tiistai 28. huhtikuuta 2015

ITSE VESI JA RANNAN KUKAT

Huhtikuu ei todellakaan ole tiennyt mitä se haluaa. Sää on muuttunut suuntaan ja toiseen. Lupaillut aurinkoista kevättä, peitellyt seuraavassa hetkessä pilvellä, räpsytellyt räntää jne. Tätä päivää aloiteltiin koleassa ja pilvisessä säässä, mutta töistä kotiin ajellessani olikin taas mitä kaunein keli. Kun satuin olemaan siellä joen tuntumassa, päätin käydä rannalla ottamassa muutaman kuvan.

Kotkasta puhuessani pidän meren aina mielessä. Kotka on merikaupunki. Hyvin hallitsevassa osassa täällä on myös tuo Kymijoki, joka jää jostakin syystä puheissani vähemmälle huomiolle. Joki alkaa Päijänteestä ja laskee viitenä suuhaarana Suomenlahteen. Yksi työpisteistäni sijaitsee aika lähellä yhtä haaraa ja niinpä päätin päiväni päätteeksi käydä vähän ajelemassa alueella. Mutkissa oli vaikea pysyä kärryillä joen juoksusta, mutta päädyin tällä kertaa Koivulan kaupunginosaan.


Kymijoessa on 12 vesivoimalaa ja useita säännöstelypatoja.


Kymijoki on ollut Suomen etelärannikon merkittävin vaelluskalajoki.  Aikanaan kalat nousivat jokaista joen haaraa pitkin, mutta 1950-luvulla vaelluskalakannat hävisivät lähes kokonaan veden saastumisen vuoksi. Onneksi nykyisin on vedenlaadun paranemisen takia kalakannat taas elpyneet. Merilohen ja muiden kalojen vuoksi on koskella usein kalamiehiä onneaan koittamassa. Tänään osuin Ruhavuolteen perhokalastusalueelle, jossa ei tosin ollut kuin yksi kalamies paikalla ja hänkin istui pöydällä maisemia ihailemassa. Eikä ihme, sillä olihan siellä varsin kaunista.



Kalamiehiä varten oli rannassa huussi, laavu ja pöytä. Siinähän ne tärkeimmät.




Jos ei voi asua meren ääressä, ei joki olisi kovinkaan paljon huonompi vaihtoehto?



Vuodenkierto Kymijoella alkaa huhtikuussa. Silloin meritaimen nousee jokeen. Kesäkuulla on lohen vuoro ja sitä tavataan joessa elo-syyskuulle asti. Syksyllä jokeen nousee isoa siikaa. Kalajuttuja piisaa, mutta meidän henkilökohtainen kokemuksemme on ollut ainakin tähän asti se, että kala ei oikein nappaa. Itselleni kalastus ei onneksi olekaan se juttu, vaan itse vesi. Ja tänään myös rannan kukat!




Päivän neuvoni oli yhdelle nuorelle naiselle: muista huomata hyvät hetket ja kirjata jokaisesta päivästä onnistumisen elämykset ja/tai iloa tuottavat asiat. Minun omani olivat: Aamukahvi. Onnistunut tunti töissä. Työkaverit ja se hetki yhdessä kahvin ääressä. Tämä oma hetkeni joen rannassa. 15 astetta auton mittarissa. Kotiin paluu. Lämmin ruoka. Tietoisuus siitä, että taas on menossa lyhyt työviikko ja edessä kolme vapaapäivää. Entäs sinun?

11 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Minulla tämän päivän ilonaiheet: heräsin virkeänä ennen kellon soittoa, aamupuuro, aamuinen kävely joen vartta pitkin, salaattilounas mukavien työkavereiden kanssa, mukava viesti, kirjastokäynti, pöytävaraus huomiseksi, avokadoleivät. Ja varmaan tässä ehtii vielä tapahtua vaikka mitä kivaa.

Minusta isot joet ovat vähän pelottavia, varsinkin tuollaiset jotka virtaavat kovasti.

Anonyymi kirjoitti...

Minä pyydän usein potilaita kirjaamaan ylös päivän kolme helppoa hetkeä. Ei edes hyvää tai erikoista, vaan ne hetket, jolloin olo on ollut helppoa ja/tai siedettävä. Masentuneille sekin voi olla haasteellista !

Eli minun päiväni helpot hetket olivat:

1.) Bussimatka kotoa koululle
2.) Lounas muiden ope-opiskelijoiden kanssa (pyttypannua).
3.) Seminaaripäivässä pitämäni esityksen jälkeiset minuutit.

Terveisin: Tiina, joka ope-opinnot ovat valmiit tuossa tuokiossa; vain lopetuskeskustelu ja yksi kontaktipäivä jäljellä

Matkatar kirjoitti...

