Eilen illalla potilas rupesi syömään yugurttia suuhunsa ja nauroi ilon ilmoille. En tiedä kuinka kauan meidän omaisten tunne-elämä kestää näitä syöksyjä ja nousuja, mutta olihan se helpompi lähteä uuteen viikkoon, kun tilanne näytti selkeävän. Taas kerran. Ehkä tarvitsen näitä hetkiä muistuttamaan, että meistä kukaan ei voi tietää päiviensä määrää. Sen tähden kannattaa jokainen uusi aamu ottaa ilolla vastaan ja syöksyä sumuunkin rohkein mielin.
Onneksi kamera kulkee jatkuvasti mukana. Aamulla poljin ensimmäiseen työpisteeseen melkoisen selkeässä kelissä. Kun tuli aika siirtyä seuraavaan paikkaan, oli luonto pukeutunut sumuverhoon. Pakkohan se oli parkkeerata pyörä hetkeksi rantaan ja pysähtyä nappaamaan muutama kuva. Viiden minuutin luontoterapiahetki.
Nyt olisi vakaa aikomukseni saada verhot kuopuksen ja kolmosen huoneeseen. Tarvikkeet on ostettu ja ompelukone ja saumuri raahattu anoppilasta lainaan. Verhotangot on viritetty seinään ja huoneet näitä verhoja vaille valmiit. Tässä muuten yksi aikaisempi projekti, joka ei oikein sattunut mihinkään postaukseen. Ei se satu tähänkään, mutta laitan silti. Eli operaatio kaapiston maalaus:
Kolmosen huoneessa maalattiin siis lattia ja tapetoitiin seinät. Iso kaappi oli tarpeellinen ja toimiva, mutta ruma. Maalattiin se siis harmaaksi ja ilme muuttui todella paljon paremmaksi. Nurkassa työn etenemistä näyttää seuraavan meidän Helmi.
Kolmosen huoneen ja koko talon historiasta kertoo hänen työpöytänsä. Meidän kodissa on aikanaan ollut kahdeksan hellahuonetta, eli tämä on ollut kahdeksan perheen koti. Edellinen omistaja teki tästä 1990 luvun loppupuolella yhden perheen talon ja purki hellat kaikista muista huoneista, mutta tähän kolmosen huoneeseen se jätettiin ja koteloitiin pöydän alle. Hieman tekisi mieli purkaa ja katsoa...
Iloisin mielin siis tähän viikkoon. Toivottavasti myös siellä puolella ruutua. Meillä on tiedossa juhlavalmisteluja, jotka samalla ovat toivottavasti tuuppimassa myös remonttiprojekteja vähän eteenpäin. Vähintään nyt niiden verhojen verran!
15 kommenttia:
Hieno viikonalun postaus-siitä sopii meistä jokaisen ammentaa jaksamiasta ja iloa eloon!Ihanan sumuisia syyskuvia, juuri tuollaisia itsekin viikonlopun varhaisaamuna napsin, tosin vesielementti puuttui tälläkertaa minun kuvistani.
Syksyisin jotenkin tuntuu iskevän joku kotoiluvaihde päälle..itse tein kukkapenkin ja istutin kukkasipulit,josko sitten keväällä olisi kaunis ja kukkiva penkki, toivottavasti;)Sain myös maalattua yhden seinäprojektin, ja nautittua siitä ihanasta kauniista viikonlopusta.Mukavaa viikkoa!
Sunnutaiaamuna oli täällä ihan tolkuton sumu. Mökillä oli vieras jonka bussi Jyväskylään lähti 11:00 joten hänet piti toimittaa mantereelle, koskapa muut vielä päätettiin viettää sunnuntaipäivä saaressa. Ajelin vieraan sumun läpi mantereelle ja palasin saareen. Oli aika aavemaista kun keskellä selkää tapasin tututn kalamiehen verkoillaan. Sekin ilmesty kuin tyhjästä eteeni... Samoin saaret,joutu ajamaan poikkeavaa reittiä kun pakko oli ajaa sen verran saarten tuntumassa, että pustyi tietämään oman sijaintinsa... Mutta upea reissu oli sekin, kameraa en mukaan ottanu ku ois ollu kuvat pelkkää harmaata...
Miten upeita nuo sumukuvat! Jotenkin mystisiä. Tekisi itsekin mieli mennä sumua kuvailemaan, mutten ole saanut vielä aikaiseksi, heh.
Hienoa kun siellä tuli käänne parempaan!
En nyt runoile samoja mitä edelliseen yritin, kommentointi on ollut jonkun aikaa ihan tuskaa, en tiedä mikä nyt tökkii!
Jos tämäkin jää johonkin matkalle...
