lauantai 18. kesäkuuta 2016

KUN ELÄMÄ ANTAA SITRUUNOITA

Lasten eiliset sukusynttärit sai varsin dramaattisen lopun. Oli puhe Amerikkaan täytettävästä Estasta ja kävin sitten hakemassa meidän Estat, jotka olimme jo täyttäneet toukokuun puolella hyvissä ajoin. Niitä siinä katsellessani huomasin, että miehen Estassahan luki ettei hänellä ole Amerikkaan tulemista!?! Siis mitä!?! APUA!!!

Muistimme kyllä, että Estaa täyttäessä huomasimme mahdollisen ongelman. Siellähän kysytään, että onko tullut tehtyä terroritekoja, harrastettua huumekauppaa, väärikäytetty luottokortteja tai harrastettu muuta rikollista, kuten matkoja Irakiin, Iraniin tai Sudaniin vuoden 2011 jälkeen. Ja mieshän oli. Ei niitä luottokortteja, terrorismia eikä huumeitakaan, vaan käynyt Iranissa sikäläisen yliopiston kutsusta väitöskirjansa vuoksi vuonna 2012. Esta osoitti varoitusmerkkejä ja kysyi, että miksi ihmeessä on tullut Iraniin mentyä. Antoi vaihtoehtoja, joista yksi oli, että yliopiston vierailu, kuten miehen kohdalla olikin. Tämän jälkeen Estan täyttö sujui kuten meillä muillakin ja lopuksi maksettiin. Emme edes tajunneet katsoa tulostetta, vaan oletimme, että asiassa ei sitten ollut ongelmaa. Nyt huomattiin, että ongelma oli. Vieläpä jättiläsmäisen suuri sellainen.

Itkuhan siinä pääsi niin äidiltä kuin tyttäreltä. Mies soitti suurlähetystöt, Amerikan kaikki mahdolliset asiaan vaikuttavat tahot. Presidenttiä ei sentään saatu kiinni:). Ärsytyskynnys oli melkoinen. Vakuutustoimiston hätänumeroon pirauteltiin ja kyseltiin, että tulisiko vakuutusyhtiö vastaan, jos peruttaisi kaikkien matka. No, yllätys yllätys, ei tullut. Ei niin mitään tehtävissä. Piste. Viikonloppu ja kaikki puljut kiinni. Elämän suuret kysymyksen, MIKSI?

Kun elämä antaa sitruunoita, tee mehua tai simaa. Tai sekä että. Puolen yön aikaan alkoi lamaannus kaikota. Tämä on esikoisen unelma, jonka eteen on tehty niin hirveästi töitä, että me naisethan nyt lähdemme New Yorkiin joka tapauksessa. Pistettiin tilaten liput siltä istumalta Oopperan kummitukseen torstai illaksi. Mehän selvitään kaksinkin, vaikka kolmin olisi ollut kaunihimpi. 

Mies soitteli lentoyhtiölle ja sieltä sanottiin, että hänen lipuistaan korvattaisiin noin puolet. Mitä tekee siis hän, joka jää kentälle? Mietti, että mitä jos hän nyt sitten täällä yksinäisessä talossa kaikessa rauhassa maalaisi nuo kivijalan seinät ja tekisi kotihommia. Kuulostaa tosi reilulta, eikö vain? Sitten rupesi mieleen nousemaan, että meidän vaihtomme tapahtuu Reykjavikissa Islannissa. Miehellä on siis liput Islantiin, maahan, jossa ainakin minä palaisin halusta käydä. Googlasihan tuo jo hetken ja ei tainnut ihan karsealle kuulostaa ajatus miesviikosta kuumien lähteiden, tulivuorten ja jäätiköiden maassa. Missähän olikaan se vanha rinkka ja makuupussi?

Tätä ei tilattu, mutta näillä mennään. Yhdessä Islantiin ja sitten kaksi erilaista matkaa, kunnes taas Islannissa tavataan. Maistellaan sitten toisen mehua tai toisen simaa valokuvien muodossa. Otetaan opiksi, mutta mitä? Ettei kannata matkustaa Iraniin? Että kannattaa lukea aina tulosteet? Että ei kannata jäädä hakkaamaan suljettua ovea, vaan avata seuraava? Että elämä on?


Tämä kuva kahden vuoden takaa Linnanmäen vemputtimen jälkeen kuvastaa illan tuntoja parhaiten! 
Mitä tulikaan tehtyä? Kenen syy?

22 kommenttia:

Allu kirjoitti...