Mulla olis tämän päivän ilonaiheet tässä:

1.Kuntosali aamulla (vaikka hömelö unohdin kengät kotiin)
2.Näin tyttöjä ja Tito-koiraa, joka on aina niin haltioissaan nähdessään minut
3.Hain postista blogiarvonnassa voittamani paketin
:D

Pepi kirjoitti...

Päivä on ollut pelkkää iloa; kirveellä, lapiolla, raivaussaksilla omppupuun ympäriltä "vesakon" raivausta (toivottavasti onnistuneesti) kahvit ulkona auringossa, saksanmaalta viimein saapunut etanamyrkky (ja pari muuta ilahduttavaa pakettia), ruoho alkaa vihertää, silmut puissa aueta ja kaikissa perennoissa on jo hyvät alut :)
Vaikka kurkku on kuin raastinrauta ja korvatkin tuntuu olevan lukossa, niin onneksi takka töhöttää lämmintä, kohta voikin asettua viltin alle katsomaan jotain leffaa ja napata vaikka jätskikipon evääksi.
Että ei huono päivä! Tämäkään :)

Nina kirjoitti...

En ole koskaan ajatellut tekeväni tollaista listaa mutta aloitan sen huomisesta.
Täällä on jo kevät pitkällä, meidän vieressä olevassa koivussa on jo melko isot lehdet.Se ja luonnon vihreys oli tämän päivän suuri ilonaihe.
Kevätsiivous on jatkunut tänään ja viety paljon tavaraa Emmauksen kierrätykseen, siitä tulee hyvä mieli kun tietää että joku toivottavasti niistä vielä hyötyy. Tavalla ja toisella.

anumorchy kirjoitti...

Isanta tykkaisi takuulla tuolla kalastella.

Mietimpa minakin huomenna niita tavallisen paivan hyvia pikkuhetkia.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Mutta jokihan sinulla on siellä, joten olet varmaan kuitenkin joki-ihimisiä? Minusta etenkin niissä isoissa ja virtaavissa joissa on jotakin samaa kesyttämättömyyttä mitä on meressäkin. Järvikin on kaunis, mutta jotenkin sellainen vähän helppo?

Tiina: Minä listautan milloin mitäkin. Olen ehdottomasti itse ihminen, joka oppii ja huomioi kirjaamisen kautta. Jotenkin tuntuu, että kun asioita kirjaa, ne myös huomaa ja muuttuvat todeksi, muuten saattavat vain valua ohi. Extream-listat ovat sitten ne; huomaa hyvä itsessäsi listat, jotka tuntuvat olevan ainakin omalle asiakaskunnalle ne vaikeimmat.

Ja onnea opintojen loppusuorasta!

Matkatar: Hienoa, onni on asunut teilläkin.

Pepi: Silkkaa onnea koko päivä, onneksi olkoon. Meillä mies kerkesi pihatöihin, mutta minun onnenhetkeni vietettiin illalla silityslaudan ääressä:).

Nina: Käy kirjoittamassa mitä löysit. Vaikka löysithän jotakin jo ennen listaa:).

Anu: Ja makuasia on, että kirjaako pitkin päivää vai havainnoiko pitkin päivää ja illalla tekee kirjallisen yhteenvedon:).



Anne kirjoitti...

Ihanan rauhallisia kuvia.

Päivässäni oli ilonaiheita monia, vaikka surun keskellä ei niitä kaikkia oikein jaksa rekisteröidäkään.
Ehkä neuvosi oisi minulle tässä kohtaa hyvä, kirjat ylös ilonaiheita!

Yksi nousi kuitenkin yli muiden tänään:
Olen arvokas. En ole kenenkään kynnysmatto.
Kiitos ihanasta blogistasi<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anne: Surun sisällä on toisaalta vaikea nähdä iloa ja toisaalta silloin voi hyvän osuus kirkastua ihan erityisen selvästi.

Ja kyllä; Sinä olet arvokas, suorastaan suurenmoinen! Ei kun luottavaisena eteenpäin!

Satu kirjoitti...

Minä en ole koskaan tykännyt Kymijoesta. Se virtasi Koriankin läpi, jossa asuin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ja minusta joki oli pelottava, haiseva ja ruma. Vaikkei se oikeasti tainnut haista miltään.

Nyt on sellainen fiilis, että ilonaiheita on kovin vaikea löytää, mutta täytyypä miettiä, jospa vaikka jotain keksisi.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Ennen se saattoi haistakin, mutta ei haise enää. Onneksi saivat joen puhdistettua!

Ja silloin kun ilonaiheita ei tunnu olevan yhtään, niitä juuri kannattaa metsästää. Ja ei kannata edes etsiä isoja, vaan pienen pienetkin on huomion arvoisia:).