Joku muukin iski silmänsä naulakkoon, se meni heti seuraavana päivänä (tosin on mulla vielä toinen samanlainen...). Ja vielä vahasta sen verran, etä jostain syystä olen itse viime aikoina levitellyt sitä pensselillä, mutta kokeilepa nukkaamatonta kangasta - voi olla paljon parempi levitettävä.
Tiina: Luotetaan siihen, että hyvä kello kuuluu tässä tapauksessa kauas. Vai nappasi joku naulakon. Hyvä juttu hänelle:). Minä olenkin kuullut tuosta kankaalla tai sienellä levittämisestä, joten katsotaan kun se sopiva aika ensin tulee. On ollut jokseenkin täydet päivät.
Lähetä kommentti