Sain tänään lapseni takaisin. Oli ollut selvästikin tarpeellinen ja hyvä reissu. Oli syöty etukäteen kaivatuissa paikoissa. Nähty lähes kaikki kaverit. Shopattu kuluneiden kuukausienkin edestä. Keskusteltu järkevästi äidin ja isinkin ystävien kanssa. Toimitettu tuliaiset perille ja ostettu laukku täyteen tavaraa takaisinkin päin. Koettu olevansa siinä, missä on kotoista. Mikä tärkeintä, reissussa oli saatu olla lapsuuden ystävän kanssa, jolla on saman suuntainen juuristo. Kokea jotakin sellaista, jota vain toinen saman kokenut voi ymmärtää.
Äiti ja isä saivat tuliaisiksi Turkin makuja. Sisaruksille oli jokaiselle jotakin tuomista. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin selata läpi kuvat. Niissä jotenkin parhaiten näkee sen, että mitä se tytär on Istanbulista kaivannut. Ruokaa, ystäviä ja ostoskeskuksia, katunäkymiä unohtamatta. Sain luvan lainata kuvia tänne blogiinkin. Kiitos, rakas!
Minua on vaivannut Suomeen muutosta asti puolitehoisuus. Selviän kyllä jokapäiväisestä elämästä, mutta mihinkään ylimääräiseen ei rahkeet vieläkään riitä. Matkustaminen ei ole edes käynyt mielessä. Tänään ajoin esikoista lentokentältä hakemaan ja huomasin, että jokin osa minussa alkaa taas virkoamaan. Oli älyttömän hauskaa ajaa autolla pidempää matkaa. Istuminen lentokentän Starbucksissa tuntui lähes seikkailulta. Seurasin suloisia jälleennäkemisiä ja sain itsekin kokea sellaisia kaksi. Ennen esikoista kun kentälle saapui sen esikoisen matkaseuran isä, jonka kanssa saatiin vaihtaa pikaiset kuulumiset tyttöjä odotellessa. Ja sitten jo halittiin niitä matkalaisia.
Kotona sanoin: Pitäisiköhän meidän ajaa ensi kesänä Bulgarian kautta Turkkiin? Eihän me oikeastaan voida, mutta oli hauskaa edes ajatella sellaista. Että minäkin jaksaisin taas kesällä matkustaa.
ps. Tänään saapui myös Englannista suuren suuri lahjapakettini! Jännitys tiivistyy. Kunhan saan johtoa, lamput ja kiinnitykset kattoon, näytän mitä olen ostellut:).
16 kommenttia:
Niin mukava oli nähdä ihania neitokaisia ja jutustella heidän kanssaan! Kiitos teille herkkutuliaisista!
Tuo hyvä kuvasilmä on kyllä esikoisella geeneissä!!
Hyviä kuvia :)
Ja usko pois, että kun kesää kohti mennään, niin varmasti olet taas "elossa". Fakta homma, että varmasti tämä ensimmäinen kotimaan talvi vie mehut, tuppaa muutenkin viemään...
Vai puolitehoisuus!! Etkohan nyt ole vahan hakoteilla. Onhan tuo muutto ja talon remppaaminen ja kaikenlainen takaisin jo vahan erilaiseen Suomeen muuttaminen ja lapsien kouluista yms huolehtiminen ollut ihan tarpeeksi. Ja uusi tyopaikka sinullekin. Taysitehoinen ole ollut! Nyt alkaa vahitellen asiat menna uomiinsa ja valoiakin tulee kevaan myota enemman ja matkavarvasta alkaa jo kutittaa.
Ruokakuvista herahti kyllä vesi kielelle! :)
Ja kuvat oli kyllä selvästi saanut vaikutteita bloggaajasta, oli hyviä räpsyjä!!
Hauska katsoa tätä kuvasarjaa, näkökulma on hyvin omanlaisensa.
Kiva kuulla, että matka oli onnistunut. Talvi imee tehot itsekustakin, mutta yleensä keväällä talviuni päättyy ja huomaa olevansa taas latautunut. Voimia siihen asti.
Ihanaa saada reissulainen varmasti kotiin ja hänellä oli varmasti tärkeä matka.Mielestäni lentokentillä on ihan omanlaisensa tunnelma oli sitten kentällä melkein missä tahansa..kai se on se lähdön tunnelma ja paluu...?
Maut ja kuvat tuovat mielleyhtymiä...minulla ainakin...kesää odotellessa;)
Puoliteholla?? Meillä jokaisella on kai omanlaisemme viriketaso..toista ei häiritse tekemättömyys/joutenolo...toinen ei voisi istua koko iltaa esim. tv:äärellä...kukin oleilkoon oman tasonsa mukaisesti;)
Minäkin kyllä vähän epäilen, että sinussa ei ole kyllä puolitehoisuutta ollut nimeksikään. Sen verran olet(te) hommia paiskoneet Suomeen palattuanne, että jos nyt tuntuu olo puolitehoiselta niin se sallittakoon aivan täysin.
