En kaipaile pysyvästi takaisin koulunpenkille. Pois minusta kokonaan uuteen ammattiin opiskelu, tentit, esseet ja päättötyöt. Koulutuspäiviin lähden sen sijaan aina innolla ja sellainen onni sattui taas kohdalleni maanantaina. Mies nakkasi minut keskustaan töihin mennessään ja niin sain aloittaa aamun kaupunkikierroksella ennen koulutuksen alkua. Esittelenpä siis taas teille vähän tätä meidän Kotkaamme. Ensin meidän täytyy tietysti käydä torikahvilasta hakemassa lämmin lihapiirakka. Sitä on helppo syödä kävellessäkin. Toki jos sinulla on aikaa, kehoitan istumaan torikahville ja ottamaan myös sen posson. Nyt meillä ei vain ole sitä aikaa, joten jatketaan heti matkaa.
Torin kulmalla, heti tuossa alemman kuvan vasemmassa laidassa kuuluisi olla se Kotkan kauppahalli, jonka onnettomat purkasivat ja rakensivat tilalle tuollaisen ruman laatikon. Boikotoidaan siis koko kauppaa ja käännytään sitä ennen vasemmalle. Sieltä jo näkyykin Ortodoksikirkon kupolit. Sen juurella kerron teille Purpurrin Mariasta.
Pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsee keskustan Isopuistossa. Kirkko rakennettiin vuosina 1799-1801 ja se on Kotkan vanhin rakennus. Kirkon vieressä on tämä patsas Maria Purpurista, jonka katse on kiinnittynyt kirkkoon. Kuka siis on tämä Maria Purpur? Maria Feodorovan, tai Purpurskajan, kuten häntä kutsuttiin, kerrotaan olleen äkäinen vanha rouva, joka asui yksin rapistuneessa mökissä kirkon luona. Maria Purpur oli Ruotsinsalmen linnoituksessa palvelleen everstin leski.
Marian ollessa jo iäkäs käytiin Suomessa Krimin sodan sivujuonena "oolannin sotaa" vuosina 1854-1855. Varsinaisten taistelujen lisäksi, englantilaisranskalainen laivasto päätti tehdä kiusaa Venäjälle myös pohjoisessa. Näissä merkeissä laivasto saapui Suomenlahden Ruotsinsalmeen. Laivaston lähestyessä Ruotsinsalmen asukkaat evakuoitiin pois saarelta. Linnoitukset räjäytettiin, talot ryöstettiin ja poltettiin vihollisen toimesta. Kirkko sen sijaan jäi pystyyn ja siitä on annettu kiitos vanhalle Purpurskajallemme. Kerrotaan, että Maria olisi ollut ainoa ihminen, joka ei suostunut pakenemaan linnoituksesta vihollisen lähestyessä. Taloja polttaessaan englantilaiset löysivätkin yllätyksekseen äkäisen mummo talostaan. Kantoivat tarinan mukaan mummon sitten kirkkoon ja jättivät hänelle sinne ruokaa ja muuta välttämätöntä. Toisen tarinan mukaan taas Maria itse muutti kirkkoon turvaan ja vihollinen ei raaskinut tuhota mummon puolustamaa kaunista kirkkoa. Niin tai näin, Maria sai patsaan ja maineen kirkon pelastajana. Kelpaa hänen siinä nyt katseellaan vartioida rakasta kirkkoaan.
Kirkkoa ympäröivä Isopuisto on kesällä kaunis, nyt se vielä odottaa kukkaan puhkeamista. Kaupunginpuutarhuriko se on keksinyt jättää kirjalliset terveiset koiranulkoiluttajille?
Koulutukseni järjestetään toisella puolen keskustaa, joten nyt otetaan sitten reipasta tahtia läpi kaupungin. Ohitetaan Toivo Pekkasen koulu, soittoruokala Karoliina, vapaapalokunta, linja-autoasema. Sitten jo häämöttää sairaalanmäki ja näkötorni. Käydään vielä siellä mäen päällä, niin selviää sekin, että miksi tällä puolen Kotkaa tuoksuu niin mahdottoman hyvälle.
Syy tuoksuun on tuo rannassa oleva tehdas eli Vaasanmylly. Tehdas ei siis aina tarkoita hajuhaittoja, vaan se voi joskus tarjota hajuhyötyjä. Täällä tuoksuu aika usein ihana leiväntuoksu. Tehtaan myymälästä saa käydä ostamassa tuoretta leipää. Istanbulin alkuvuosina tuli lähes aina itku silmään, kun löysi sikäläisen marketin hyllystä Vaasan hapankorppuja made in Kotka, Finland. Nyt ollaan taas saavuttu leivänkin juurelle:).