USA muistuttaa monessa mielessä entisen Itä-Saksan ja muidenkin "sellaisten" maiden systeemejä, aivan uskomatonta. (Varmaan ne panee nyt mutkin listalle, kun sanoin tuon.) Täällähän oli skandaali, kun yksi abityttö oli menossa amerikkalaisen serkkunsa luokse pariksi kuukaudeksi lomailemaan ja oli FACEBOOKISSA (!!!) kirjoittanut, että voi sitten joskus babysitata ja hänet käännytettiin USAn lentokentällä takaisin, kun ei ollut työviisumia. Eli ne nuuskii ihan itäblokin tapaan. Voi mikä harmi teille!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Voi ei! Työni puolesta olen useasti auttanut kollegoja täyttämään Estaa tai viisumihakemusta ja tiedän että täytettäessä, lomakkeita on oltava todella huolellinen ja lukea tekstit aurinkoa tarkemmin, mutta että noinkin voi sitten käydä! todella ikävää! Onneksi keksitte nopeasti ratkaisun, vaikka matkaan tulikin nyt muutos, eikä se toteudu alkuperäis suunnitelman mukaisesti, niin silti matkanne toteutuu.

Raija kirjoitti...

Islanti on hieno maa, hyvä vaihtoehto tuossa tilanteessa. Varmistakaa vielä, että mies pääsee lentämään takaisinkin tuolla lipulla. Meinaan, jos siitä jää osa käyttämättä. :)

Aili Nupponen kirjoitti...

Uskomaton juttu, minusta!
Mutta hyvää ja turvallista matkaa teille kaikille, ja nauttikaa!!!

♥♥♥

anumorchy kirjoitti...

Voi!!!!
Tarkistakaa muuten tuo mitä Raija sanoi niistä lipuista. Kun köytäntö on sr että jos ei menoa käytä niin paluulippu ei ole enää voimassa.

Petra kirjoitti...

Voi itku! En tiennyt etta USA on noin tiukka maahantulon kanssa vaikka tiukaksi tiesinkin. Onneksi keksitte ton Islannin, kuulostaa paljon reilummalta kuin remontin teko kotona ;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Isoveli valvoo. Miten jaksaakin ihan facebookkeja lueskella. Uskomaton juttu tuo! Minulla ei ole facea, onneksi. Mutta miehellä on. Olen miettinyt joskus passijonoissa, että miten ne tietyn ihon värin ja kansalaisuuden omaavat ihmiset jaksavat sen tiedon kanssa, että heidät aina syynätään erityisen tarkasti lentokentillä ja heillä on ikuinen potentiaalisen pahan ihmisen leima. Ja ken minun mieheni tietää, niin ei todellakaan voi käsittää, että hänestä voisi minkäänlaista epäilystä keittää kokoon.
Carola: Olisi luullut, että ennen maksua se antaisi jonkun hylkäysviestin, mutta ehei. Maksattaa vaan. Mutta meidän vikahan se oli, että ei katsottu sitä paperia heti tulostusten jälkeen. Ei kyllä tullut mieleenkään, että tälläistä voisi sattua.
Raija: Islanti on IHANA maa. Kyllä mies sille lämpeni hetkessä ja minä olen lämmennyt iät kaiket sitten. On enemmän erämies, kun shoppailija. Mutta tämän matkan pääasia ei ollut niinkään se kohde, kun tuo meidän esikoinen. Siitä nyt se suurin harmi.
Aili: Uskomaton ja typerä.
Anu: Liput pitää vaihtaa Helsinki-Reykyavik-Helsinki lipuiksi joka tapauksessa, koska ilman Estaa miestä ei oteta edes siihen ekaan koneeseen.
Petra: Justiinsa. Ihan kohtuutotantahan se olisi, jos muut reissaa ja yksi vaan raataa kotona.

Matkatar kirjoitti...

No voi harmin paikka! Hyvin osasitte kuitenkin junailla uuden suunnitelman. Jännä sitten teidän vaihtaa kokemuksia lomilta.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Luen tässä pakkauksen ohessa Islannin matkaopasta, jonka kävin nappaamassa kirjakaupasta äkillistä Islanti orientaatiota varten. Alan jo olla suorastaan iloinen miehen puolesta, kun saa viettää siellä viikon. Ei mikään ihan laiha lohtu. Ja mekin taidetaan jo esikoisen kanssa olla orientoiduttu kaksin menoon. Ei meitä tosin haittaa, vaikka ihme vielä sattuisi ja mies haettaisiin Nykiin yksityiskoneella tms.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo viimeinen lause sai minutkin naurahtamaan. Niinkuin Saara aikoinaan. Miksi Saara nauroi? No nimenomaan siksi, kun tuntui naurettavan mahdottomalle, että hän vielä vanhalla iällään saisi lapsen. Mikään ei ole mahdotonta tään perheen kohdalla. Ei edes se yksityiskone.
Kaikesta huolimatta onnellista matkaa kaikille. Mummolassa muistetaan;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Mummo: Onni on ne muistavat mummolat. Ei pysähtynyt elämä tähänkään Estaan. Ja viikon päästä olemme kokemuksia rikkaampia ja esikoinen täysi-ikäinen. Joskus meitä naurattaa vielä nämäkin synttärijuhlat, joista mummo ja pappa poistui vielä hyvän sään aikaan:D.

