Viimeiset 13-vuotta perheemme on asustellut Bosborin rannoilla, junnannut ruuhkissa ja rakastunut Istanbuliin. Perhe on kasvanut, kiinteytynyt, löytänyt oman suomalaisturkkilaisen elämänmuotonsa. Mamuna on ollut mukavaa, mutta ei synnyinmaakaan ole täysin unhoon jäänyt. Jo lähtiessä tiedettiin milloin on aika palata ja se aika oli nyt.
Istanbuliin saavuttiin matkalaukkujen kera, mutta paluumuuttoon ei riittänyt edes kontti. Kun elämä on viimeiset kuukaudet ollut pelkkää hyvästiä hyvästien perään, on tutuista tavaroista muodostunut kodin symboli. Ne haluaisi kaikki mukaan. Luopuminen ei ole ollut helppoa.Ei tavaroista eikä tärkeiksi tulleista ihmisistä.
Tommyn mukaan saat sen mistä luovut. Paluumuuttajattaren mukaan jostakin luopuessa, saa jotain muuta tilalle. Suurkaupunki vaihtui kolme viikkoa sitten lapsuuden pieneen kotikaupunkiin. Kerrostalo omakotitaloon. Kattoterassi rakkautta vailla olevaan puutarhaan. Koulubussit fillariin. Bosbori Langinkoskeen. Marmarameri Itämereen. Mutta perhettä ei vaihdeta, vaan se pysyy ja katsoo, että osataanko me olla suomeksi.
Tervetuloa mukaan muutokseemme!
Kuvat ovat eräältä iltapyöräilyltä remppapäivän päätteeksi. Tällainen on meidän kodin lähiympäristö nykyisin. Ei pöllömpää, vai mitä?
21 kommenttia:
Ei pöllömpää :)
Täällä on sitten puutarhakirja odottamassa, sekä eräs toinen, joka oli juuri teidän näköinen...
Ei pöllömpää.
Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseenne,
kotiinne ja siihen,
että osaisitte oikein hyvin yhdessä olla nyt suomeksi.
Onnea uuteen elämänvaiheeseenne, kaunis on ympäristönne.
Hienoa, että jatkat nyt Suomeen palattuanne...Kotkasta käsin bloggaamista, viihdyn tarinoidesi parissa varmasti jatkossakin, odottelinkin milloin avaat nämä uudet sivusi, ei voi kuin sanoa, että olet kyllä ahkera ja aikaansaava...kaiken hässäkän keskellä ehdit laittaa tämän uuden blogisikin alkuun, mukavaa;) Hyvää viikonloppua ja elokuun alkua!!
Onnea uuteen elämään ja uuteen blogiin.
Tästä välittyy, että hyvin olette jo sopeutuneet tänne.
Toivon yhtä mutkatonta jatkoa.
Nyt sitten aloitetaan ei-pöllömmissä maisemissa tapahtuvien tarinoiden matkassa :)
Tervetuloa huomenissa toisenlaisiin tuttuihin maisemiin.
Ei pöllömpiä nämäkään....
Jos ei noin hienoissa puitteissa ja maisemissa Suomeen paluu suju kivuitta niin kylla on ihme!!
Huimasti onnea uuteen kotiin ja elämään! Puitteet ovat kyllä komiat, joten eiköhän tuonne kotiudu :))
Jään seuraamaan "suomettumistanne" ;) Kiva, kun et bloggaamista lopeta! Olen hiljaisesti seuraillut tarinoitasi vanhassa blogissasi. Joskus vissiin kommentoinutkin, mutta monesti vain nauttinut kuvista ja niistä tarinoista. :)
Paljon onnea,'Mine', sinulle ja koko perheellesi! Uskon ja toivon että muuttonne Suomeen, kotimaahanne, on onnistunut!
Aion jatkaa lukijanasi vielä kauan aikaa.♥
Kiitos niistä muutamista vuosista, jotka sain lukea Turkin blogiasi!
Levollista viikonloppua teille kaikille! ♥♥♥
Kivalta näyttää paikat sielläkin, hyvää kotiutumista.
Hei Paluumuuttajatar ja Perhe !
Olisin halunnut vielä kiittää Sinua ja Teitä yhteisestä matkasta, kuvista, sanoista ja tarinoista tuonne toisaalle, mutta näin anonyyminä se ei enää onnistunutkaan...
Joten KIITOS ja KUMARRUS ! t: Tiina
Hei tervetuloa tänne!! :))
odottelen innolla päivityksiä näiltä main :)
Hei ja mä olin juuri noilla kaduilla tänään ;)
Tervetuloa.
Toivottavasti myös 1001 tarinaa -blogisi jatkaa olemassaoloaan ainakin jonkin aikaa. En ehtinyt raapaista siitä kuin hiukan pintaa.