Lopuksi vielä oikein karttakuva tästä meidän pikkuruisesta keskustamme täällä Kotkansaarella. Helppo on tämä keskusta ottaa haltuun. Sen kun kävelee saaren ympäri ja lopuksi vielä kadut ristiin rastiin:). Tällä kertaa tämän verran. Mukavaa illanjatkoa täältä aurinkoisesta Kotkasta!
10 kommenttia:
Voi Maria Purpur. Ihanan ihana tarina! Jos joskus tulen sinne päin käymään, pääsenkö moikkaamaan Mariaa ja jopa hänen vartioimaansa kirkkoa?
Ihanat aamukuvat myös!
Kiitos kierroksesta Kotkan keskustassa:) Ja kaunis tuo kirkko.Kiinnostavaa oli lukea myös Maria PurPurista ja voin ihan tuntea sen leivän tuoksun joka tulee Vaasan tehtaalta...
Meilla taalla Ramat Ganissa oli aikoinaan suklaatehdas!! Arvaa millaiset tuoksut. Nyt valitettavasti tehdas on siirretty kalliilta kaupunkitontilta jonnekin periferiaan.
Nyt on kyllä sellainen juttu, että Kotkaan on joskus päästävä. Kyllä sinä sen verran kauniita kuvia tänne julkaiset. Toivon kovasti, että Kotka voittaa kauneimman saaristokaupunkin tittelin!
En tiedä olenko jo aiemminkinmkommentoinut, mutta on kyllä erityisen mukavaa katsella näitä kuvia ja lukea juttuja Kotkasta, jossa vanhempani ovat jo pian 25 vuotta asuneet. Tuolle pienelle taimenelle on muutaman kerran tullut naureskeltua. Ortodoksikirkko on kaunis, mutta lapsilta on pitänyt peittää korvat jos on satuttu olemaan Isossapuistossa samaan aikaan kun kirkon kellot alkavat soida...
- LeenaK
MatkaMartta: Täydenpalvelun Kotka-kierroksen voin ihan varmasti luvata, Purpurskajalla tai ilman:).
Jael: Kirkon ovet olivat nyt kiinni, mutta täytyy joku kerta yrittää kuvaamaan kirkkoa sisältäkin. Tehdas nyt ei ole kauneudella pilattu, mutta hyvältä se tuoksuu.
Anu: Voin kuvitella:). Siinä olisi ollut ehkä jo houkutusta liian kanssa, kun ympäristö olisi jatkuvasti tuoksunut suklaalle.
Hurmioitunut: Kappas, netissä tosiaan ON menossa sellainen parhaan saaristokaupungin kisa. Ja Kotka johtaa!
LeenaK: Mukavaa, kun jätit viestiä. Minä huomasin tuon viestin nyt vasta ekaa kertaa ja vähän vahingossa. On ilmeisesti paikka, jota koiranomistajat ovat suosineet?
Minusta kirkonkellot kuulostaa oikein kivalle minareettien jälkeen:).
Terveiset keväisestä Istanbulista. Viikon päivät tuli ihasteltua tulppaanien kukintaa. Ennen en tähän aikaan vuodesta siellä ole ollutkaan ja moista loistoa nähnyt. Kaunista, kaunista.
Edelliseen blogiisi kommenttina; Nurmikon sijaan nautimme kauniista sammalpihasta. Kestää kulutusta sekin ja on helppo hoitoinen. "Nurmikko" tarvitsee ajaa vain muutaman kerran kesässä, aiemmin siihen meni tuntitolkulla joka viikko. Luovuttiin kalkitsemisesta, lannoituksesta, kastelusta ja luonto piti lopusta huolen. Hyvä vaihtoehto meille. Työniloa puutarhurille! Kannattaa edetä ajan kanssa. Anisi
Anisi: Mukavaa, että pääsit Istanbulin tulppaanitkin näkemään! Ovat todella näkemisen arvoiset. Ja minä luulen kanssa, että sammalpihassa olisi puolensa. Tämäkin saisi olla, jos olisi tasainen, mutta ei ole, joten tasoitusta täytyy nyt ainakin yrittää.
Mukaansatempaavasti kirjoitit. Kovasti hellytti tuo koiranulkoiluttajille tarkoitettu kyltti, enpä ole koskaan nähnyt asiasta informoitavan noin kauniisti.
Kirjailijatar: Niin, minäkin ajatteln, että on mahdollista kieltää kauniisti. Kunpa oppisi senkin taidon.
Lähetä kommentti