maanantai 15. heinäkuuta 2019

SAIN SUUKON SUOLAISEN

Jos se mitenkään olisi mahdollista, asuisin saaressa. Tuulten ja tyrskyjen tavoitettavissa, meri oven takana. Edessä harmaat kalliot ja takana mustikkametsät. Korvissa lokin kirkuna ja aaltojen loiske. Rantaan kulkisi polku ja veden rajassa olisi sauna. Sen terassilla kuuluisi hiljaisuus.


  

 

  

Koska minun ei ole mahdollista asua saaressa, haaveilen sinne pääsystä tiheästi. Kaipaisin päästä hetkeksi sinne, jossa mielikuvissani on asiat aina oikeammin paikallaan. Missä luonto säätää päivien kulun. Meri antaa ja ottaa. Oleellinen jää ja turhat asiat hellittävät. Kauneus on Luojan luomaa, eikä sitä haeta kaupasta.







Muutama vuosi sitten pääsimme miehen kanssa viettämään hääpäiväämme Kaunissaareen. Halusin tehdä siitä joka vuotisen tavan. Ei onnistunut. Mutta nyt onnistui melkein. Tänää saareen kulki ilmainen lautta ja astuimme siihen aamulla sisään. Seilasimme tyyntä meren pintaa ja olimme kauneuden keskellä koko päivän. Illalla oli tultava kotiin, sillä huomenna ei ollut paluukyytiä tarjolla. Hyvä näinkin. Hääpäivän aatto Kaunissaaressa on lähes yhtä hyvä kuin hääpäivä samaisessa paikassa.





Mukana meillä oli kuopus ystävänsä kanssa. Kilometrejä tuli reilusti yli 10. Sää suosi. Oli aurinkoa ja pientä kesäsateen tihutusta. Hiekkaa kengissä, käpyjä selän alla, päivänokoset rannalla. Saaren parhaat ja ainoat pizzat oli niin reilun kokoiset, että sillä ruokki sielun ja mielenkin vatsan lisäksi. Paluumatkalla silmäluomia painoi hyvä väsymys. Raitis ilma, hyvä ruoka ja seura, ahmittu kauneutta kaikille aisteille



  
Huomenna on meidän hopeahääpäivä. 
25-onnenvuotta<3.

"Kaunissaari kaivaten, sua aina muistelen. Milloin saan mä sulta suukon suolaisen." Sain suukon suolaisen ja suolattoman. Voi hyvät ihmiset, jos ette ole ikinä käynyt, niin menkää ihmeessä.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

MUISTAN PUISTON KAUNEHIMMAN

Kesä on pian puolessa, vaikka säiden puolesta se ei ole meinannut päästä oikein käyntiinkään. Onneksi takanani on tuo helteinen Vietnam, niin on jotenkin helpompaa suostua tällaisiinkin kesäsäihin. Toinen onni on sitten se edessä oleva kesäloma, jonka voi tässä vaiheessa vielä toivoa sujuvan suloisemmissa lämpötiloissa.


Eilen koitti se päivä, jolloin oli luovutettava pojista vanhempi isänmaan huomaan. Meidän pikku kakkonen lähti armeijaan. Kävimme isänsä ja kuopuksen kanssa viemässä  hänet ja kaverinsa Karjalan prikaatin portille. Onhan nämä sellaisia elämän virstapylväitä, joiden äärellä ihan hätkähtää. Mihin ne kuluivat ne vuodet, jotka kasvattivat hänet äitinsä yli. Jotka kuljettavat nuorta miestä nyt ihan omille poluille.




Karjalan prikaatin porteilla saimme sitten idean lähteä syömään Viipuriin. Tällä kertaa testattiin Nuijamaan raja-asemaa. Se olikin huomattavasti kauniimpi reitti, kun tie Viipuriin kulki Saimaan kanavaa myötäillen. Pian jo istuttiin Viipurin kantapaikassa ahtamassa apetta suuhun.





"Muistan puiston kaunehimman, ihanimman Monrepon," lauloi mies, moneen kertaan. Puiston kauneus oli alkuun kyllä hyvin piilossa, mutta olihan siellä tekemisen meininki. Moni osa puistosta oli täydellisen mylläyksen alla. Koneet kaivoivat isoja kuoppia. Siellä täällä rumat aidat estämässä kulkua ja toisaalta niihin pistetyt "jälkeen-kuvat" nostattamassa mieltä. Ehkä vielä joskus voimme käydä siellä "ihanimmassa Monrepossa". 






Rantaan päästyämme aloin hieman hahmottaa tuota Karjalan helmeä, Monrepon puistoa. Sen sijainti meren rannalla on kaunis. On kalliorannat ja satulinna-saari edessä. Takana nouseva metsä mustikoineen. Ja välissä kulkeva hoidetuksi tarkoitettu puisto-aluea, joka toistaiseksi on aika huonolla hoidolla. Ja ne ennen niin kauniit talot, jotka vuodet ovat raiskanneet melkoisen säälittävään kuntoon. Voi kunpa saisivat palautettua puiston entiseen loistoonsa.