Petra kirjoitti...

Islantia varten kannattaa vilkasta Satu Ramön Salamatkustaja blogi, voi olla sulle tuttukin? Siella on paljon hyvia Islanti vinkkeja.

Pepi kirjoitti...

No ohhoh! Olipa silti hyvä, että selvisi tuokin "ajoissa", olis se ollut kamalaa lähtöaamuna tai edellisenä iltana huomata 😳
Mutta kuten sanotaa: ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin, Islanti on upea matkakohde! Gullfossin putoukset, geysirit, Blue Lagoon. Halldor Laxnessin museokin olis varmasti ollut ihan kiva käydä, mutta kaikkeen ei taipunut. Jäätiköille me ei päästy kelien vuoksi, oli liian lämmintä (vaikka satoi vettä vaakatasoon)
Ja ruoka! Merkrottia, hummeria, lunnia...juu, ei huono kohde ollenkaan 😉
Ja kyllä te tytöt kaksinkin NYkissä selviätte, tottakai.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Islantia on nyt opiskeltu urakalla ja Salamatkustajaakin vähän vilkuilin. Onhan siellä monta ihmeellistä asiaa.

Pepi: No ohhohpa hyvinkin. Sitä mekin mietittiin, että olisi varmaan ollut ihan karsea matkan alku, jos olisi kentällä tilanne huomattu. Silloin olisi ollut myöhäistä lippujakaan enää vaihtaa mihinkään. Juuri nyt mies tuolla Islantiin soittelee ja neuvottelee, että miten lippujen kanssa olisi viisainta toimia, että saadaan edes jotakin hinnasta takaisin. Ja että mies pääsee Islannin ihmeitä katsomaan. Näyttää aika pienelle maalle, joten vuokraa varmaankin auton ja hurauttaa maan ympäri. Ja me tytöthän selvitään, kun sille päälle ruvetaan:D.

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihana kamalaa!! Voin vain kuvitella millainen ensijärkytys tuo on ollut! Ja tuollaisesta syystä peruutetaan. Huhhuh... Onneksi keksitte hyvän ja toimivan loppuratkaisun. Turvallista kahta matkaa siis teille, Islantiin ja New Yorkiin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Sun on pakko mennä kamerasi kanssa Kaunasiin. Hotelli Babylonasin omakotitaloympäristö rakastaisi kuvatuksi tulemista.
Esa

Anonyymi kirjoitti...

Kävi muuten tuuri teidän isännällä. Sata kertaa parempi paikka viettää lomaa tuo Islanti.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Sitä on oppinut luottamaan Suomen passiin ja siihen, että rehellinen kannattaa olla. Mutta kuinkas nyt kävikään?

Esa: Olemme olleet siellä: http://tuhatjayksitarinaa.blogspot.fi/2013/09/525-tarina-mutkaton-ja-hienostelematon.html . Näyttääkö tutulta? Oli yksi sateinen ilta ja kaunis aurinkoinen aamu. Meidän hotellia en muista, mutta siellä se oli jonkun puutaloalueen kupeessa. Ihastelin sen nopeasti aamupalan jälkeen, kun muu perhe pakkasi kamppeita.

Islannissa on epäilemättä puolensa. Luonnonystävälle. Mies kyllä kuuluu niihin. Ja minä. Mutta olen minä suurkaupunkienkin kaveri.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Esa: Vielä: kävin tsekkaamassa vanhat booking.com varaukset, kun kuulosti niin tutulta tuo hotelli Babylonas. Siellä mekin silloin yövyimme.

Kirjatoukka kirjoitti...

Hyvältä kuulostavat, uudet suunnitelmat, vaikka voin vain kuvitella mikä shokki kaiken yllättäen mylläämisessä on ollut. Te pärjäätte! Hyvää matkaa, seikkailua!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ollaan päivitelty tuota teidän tilannetta moneen kertaan. Aikamoista!!! Hyvää ja siunattua reissua teille niin jenkkilään kuin Islantiinkin ♡.

Tintit

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjatoukka: Onneksi me olemme käyneet tuon muutoksiin äkillisesti sopeutumisen yliopiston, eli istanbulin.

Tintit: Aikamoista. Joskus ajattelin, että kaikella on tarkoituksensa. Enää en ole siitä ihan varma. Olisiko niinkin, että joskus vaan sattuu ja tapahtuu. Mutta jos hengissä selviää, niin elämä jatkuu.