Olipa hauska nähdä kuvia taas Turkista. Tytölle terkkuja! Tainnut periä tuon kuvaamisen lahjan äidiltään. ;)
Heh heh, puolitehoisuus, ihmettelen aina, miten saat kaikki asiat hoidettua töiden ohella.
Ettei vain esikoinen koulun päätyttyään ota ja lähde Istanbuliin opiskelemaan ja jää sille tielleen.
mamaki: Mukavaa, että voitiin kerrankin olla täällä herkkuja lähettävällä puolella.
Pepi: Toivottavasti tässä virkistyy kesään päin mennessä. Nyt ollaan aika maitohapoilla, niin minä kun mies. Ja tänään pitäisi jaksaa vielä laatoittaa tuo vessan lattia. Huoh.
Anu: Minä kuvittelin jatkavani samanlaista vierasrumbaa Suomessa, mitä oli Turkissakin. Kissan viikset. Emme jaksa kutsua ketään ja se oikein välistä suututtaa. Mikä meitä oikein vaivaa, kun töiden jälkeen tekee vain mieli pistää pitkäkseen sohvalle?
Terhi: On sillä kuvasilmää, ihan omasta takaa:).
Cheri: Ajattelin kai, että voimat kohenee samaa tahtia, kun päivä pitenee. Ei se ole tainnut ihan niin mennä.
Kirsi: Minä olen pitänyt itseäni sellaisena aikaan saavana ihmisenä. Nyt en koe olevani sellainen. Koko ajan on mielessä lista asioista, jotka pitäisi tehdä ja ihmisistä, jotka haluaisi kutsua kylään. Mutta kun ei vaan ehdi/jaksa/pysty…
Hurmioitunut: Olihan meillä räväkkä alku. Mutta kuinka pitkää sen varjolla voi olla nuupahtanut?
Allu: Esikoisella on jo suunnitelmat valmiit. Heti lukion jälkeen ainakin hetkeksi aikaa Istanbuliin. Ans kattoo nyt.
Meilläkin kävi talvilomalainen harjoittelemassa Suomen talviharrastuksia. Oli kotiin palattuaan kertonut matkasta kuin ainakin ulkomaan reissulla käynyt!
Olihan se ihan erilainen reissu kuin kesällä.
Olisko sulle iskenyt se tavallinen "talvimasennus", jota täällä Suomessa tuppaa olemaan...Onneksi nyt jo aurinko näyttäytyy ja kevät on tulollaan!
Yhtä hienoja kuvia ottaa esikoinen kuin äitikin:) Varmaankin hän nautti entisessä kotikaupungissa olemisesta:)
Ihanaa kun esikoisellasi on sydamessa kaksi kotia <3
Taallakin yritetaan sinnitella hiukan puolitehoisina, mutta kylla taa taas tasta :)
Hieno kuvapostaus, Paluumuuttajatar;)
Vaadit varmaan itseltäsi liikaa, käyt myös ansiotyössä ja huollat suurperhettä!
Kyllä lapsesi on tullut sinuun, hienoja kuvia! Oli hänelle upea juttu käydä entistä kotimaata katsomassa ja viedä terveisiä teiltä.
Haaveita pitää aina olla, eri asia, milloin ne toteutuvat!
Hyvää viikonloppua ja naistenpäivää sinulle / teille! ♥♥
Kyllä otti esikoisesi hienoja kuvia. Kiitos tuliaisista ja mukava oli häntä nähdä! Ehkäpä mekin nähdään joku kerta siellä tai täällä.
Tyttö tulee äitiinsä - hyvä kuvaaja! Varmaan oli oikein mukava ja tarpeellinen reissu. On vain kuukausi niin minäkin olen siellä :)
Kaijjaanilainen
Eeviregina: Onneksi mieliala on ihan korkealla, ruumis vaan raahustaa:).
Jael: Onneksi osasi nauttia. Olen yrittänyt antaa vähän sen suuntaista neuvoa, että aina kannattaa ottaa ilo irti siitä mistä saa.
sannabanana: Kyllä se minustakin on rikkautta. Saada elää kahdessa kulttuurissa ja tehdä niistä oman elämänsä coctail.
Aili: En tiedä, että vaadinko minä. Toivoisin ennemminkin. Mutta päivä vain ja hetki kerrallansa, niillä voimilla mitä kuhunkin hetkeen on annettu.
MatkaMartta: Ovemme ovat aina auki MatkaMarttojen kulkea sisään!
Kajjaanilainen: Pääsetkin nauttimaan kevään parhaimmat palat ensin sieltä ja sitten jo Suomesta.
Lähetä kommentti