sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

KÄMPPÄ TYHJÄKSI

Ei ole ollut valittamista Suomen kesässä. Säät ovat tänäkin viikonloppuna olleet varsin kohdillaan ja sopineet lämpöasteiden puolesta viikonlopun aiheeseen. Minulle sattui neljä vapaata putkeen, joten tehtiin miehen kanssa pieni roadtrip. Jätettiin uhkarohkeasti kämppä tyhjäksi ja annettiin kolmoselle lupa kutsua rippikoulukaverit meille viikonlopun viettoon. Kotoa poistuessamme oli 11 vierasta tullut taloon ja lisää oli tulossa ennalta tietämätön määrä porukkaa. Meidän tytöt karkasivat mummolaan ja isoveli jätettiin valvomaan tilannetta. Etsittiin käsiin kaikki patjat, alustat ja teltat mitä talosta löytyi.

Perjantai-illaksi hupsahdettiin miehen enon mökille. Hektisen petien petauspäivän jälkeen tuntui lämmin kesäilta erityisen ilahduttavalle. Oltiin kaikki kolme erittäin elossa ja valmiina nauttimaan Suomen kesästä. Ohjelmaksi olin toivonut oleilua ja kävelyretkeä Miilusaareen. Molemmat toiveeni tuli toteutetuksi.



Alkumatkasta ohitettiin tämä hylätty ja ajan runtelema kaunokainen. Sitten päästiin sinne Miilusaareen. Tämä OAJ:n jäsenten virkistyspaikka on myynnissä noin 1,5 miljoonaan euroon. Voi vaan toivoa, että jos ostaja löytyy, hän ei estä saareen pääsyä meiltä tavan tallaajilta. Sen verran kauniit on saaressa näkymät, että niissä kehtaa kulkea useammankin kerran. Tällä kertaa yritettiin muistella, että kuka lapsista se putosikaan jokeen silloin kauan sitten?




Käytiin myös ihan uusilla poluilla. Kaunista katseltavaa riitti Tirvalla. Aikanaa täällä uitettiin tukkeja ja uittajia varten oli rannalla uitto-tuvat. Niitä katsellessa saattoi vain toivoa, että säästyisivät vielä tulevillekin polville nautittavaksi. Miten kivat kesäpaikat näistä joku saisikaan.



Molempien tupien yläkerrassa oli tähden malliset ikkunat.


Kävelyn päätteeksi oli se lepo. Miehet lepäsivät saunassa ja minä kalliolle asetetulla tuolilla. Nostin katseen kohti taivasta. Imin itseeni lämmön ja auringon. Kudoin villaista tulevan kylmän varalle. Grillin ollessa optimaalisessa lämmössä, nakkasin munakoisot tulelle. Turkkilainen munakoisosalaatti kun sattuu varsin hyvin lisukkeeksi vaikkapa Tirvasta nousseelle taimenelle.



Tirvan jälkeen ollaan ajeltu läpi monen Suomi-idyllin. On ollut rypsipellot ja ladot. Vaaleanpunaiset horsmameret. Aurinko ja kesäsade. Monta rakasta ystävää vuosien takaa. Jalkapallon finaali ja nyt yö esikoisen opiskelijakämpässä. Lämmintä riittää. Ulkona oli sellainen 28 ja veikkaan, että sisällä ei mennä paljonkaan sen ali. Huh hellettä. Ihanaa Suomen kesää.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

KUOPUSTEN EHDOILLA

Kun lapset olivat pieniä, tuli kesäloma ohjelmoitua niin, että lähes joka kesä käytiin jossakin lapsiperhekohteessa. Muumilaaksot, Tykkimäet, Linnanmäet yms. tuli tutuksi. Euroopan reissut rytmitettiin niin, että aina oli tarjolla jotakin sekä aikuisille että lapsille. On käyty Pariisin Disneylandit ja Saksan Europe-parkit ja kasapäin erilaisia eläintarhoja. Kuopus on ollut niillä matkoilla hyvin pieni. Kun muut lapset ovat kasvaneet lapsiperhe-kohteista yli, muuttui kesälomakohteetkin enemmän heidän mielenkiintoihinsa sopiviksi. Jossakin vaiheessa sitten itse rupesin miettimään, että onko se oikein kuopusta kohtaan. Eikö hänen kuuluisi saada vielä olla innostunut vaikka Korkeasaaresta?

Onneksi ystäväperheessä on kamppailtu saman asian kanssa. Jollakin vierailulla tuli asia puheeksi ja siltä istumalta sovittiin, että asiaan tehdään nyt muutos. Niinpä varasimme Helsingistä hotellin ja tulimme tahoiltamme kuopuksien kanssa pääkaupunkiseudulle. Vietettiin vuorokausi kuopusten ehdoilla ja se sujui näin: Ensimmäisenä iltana syötiin pizzaa. Ostettiin herkkuja. Uivat hotellin altaassa. Ottivat suihkun niin pitkään kuin halusivat. Söivät sängyssä. Nukahdettiin yhteisiin uniin.