Kaksi viikkoa lomaan. Maalari maalaa taloa eli mies on ottanut kesän urakaksi talon päätyseinän. Toivotaan siis huomiseksi poutasäätä, ettei ole vuokrattu nosturia turhaan.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

HELMI

Meidän Helmi loikkii nyt iloloikkia tämän maailman ulkopuolella. Puputytöllä on suuri suru. Ja kyllä meistä muistakin tuntuu, että puputtomassa kodissa jotakin oleellista puuttuu. On suruaika.



HELMI 2012-2019<3.


torstai 20. kesäkuuta 2019

RISUT JA RUUSUT

Eilen saavuimme maailman ihanimpaan paikkaan, eli kotiin. Takana oli pitkä matka, mutta mieli ei rauhoittunut millään. Piti kiertää koti. Jututtaa lapset, paitsi esikoinen, joka oli jo nukkumassa. Surra kuolemaa tekevä Helmi, jolle kuopus teki pehmeän pesän viimeisiin hetkiin. Lukea vähän blogeja, jotka Vietnam oli jostakin syystä pannut pannaan. Sivustoille ei saatu matkan aikana yhteyttä.

Viime yönä nukuin ehkä neljä tuntia, senkin pätkissä. Oli vuoroin hirveän kuuma ja sitten taas kylmä. Elimistö poisti ylimääräistä nestekuormaa pitkin yötä. Aamulla heräsin laskemaan matkan menot ja huokaisin, kun seuraavaankin reissuun jäi säästöjä käytettäväksi. Olisiko siis nyt aika laittaa Vietnam pakettiin jakamalla sen risut ja ruusut?




VÄHÄISET RISUT:

-Hanoin hotellissa palvelivat mielellään, mutta tarjolla oli tietysti ne kalleimmat kyydit. Tarkkana sai siis olla ja ottaa itse selville vaihtoehtoiset kuljetusmuodot.
-Tinkimisestä en tykkää, mutta Vietnamissa maksat huikeasti ylimääräistä, jos et osaa hinata hintoja alaspäin.
-Muutenkin hinnat tuntuivat olevan aikalailla kauppiaan mielikuvituksen tulosta. Alkuun tuli siis maksettua ihan tyhmiä hintoja, kun ei ollut mitään mihin olisi voinut verrata.
-Ravintoloissa myös isoja hintaeroja. Länsimaiset paikat oli kalleimmat ja niissä oli myös matkan huonoin ruoka.




RUUSUT:
-Oltiin sesongin ulkopuolella, joten voin olla väärässäkin, mutta minulle jäi tunne siitä, että Vietnam on vielä omannäköisensä. Turismi ei ole vielä päässyt sitä pilaamaan. Oli helppoa löytää oikeaa vietnamilaista kulttuuria ja nähdä paikallista normaaliarkea.
-Palvelu hotelleissa oli kohteliasta ja hyvää. Näkivät vuoksesi vaivaa ja tekivät minkä pyysit ja enemmänkin.
-Retket oli hyvin järjestettyjä ja sait sen mikä oli luvattukin. Ei tarvinnut neuvotella asioista enää retken aikana.
-Hintataso oli erittäin edullinen, kunhan pidit varasi.
-Ruoka oli kaikkialla, paitsi niissä länsimaisissa paikoissa, erittäin hyvää. 
-Ihmiset eivät olleet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, päällekäyviä. Sait olla rauhassa, mikä on minulle matkaillessa hyvä asia. 
-Maa oli kaunis, nähtävää riitti runsaasti. Myös tekemistä oli yllinkyllin.



Hinnoista:

Hotellit olivat hinta-laatusuhteessa hyviä tai erinomaisia. 

Hanoissa maksoimme hotellista 22-30€/yö (kahdelta hengeltä) Hanoi Christina Hotel:ssa . Hotelli oli hieman kulahtanut, mutta palvelu pelasi, aamupala oli hyvä ja sijainti erinomainen. Hotelli myös järjesti meille retken Halong Beyhin ja kaikki pelasi senkin suhteen erinomaisesti.

Hoi Anissa yövyimme Hanging Garden Hoi Anissa, joka oli homestay. Yöstä maksoimme 33€ kahdelta hengeltä. Huone oli todella hyvä ja siinä oli oma puutarha, jossa emme tosin kuumuuden vuoksi istuneet kertaakaan. Aamiainen oli hyvä. Yöpaikasta sai ilmaiseksi pyörät käyttöön. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Järjestivät meille retken Hoi Anista Hueen busslilla ja tekivät eväätkin matkalle. Sijainti oli ok. Pyykkipalvelua käytimme, missä Karin vaatteista suurin osa meni pilalle. Olivat eritäin pahoillaan tapahtuneesta, mutta korvausta emme vaatteista saaneet, eivät nyt sentään laskuttaneet pyykistä mitään. Kun annoin siitä huolimatta paikasta hyvät arviot, kirjoittivat kiitokset asiasta vielä perään ja pyysivät sadatta kertaa anteeksi tapahtunutta. Vahva suositus siis tälle hotellille.

