sunnuntai 2. marraskuuta 2014

OLEN SUOMALAINEN

Tänä viikonloppuna talo oli täynnä elämää. Täällä raikui musiikki, laulu ja nauru. Vaihdettiin kieltä suomesta turkkiin ja englantiin. Höynäytettiin se porukan ainoa turkkilainen saunaan ja uimaan pimeälle ja kylmälle rannalle. Loppuillasta jo laulettiin sydämen kyllyydestä: "Olen suomalainen". (Mielestäni laulun puhuttelevimmat youtube-versiot löytyy tämän postauksen lopusta). Pöydässä kilistettiin Istanbulille, kaupungille joka kietoi yhden kemijärveläisen, yhden savonlinnalaisen, yhden turkulaisen, meidän perheen ja sen yhden istanbulilaisen elämät yhteen. Onneksi. Paljon on muuttunut, mutta ruokapöytä ja porukka sen ympärillä oli tuttua. Päällimmäiseksi jäi tunne siitä, että jokainen meistä oli hyvillään. Niin menneestä, mutta myös nykyhetkestä.


Kotkakin pisti parastaan. Kaupunki oli suorastaan kaiken kuhinan keskus. Lauantaina esiteltiin kaupunkia ensin ylhäältä käsin Haukkavuoren näkötornista. Käveltiin kierros Sapokan lähistöllä. Pistäydyttiin  Kymenlaakson suurmarkkinoilla (melkein kuin Grand Pazar:)) ja sen perään täkäläinen urheiluhalli täyttyi naisvoimistelun ystävistä. Kuopus se oli siellä ensiesiintymisessään ja meitä tukijoukkoja riitti katsomoon oikein vahvistettu määrä. Joka välissä muistettiin mieheni kanssa päivitellä väkimäärää ja autojen paljoutta. Ei ole enää pitkää matkaa siihen, kun istumme kodin ikkunassa ihmettelemässä ohi kulkevia autoja ja pyöräilijöitä?





Jumppaesityksen jälkeen hiippailtiin hautausmaalla sytyttämässä kynttilät vanhempieni haudoille. Oli niin kaunista. Sielläkin oli oikein ruuhka ja hautausmaa kylpi kynttilöiden valossa. Tapasinpa sattumalta vanhojenpäivien tanssipartnerini, jonka kanssa tehtiin pikapäivitys kuluneisiin vuosiin hänen isänsä haudalla. 


Paluumuutajatar on kuluneina viikkoina joutunut sen tosiasian äärelle, että työssä käyvä bloggaaja ei pysty kuvaamaan yhtään mitään. Töihin mennessä on hämärän hyssy ja töistä palatessa sama tilanne. Tänä viikonloppuna oli sen sijaan mitä kaunein auringonpaiste, joten kuvasin lauantaina koko tulevan viikon päivitysten tarpeiksi. Palataan tähän lauantaihin siis vielä useampaan kertaan:). Kiitos teille arvoisat vieraamme. Toivottavasti tavataan tämän pöydän ääressä vielä moneen kertaan.



Ja tässä se lempiversioni kappaleesta "olen suomalainen".


Hauska oli myös tämä versio:)


Ei muuten tullut yhtään karkki tai kepponen- pyytäjää oven taakse. Jos omaa kolmosta ei lasketa. Mitenkäs teillä muilla suomalaisilla tai ulkomaaneläjillä sujui halloweenit ja pyhäinpäivät?

6 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihanaa kun on tuollaisia ystäviä ja vielä parasta jos ne kaikki saa silloin tällöin saman pöydän ääreen.
Samanlaista vaikeutta kuvaamisen suhteen on ollut havaittavissa jo täälläkin. Neljän aikaan on jo niin hämärää että ihan ihmetyttää. En jaksa olla miettimättä kuinka se pimeys yllättää joka vuosi vaikka siihen on tottunut ja sen seurassa kasvanut.Toisaalta siihen pimeyteen ja hämäryyteen liittyy paljon kivaakin, mutta kyllä ne aurinkoisemmat ja poutaisemmat päivät sateiden keskellä tuovat energiaa ihan eri tavalla.

Ja olen samaa mieltä, tuo "medborgare" versio on upea! Halloweenia ei vietetty mutta pyhäinpäivä meni kaupungilla, kirkkopuistossa ja taidemuseossa kierrellen. :) Varsin kiva viikonloppu.

Allu kirjoitti...