Tänään herättiin heinäkuun kauneimpaan päivään. Syötiin hotellilla aamupalat ja lähdettiin kohti Kauppatoria.




Kauppatorilta otettiin lautta kohti Korkeasaarta. Ensimmäistä kertaa itse saavuin saarelle tältä suunnalta. Suosittelen. Elämä tuntuu astetta elämisen arvoisemmalta, kun on merellä helteisellä säällä hyvässä seurassa ja kassissa on pari litraa Kauppatorilta ostettuja herneitä. Ja se Korkeasaari oli tällä kokoonpanolla tietenkin itsessään sellainen menestys, että kannatti todellakin tulla.




Kalat on kivoja. Inhoan käärmeitä ja liskoja. Karvaiset on yleensä söpöjä.


Liskot kuuluu yleensä YÖK-osastoon, mutta tämä alla oleva oli poikkeus.


Leikkipuistossa tepasteli riikinkukko naaras ja mies. Kummipoika totesi, että ei lähde paikalta ennen kuin riikinkukko avaa pyrstönsä. Ehdin ajatella, että siitä voi tulla vuosien odotus. Itse kun en muista koskaan nähneeni riikinkukon avaavan pyrstöään, vaikka kuinka on yritetty maanitella. Mutta nyt rupesikin tapahtumaan. Herra oli hurvittelu-päällä. Yritti selvästi tehdä vaikutusta. Naaras näytti tympääntyneelle koko pitkään kestäneen shown ajan, mutta mehän jaksoimme innostua tästä kukko-pojasta ihan tosissaan.



Innostuimme myös kameleista


ja karhuista.


Korkeasaaren jälkeen ehdittiin syödä hampurilaisia, tehdä ostoksia ja päivitellä käsittämättömän hienoa Suomen kesää, kunnes lähdettiin omille teillemme. Toiset Onnibussin etupenkillä kohti Kotkaa ja toiset junalla kohti omaa kotikoloaan. Tuumattiin, että vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon kaikenlaista kivaa.





Bussissa ripotteli hetken. Sitten taas katseltiin Suomen kaunista kesää. Tänä vuonna eivät ole kelit harmittaneet.  Sade on tullut tarpeeseen. On paistanut. Ollut kaunista. Hämäränhyssyt silloin tällöin ei kiristä pinnaa. Kaunista on ollut riittävästi. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kesään.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

RIPITETTY

Japaniin lähtiessämme laitoimme kolmosen Helsingissä bussiin. Seuraavat kaksi viikkoa hän vietti Karkussa rippileirillä. Kummit kävivät leirin puolivälissä vierailupäivänä poikaa leirillä tervehtimässä, kun itse olimme estyneet paikalle pääsystä. Me näimme rippilapsemme ensimmäisen kerran kirkon portailla, kun albat päällä valmistautuivat juhlaansa. Kolmas konfirmaatio meidän perheessä, mutta aina se on yhtä liikuttava hetki. Konfirmaatio on minun mielessäni lapsuuden loppu. Otetaan askel kohti aikuisuutta.







Karkkuun on meiltä niin paljon matkaa, että rippijuhlia on mahdoton järjestää samana päivänä. Näin ollen kävimme konfirmaation jälkeen syömässä sillä porukalla, joka pääsi paikalle. Eilen sitten vietettiin rippijuhlia täällä meillä kotona ystävien ja sukulaisten kanssa. Olin palannut töihin, joten valmistelut jäivät pitkälti edelliseen päivään, jonka olin ottanut vapaaksi. Mies siivosi ja minä juoksin kaupassa ja kokkasin. Paljon ehtii päivässäkin, kun ei istahdan liian pitkäksi aikaa miettimään tekemisiään. Yöllä tosin olisi pitänyt vähän miettiä. Viimeinen kakku meni aivan mönkään, aamulla uusilla aivoilla tajusin jättäneeni siitä pois puolet jauhoista.


Aamulla keräsin kukkia kotirannasta maljakoihin. Ilmaiset ilot.



Sen verran monet juhlat on tullut jo järjestettyä, että pakostakin sitä viisastuu matkan varrella. Käytän suosiolla kertakäyttöastioita. Tiskaajat kiittää. Paitsi kahvikupeista en tingi, sillä kahvi ei maistu hyvälle pahvista juotuna. Meillä on yleensä juhlissa sen verran paljon vieraita, että tällä kertaa porrastettiin juhlat kahteen kattaukseen. Puolet vieraista tuli klo. 13 ja puolet klo. 16. Se oli viisas teko. Ei tullut paniikkia missään vaiheessa ja kaikille riitti paikka, johon istua syömään. Taivaan Isäkin auttoi asiaa, sillä iltapäivällä paistoi aurinko ja ulkonakin saattoi syödä.


Mummon tuomat kauniit kukat. Ja kakut.


Minulta jäi kuvaaminen hyvin vähälle. Mummo sen sijaan uskollisesti kuvasi sankarin ja vieraat pitkin päivää. Tässä on kuva tulossa meidän pojista ja serkustaan. Olin myös teettänyt valmiiksi kolmosesta kiitoskortit, jotka oli kätevä antaa vieraille mukaan heti juhlista pois lähtiessään. Kuvan sankarista kiitoskorttiin otti miehen veli. Kiitos.