Huessa yövyimme matkan kalleimmassa hotellissa, eli The Scarlett Boutique Hotel:ssa, jossa yö maksoi 39€ kahdelta hengeltä. Huoneet olivat kauniit, sijainti ok, aamiainen erittäin hyvä ja palvelu loistavaa! Ei niin minkäänlaista moitteen sanaa tälle hotellille.

Ja viimeisenä oli sitten meidän mökkimme Trang An Valley Bungalow:ssa. Maksu 31€/yö kahdelta hengeltä. Hyvä aamiainen. Halpa loistava ruoka. Uima-allas. Upeat maisemat ja loisto sijainti, mikäli haluaa veneretkelle Trang Aniin. Ilmaiset pyörät ja mahdollisuus vuokrata mopo. Mökki oli mökki, mikä tosin kannattaa tiedostaa, ettei odota hotellimaista tasoa.


  


Muuten hinnoista: Maksoimme kalleimmillaan ruoasta Hoi Anissa noin 18€/hlö ja halvimmillaan söimme noin 3-4€/hlö. Tuohon kalleimpaan hintaan sisältyi useampia juomia, jälkiruoka jne. Halvimpaan juomat ja ruoka. Keskitaso ruoan suhteen oli sellaista 5-8€/hlö. Länsimaisissa paikoissa ruoka oi ylihintaista ja paikallista ruokaa huonompaa. Ei kannata siis suosia niitä. 

Kuljetukset veivät budjetista osansa. Hotelli tarjosi aina lentokenttäkuljetusta, joka oli erittäin luksus. Hyvällä henkilöautolla saapuivat sovitusti paikalle ja olivat nimikyltin kanssa vastassa. Tämä maksoin noin 7€/hlö. Ei paha. Totuus oli kuitenkin, että lentokenttäbussilla olisit päässyt saman matkan noin 1,5€/hlö. Tai hotelli tarjosi meille kuljetusta Hanoista Trang Aniin 30€/hlö. Menimme omin avuin yhdistelmällä lentokenttäbussi-juna-Uber ja maksoimme 8€/hlö. Tulimme takaisin minibussilla ja uberilla ja maksoimme jälleen 8€/hlö.

Maan sisäiset lennot olivat muistaakseni noin 50€/hlö yhteen suuntaan.

Sellainen reissu<3.  Kyllä kannatti huhkia ylimääräiset vuorot!

tiistai 18. kesäkuuta 2019

TEIMME SEN SILTI

Mietin monta kertaa, että onko järkeä lähteä yhdeksi yöksi Trang Aniin, kun matka sinne oli melko monimutkainen ja koko matkamme alkaa lähestyä loppuaan. No, me teimme sen silti. Eilen aamulla lensimme Huesta Hanoihin. Hanoissa matkustimme lentokenttäbussilla juna-asemalle. Sieltä ostimme liput ja lähdimme junalla Ninh Binniin. Loppumatka vielä taksilla Trang Aniin. Perille saavuimme parahiksi ennen auringonlaskua ja huomasimme sen olleen kaiken sen vaivan arvoista ja enemmänkin. Oli niin kaunista. Meillä oli mökki vuoren juurella, uima-allas yöuintiin ja joka puolella kohoavat vehreät vuoret. Sirkkojen siritys ja maaginen kuutamo.




 Tämä päivä on ollut pilvinen, lämmintä 32 astetta. Ei palele, mutta ei paistukaan. Poljimme aamulla venesatamaan ja valitsimme reitin nro 1. Vietimme kolme uskomatonta tuntia soutuveneessä, jonka reitti vei meidät yhdeksän luolan lävitse ja pysähtyi kolmen temppelin kohdalla. Matkaseurana meillä oli suloiset lukionsa päättäneet neitoset. Anne Hollannista, 17v. ja Alva Ruotsista 18-v. Sanoimme monta kertaa "Ou, wau." Tai: "Oi, vau."







 
Sitten oli pakko todeta, että tässä se nyt oli. Pakata kassit ja hypätä minibussiin. Palata Hanoihin odottamaan huomista lentoa kotiin. (Sikäli mikäli Aeroflot tällä kertaa suvaitsee meidät Suomeen lennättämään aikataulun mukaisesti.) Illalla käytiin Hanoissa etsimässä vielä yksi oranssi reppu sitä toivoneelle pienelle lainalapselle, sekä kevätrullat iltapalaksi hotellilla nautittavaksi. Nyt on vain niin kiitollinen mieli kaikesta kokemastamme. Vietnam oli kerrassaan ihmeellinen.