VAPAAPÄIVÄ

Muuttaessamme kaksi vuotta sitten Suomeen, oli toivomuslistallani ehdottomasti päivätyö. Lasten asettuminen suomalaiseen koulumaailmaan tuntui isolle asialle ja vuorotyön yhdistäminen siihen alkuhässäkkään tuntui vaikealle. Onni suosi Paluumuuttajatarta ja sain kaksi vuotta tehdä työtä koulumaailmassa valtion tasa-arvorahan turvin, päivätyössä. Mikä kaikkein suurenmoisinta, tein työtä nimenomaan niillä kouluilla, joissa kolme nuorinta lastani aloittelivat eloaan suomalaisina koululaisina. Näin sain omin silmin todistaa jälkikasvun mutkattoman sujahtamisen koulumaailmaan, tutustua heidän oppimisympäristöönsä, luokkatovereihin ja heitä opettaviin opettajiin. Keväällä projekti loppui ja sitä myöten työt, kuten blogia seuranneet hyvin tiedättekin. Harmitti niiden lasten puolesta, jotka ovat kahden vuoden aikana apuani tarvinneet. Omien lasten puolesta en kyllä huolehdi. Omat siivet tuntuvat kaikilla hyvin kantavan.

Uutta paikkaa hakiessani päivätyö ei enää ollut itselleni ehdoton vaatimus. Toki perhe-elämän suhteen tuntuu järkevälle, että työ on edes pääosin päiviin keskittyvää. Iltaisin kun sitä ehtii perhettä näkemään ja  vanhempia tarvitaan mm. siinä kuljetusrumbassa. Iltatyö silloin tällöin ja joskus kiinni olevat viikonloput eivät kuitenkaan haitanneet enää tätä äitiä, joten pistin nykyiseen työhön hakupaperit menemään ja hyvin kävi. Nyt olen nelisen viikkoa harjoitellut vuorotyöläisen arkea. Öitä en joudu, Luojan kiitos, valvomaan. Olen pääosin aamuvuoroissa. Viikonloput ovat kiinni suhteessa yksi kolmesta. Kellon soidessa tarpeeksi monta kertaa kello kuusi, alkaa jo toivomaan silloin tällöin niitä iltavuorojakin. Aamupäivässä kun ehtii tehdä kotona monenlaista ennen töihin lähtöä, vaikka olisi nukkunut ruhtinaallisesti jopa sinne seitsemään tai kahdeksaan:). 

Työvuoroissani vaihtelee aamujen ja iltojen ja viikonloppuvapaiden lisäksi myös viikon vapaapäivien määrä. Tällä viikolla minulla on töitä kuusi päivää ja vain yksi vapaapäivä. Ensi viikolla vahinko otetaan takaisin ja vapaapäiviä on kolme. Tämän viikon ainoa vapaapäiväni osui tälle perjantaille. Huomasin oitis, että arkivapaa on aikamoisen ihana ja ihan erilainen tunnelmaltaan, kun viikonlopulle osunut vapaapäivä. Nythän koko muu perhe on töissä ja koulussa ja minä hallitsen tämän päivän kulkua ihan yksin:). Ja mitä se tämä vapaapäiväni sitten sisälsikään?

Heräsin kello 6:20 ihan pirteänä. Kävin viemässä kakkosen kouluun ja isänsä töihin. Aurinko paisteli ihanasti joten päätin lähteä aamukuvauksille Mussaloon. Satama-alueen vieressä muistelin joskus sijaineen sellaisen Tuulipuiston, jossa vuosia aikaisemmin paisteltiin makkaraa. Hyvin pian kävi selväksi, että sataman laajennus on muuttanut asioita ja puisto on todennäköisesti mennyttä. Aidan vierestä kuitenkin meni kapea polku, joten päätin kävellä tuulimyllyille joka tapauksessa. Muutama mökki jäi polun vierelle. Oli myös luvattoman paljon roskaa, jonka perusteella metsikössä taidetaan juoda mm. ulkomaan viinaksia. Ranta oli kuitenkin edelleen kaunis ja metsäpolku osittain kaunis ja rauhallinen. Sataman äänet kuului toki koko ajan ja kun pääsin tuulimyllyille ilman täytti niiden hurina. Tässä vaiheessa mietin, että miksi ihmeessä en ottanut mukaani aamukahveja rannassa nautittavaksi? Muista siis kahvit mukaan ensi viikon arkivapaapäivänä!

Kotiin tullessa pistin paistin uuniin ja keräsin pihalle tippuneet omenat. Omenoita ja luumuja tulee tänä vuonna ihan hirveän paljon. Vieläkään en kerennyt kahveja juomaan, sillä oli aika lähteä viemään kakkoselle kassi kaupunkiin. Poika lähti bussilla kohti Tamperetta. Sitten olikin aika hoitaa monta rästiasiaa. Pankissa kävin selvittämässä, että miten lunastetaan amerikkalainen shekki. Lue: hankalasti. Vakuutusyhtiössä istuin pitkän tovin odottamassa esikoisen matkavakuutuksen peruuttamista. Sain siinä odotellessa varattua kolmoselle ajan korvalääkäriin. Ostin kakkoselle puuttuvat lukion kirjat. Lampsuttelin hetken torilla ja hypistelin kaupoissa sitä ja tätä. Tulin kotiin kahville. Hain miehen töistä. Ja kappas, kello ei ole vasta kun kolme. Vapaapäivästä on vielä melkein puolet jäljellä:). 

Mitenkäs siellä? Päivätyöläisiä, vuorotyöläisiä, eläkeläisiä, työttömiä, vuorotteluvapaalaisia? Voisitko tehdä vuorotyötä vai käytkö mieluummin töissä vain päivisin? Ja kotkalaiset: Mitä sille Tuulipuistolle oikein tapahtui?