Ylimmäisestä tuli kiitoskortti, koska poika piti siitä eniten. 
Alin oli oma suosikkini. Hieno poika molemmissa kuvissa:).


Nyt sitten päivä huilitaan ja huomenna takaisin töihin. Kiitollinen on mieli aina näin juhlan jälkeen. Meillä on ympärillä hienoja ihmisiä. Ja lapset tietysti juhlansa ansainneet. Onko teillä paljon juhlia tälle kesälle? Meillä olisi vielä neljät rippijuhlat ja yhdet valmistujaiset. Mutta onkin eri asia mennä muiden juhliin, kun valmistaa omat:).



sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

LOMANI LOPUKSI

Kävimme lomani lopuksi viettämässä perinteisen juhannuksen Pohjois-Karjalassa. Jos muuta Suomea ei sää niin ehkä suosinutkaan, meitä suosi. Saimme pienoista tihkusadetta, auringonpaistetta ja hyvää tuulta. Kaikkea juuri sopivasti. Elämä on opettanut, että sää on pukeutumiskysymys, mutta ennen kaikkea myös mielentila. Onnellinen se, joka ottaa vastaan tarjotun ja elää sen mukaan. Tänä kesänä olen onnistunut ja sää ei ole harmittanut kertaakaan.

Aattona käytiin M-tädin ja mieheni veljen kanssa kävelemässä Tohmajärven Ukonhattulehdossa. Tämä olikin minulle ihan uusi kohde ja erittäin hauska lenkki. Suosittelen. Siinä nähtiin niin kaunis koivikko, että rupesi välittömästi soimaan päässä "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...". Lisäksi oli pitkospuut ja Ukonhatut, joten mikään ei voinut mennä kierroksessa vikaan.




Kiitos A:lle kuvasta.




Lenkin päälle juotiin kahvit Tohmajärven 160-vuotiaassa pitäjätuvassa. Vieressä oli vielä 100-vuotta vanhempi kirkko ja myytävänä oleva pappila. Tien vierustan lehmät ja alhaalla siintävä järvi tekivät paikasta täydellisen maalaisidyllin. Rupesi jo pää raksuttamaan, että millaista elämää sitä viettäisi Tohmajärven vanhassa pappilassa? Varmaan ainakin nykyistä hitaampaa ja leppoisampaa?




Paluumatkalla uhmattiin liikennettä ja napattiin kuva näistä palleroista, joita lampaiksikin kutsutaan.



Mökillä kuuluu tietysti onkia laiturin päässä. Soutaa veneellä. Lämmittää savusauna. Käydä uimassa. Kerätä kukat ja metsämansikat pellon laidasta. Makoilla sängyssä ja lukea. Kutoa sukkaa. Iso osa ajasta menee myös ruoan miettimiseen; milloinkas sitä syödään. Mitä syödään sen jälkeen. Voisi myös keittää kahvit.


Serkukset.




Veljekset.


M-täti.



Ja anoppi.


Tultiin mökille tällä kertaa porrastetusti. Aloitimme juhannuksen vieton jo aatonaattona. Miehen siskon perhettä odotettiin seuraksi sitten aattona. Tässä alkaa ilta hiipiä ja juuri sopivasti letunpaistohetkenä saapui odotetut juhlijat. Niin alkoi sitten kunnon juhannusjuhlat. Ensin makkaraa ja lettua, savusauna tekeytyi ja sitten tuikattiin kokko tuleen.



Kokko olikin sitten melkoinen roihu, jonka tuuli sai heittämään kipinöitä ympäristöön. Onneksi oli satanut ja luonto tai mökki eivät syttyneet tuleen. Minun saunakassiini sen sijaan kipinät lenteli sillä seurauksella, että tuli reikä kassiin ja sadetakkiin. Suli alushousujen pesulappu. Niin kiire oli sammuttaa kekäleitä, että ei kerennyt kameraa esiin kaivamaan. Onneksi oli kuvaaja paikalla ja ikuisti alla olevan kokon. Kiitos.



Juhannuspäivänä ehdittiin vielä yhdessä nauttia juhannuksen herttaisuudesta. Filippiinien lahja taikoi ruoan muiden avustuksella. Viimeiset soutelut tuli soudeltua. Kirjoitettua terveisiä mökkikirjaan. Juotua lähtökahvit ja purettua teltat. Sanottua näkemiit siiheksi, kun taas tavataan.






Tänään laulettiin esikoiselle. Hän on elänyt nyt 20-vuotta. Vietiin aamulla bussille ja lähti viettämään synttäreitään kaverinsa kanssa Helsinkiin. Kohta lähtee kolmosen bussi Poriin. Hän on ollut rippileirin jälkeen jatkuvasti menossa. Kaverit kutsuu ja emme näe syytä estellä menojaan. Sämpylätaikina on tulolla. Valmistaudun huomiseen ja töihin paluuseen. Joko siellä on loma ollut vai vasta tulolla?