Kiva, että yhteys ystäviin pysyy Kotkassakin. :-) Ja kiva toi sun lempiversiosi tosta laulusta, en sitä tuntenutkaan.
Meillä kävi vaan kaksi kertaa karkin kerääjiä, ensin kahdeksan lapsen porukka ja sitten naapurin söpö 4vee Juri.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hienoa , että yhteydet ystäviinne säilyvät ja he tulevat teitä tapaamaan myös sinne Kotkan kotiinne, ystävät ovat tärkeitä!
Ei näkynyt Halloween juhlijoita meidänkään ovellamme karkkia pyytämässä tai kepposia tekemässä...lienee lähitienoon lapset jo kasvaneet senverran isoiksi etteivät enää kiertele?
Marraskuu on alkanut ankea harmaana ja tihkusateisena, jotkut ovat laittaneet kaamosvaloja pihapuihin, terasseille tai muihin sopiviksi katsomiinsa paikkoihin ja täytyy kyllä sanoa , että kyllä ne ankeaa pimeää ilmaa piristävät..itse en vielä laita, mutta ymmärrän hyvin että joku jo laittaa niitä;)Mukavaa marraskuun alkua!

MatkaMartta kirjoitti...

Olipa ihana tuo ensimmäinen versio laulusta. Mukavia kuvia ja ilmeisen mukavaa touhuakin rakkaiden ihmisten kanssa. Täällä satoi oikeastaan koko viime viikon ja tänään on ollut aivan ihana kuulas ja aurinkoinen syysilma. Tykkään :)7201

Vilho Koskela kirjoitti...

Lauantai meni mukavasti, aamulla heräsin ja kävelin Hellu-koiran kanssa kavereilleni Jyränköön... Viiden kilsan matka taittui melko jemptissä tunnissa ja maisema tuossa Kymijoen ylävarren reunassa on jumalattoman upea. Yksi tuttu nainen tuli chihuahuansa kanssa vastaan ja kehui seuralaisilleen, että "tää on niin ihana mies ja sitä on ihana halata"... no kivaahan halailukin on, mutta turhan kovat on puheet silti. Sitten käytiin kaveripariskunnan rouvan kanssa Vierumäella tapaamassa yhtä tuttua lihavuusleikattua ja juotiin kolmeen tyttöön kahvit mukavassa porukassa. Tää rouva on aloittanut laihduttuaan muodostelmaluisteluharrasteen ja oli leireilemässä urheiluopistolla. Tia lähti sen jälkeen kaverinsa kanssa saunomaan ja miehensä Jussin (AKK veljeni) kanssa käytiin ekaks pitsalla ja hautausmaalla sytyttelemässä kynttilöitä ja sitte lähettiin yhden mökkinaapurin luo (toki tänne mantereelle) saunomaan. Jaska asuu isänsä kanssa samassa kolmen ok-talon pihapiirissä ja siinä keskellä on vuonna 1895 rakennettu pihasauna, joka on vastikään 1955 rempattu semmoseksi "pönttökiuassaunaksi"... mielettömät löylyt ja niin siinä menikin 4,5 tuntia saunoessa ja viihtyessä kuuden äijän laumassa...

Minun suosikkini tuosta Olen suomalainen biisistä on mun ja Kaitsun harvakseltaan esiintyvän Trion "puhtaat munat ja vilpitön mieli" versio aiheesta... Triossa on siis kaksi kehnohkolla vireellä laulavaa äijää ja Kaitsun soittama 12 kielinen akustinen... Saaristossa etenkin "keikkaillaan"... hauskaa on ja meitä vielä pyydetään esiintymään. Ja kun sana kiirii että äijät laulattaa porukkaa niin, sakkia kertyy välillä aika reilustikkin. Kun miä laulan isoon ääneen Kaitsun kanssa, niin kellää ei oo enää pokkaa sanoo, että ei osaa tai kehtaa laulaa mukaan...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: MInua ei haittaa hämäryys eikä sateet. Vähän nyt aamulla saattaa olla hankalaa nousta ylös ja unen tarve muutenkin on normaalia isompi. Mitäs tuosta ja aikansa kutakin. Valoja tekisi mieli jo viritellä, mutta yritän nyt malttaa tuonne kuun loppupuolelle.

Allu: Minä olin niin valmistautunut tulijoita varten, mutta jäipä karkkeja tälle omalle väelle. Voi sitten sujautella sukkiin kunhan joulukuu on käsillä.

Kirsi: Minäkin oikein seurailen, että milloin valoja alkaa ilmestymään. Täällä ei ole kovinkaan paljoa vielä näkyvissä, eli ehkä muutin meinaa malttaa sinne joulukuulle?

MatkaMartta: Se oli hieno tuo meidänkin aurinkoinen lauantai. Ja sen jälkeen jaksaa taas näitä sateisen hämäriäkin päiviä.

Vilho: Ei se taito, vaan se into:). Täälläkin oli innokasta väkeä ja Olen suomalaisen oma versiokin tuli nauhoitettua saunomisen ja uimisen ohessa:).