Upeat sumukuvat olet saanut napsittua, samaa keliä täälläkin ollut, mutta kapunkialuella tuo sumu on vain...no, sumua. Tylsän näköistä.
Upeat sumukuvat,utuisen kaunista. ja hieno tuli harmaasta kaapista,paljon parempi jälkeen kuin ennen:)
Hyvä kuulla että potilas voi paremmin:)
Oikein ihanaa viikkoa täältä helteistä!
Upeita sumukuvia. Täälläkin on aamuisin ja iltaisin sankkaa sumua, päivällä on vielä ihanan aurinkoista.
Hyvä kaappituunaus!
Hyvää vointia teille kaikille ja nauttikaa uudesta kodista ja Suomen syksystä!
yugurttia, hihi, taitaa olla turkkilainen kirjoitustapa
Kirsi: Minäkin ostin tänään kassillisen tulppaanin sipuleita. Oman Emirganeni alku:).
Vilho: Olis voinut kameran olla hankala löytää tarkennuspistettä sitten. Oli vähän jo tässäkin sumussa.
Matkatar: Sumussa on tosiaan jotain mystistä, salaperäistä.
Pepi: Käänteitä tosiaan piisaa. Huh huh.
Jael: Täällä ei ole helteitä, mutta uskomattoman lämmintä kuitenkin. Tänäänkin 21 astetta ja villatakki oli ihan liikaa.
Eeviregina: Nautitaan aina kun keretään. Tänään ilmestyi jo monet verhot ikkunaan. Ja ikuisuusprojektini silityskin eteni taas hieman.
Allu: Oho, piti oikein käydä katomassa, että miten se sitten kirjoitetaan. Suomeksi jogurtti (miksi ihmeessä ei jugurtti?) ja turkiksi yoğurt, ehkä olen sitten omaksunut jotakin siltä väliltä:D.
Mä olen aina kirjoittanut jugurtti ja nyt on kielitoimisto vihdoinkin myöntänyt, että se on oikein kirjoitettu, ennen vaativat jogurttia.
ja minusta ku se kirjoitetaan jukurtti omaksuin sen tavan ihan ilman mitään toimistoa ja niin sen kirjoitan jatkossakin. Kielipoliiseja on välillä kiva kiusata... Suurimmaksi osaksi ku kirjottelee näitä omia juttuja niin tulee kirjoitettua just niinku puhuukin... Virallisissa papereissa koitan sitä vältellä tosin ihan aina en voi olla antamatta kiusaukselle periksi...
Paitsi metsässä ja luonnossa ylipäätään, on sumuisessa maisemassa jotain todella rauhoittavaa. Tietyllä tavalla hieman mystistä ja jännittävääkin, mutta ennen kaikkea rauhoittavaa. Sitä huokui myös kuvistasi.
Täällä ollaan iloisin mielin nyt kun saatiin graduasiat taas mallilleen. :) Mukavaa alkanutta viikkoa!
yugurtti tai jogurtti tai...ei haittaa kunhan tulee ymmarretyksi. Potilaalla ja laheisilla on ollut yla- ja alamakea, onnellinen on potilas jonka vierella on rakkaita makisilla osuuksilla, paljon jaksamisia teille! Tuon kaapin uusi ulkoasu on kaunis!
Toivottavasti iloisia juhlia on tulossa!♥
Hyvää viikon jatkoa sinulle & perheellesi!
Satutko muistamaan Pentti Saarikosken sanoihin sävelletyn laulun Liisankadulla (vessa, vesiposti, keittokomero ja huone)? Se löytyy ainakin Ylen elävästä arkistosta. Tuli vain mieleeni noista hellahuoneista.
Teillä on kaunis koti kauniissa ympäristössä.
Allu: Vai että ihan kielitoimistot ne päättää:). Taidan ihan kielitoimiston kiusaksi ottaa tuon yugurtin sitten käyttöön
Vilho: Kyllä minä nyt vähän yritän kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen, mutta liian tarkka ei tarvitse olla.
Hurmioitunut: Hienoa. Sekin rauhoittaa, kun saa asiat mallilleen.
Petra: Nyt on viikko vienyt ja jäänyt eiliseltä ja tältäpäivältä potilaskäynnit käymättä. Toivotaan, että no news is good news.
Aili: Toivotaan. Järjestelyt on kyllä ihan vaiheessa, joten saas nähdä millaiset pippalot tässä saadaan aikaan.
Anna: Piti käydä kuuntelemassa. Justiinsa jotain sellaista täällä on varmaan ollut. Kahdeksan hellahuonetta ja jokaista hellahuonetta kohden veski käytävässä ja maakellarissa omat puulaarit ja kellarikomerot:). Eli voisi perustaa mamman hillokellarin aika helposti.
Lähetä kommentti