Sinulla on ihana kirjoittamisen lahja. Käytä sitä, meidän lukijoiden (ja lukijatarten)iloksi.
Terveisin Maarit
Hei!!
Ihana ruveta seuraamaan uutta blogiasi, kirjoitat aina niin kauniisti.
Kauniita kuvia ja kauniit kotimaisemat, onnea uuteen kotiin ja tsemppiä remppaan toivoo Ulla
Tiina: Täällä jo kamoja pakataan. Huomiseen!
Rva Pioni: Katsotaan nyt kuinka me osataan olla. Jos nyt kuitenkin edes ihmisiksi.
Mummeli: Kyllä elämä on ihmeellistä ja maailma kaunis.
Kirsi: Tein uuden blogin jo Istanbulissa, mutta kuvituksessa tarvitsin hieman tuota teknistä tukihenkilöäni, jolla on ollut viime viikot kädet ennemmin maalissa, kiinni porassa tms. kuin tietokoneella. Eilen tuo onneksi ehti avustamaan ja näin pääsin nyt lopulta tänne uudelle blogille.
Liivia: Kun arki ei vielä ole lyönyt kasvoille, on kaikki ollut oikein työntäyteistä ja auvoisaa. Katsotaan sitten, kun työt alkaa oikeastaan kesälomattoman kesän perään, että kuinka se elämä siitä lähtee rullaamaan.
Pepi: Ei pöllömpää, ei. Huomiseen!
Anu: Olen sitä koulukuntaa, joka uskoo, että onni ja tyytyväisyys löytyy pään sisältä, ei puitteista. Näissä puitteissakaan ei ole valittamista, joten elämän luulisi olevan ihan pelkkää onnea.
Elegia: Kiva kuulla sinusta! Ja mukavaa kun lähdit mukaan muutokseemmekin. Meneehän tässä nyt koko pakka uusiksi, mutta uskon niinkin, että muutos silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää. Eipä tule urauduttua.
Aili: Toivotaan siis monia yhteisiä vuosia!
Allu: Tämä on ihan parhaita paikkoja täällä. Joka päivä on ollut uusi löytöretki. Ai tällaistakin täältä meiltä löytyy:).
Tiina: Sinne tuppasi niin kamalat määrät roskapostia, että pistin sen nyt anonyymeiltä kommentoijilta kiinni. Toivotaan, että roskaajat ei löydä tätä blogia, jotta voin tämän pitää nyt anonyymeillekin auki. Kiitos sinulle mukana elämisestä!
Aino-Kaisa: Ja kun löydät meidän kadun ja talon, niin TERVETULOA! Siitä vaan reippaasti sisään ilman mitään empimisiä!
Maarit: Tuhatjayksi saa jäädä sinne vapaasti katseltavaksi. Ei ole aikeissa sitä sulkea.
Ulla: Kiitos sinulle! Ja mukavaa, että halusit muuttaa mukanamme!
Tiinan tavoin anonyyminä kommentoiminen ei Tuhannen tarinan blogiin enää onnistunut. Kiitos Mine siitä blogistasi! Se on ollut iloksi, hyödyksi ja nautinnoksi. Sai ajattelemaan ja ihmettelemään, kaipaamaan ja suunnittelemaan omia Turkin matkoja. Avarsi monella tavoin. Kiitos että jätät sen olemaan. Tulen sen vielä läpi kahlaamaan.
Myöhäistä tuulta paluumuuttajattarelle! Anisi
Anisi: SInne varmaan itsekin palaan muistelemaan, kaipuun kaivaessa jossakin sisällä. Nyt ei ole ehtinyt kaipaamaan, sillä päivät ovat olleet sen verran tiiviit.
Hei! Kiva, kun jatkat kirjoittamista Suomessakin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Terveiset sateisesta Istanbulista, Jaana :)
Tuhannet kiitokset Tuhannesta ja yhdestä tarinasta ja onnea uuteen elämääsi! Iloitsen blogeistasi. Niissä teksti ja kuvat yhdistyvät koskettavasti.
Aune
Jaana: Toivottavasti siellä on lomailu sujunut rennoissa merkeissä! Kiva, kun löysit tiesi tännekin!
Aune: Kiitos kiittämästä. Onni on elämässä myötä, jos välillä tuntuisikin olevan piilossa.
Aloitan tutustumisen alusta. Jollain lailla luulen ymmärtäväni nuo luopumiset ja hyvästijätöt muuttaessasi maata, vaikka itse en tehnyt kolme uotta sitten niin pitkää muuttomatkaa, kuin sinä, kuitenkin lounaisesta osasta maata pohjoisen porstuaan, niin helppoa ei ollut jättää paljon muuttokuormasta pois, mitä olisi halunnut, mutta ei mahtunut.
Eipä olekaan pöllömpi maisema, mihin olet asettunut.
Lähetä kommentti