torstai 10. tammikuuta 2019

SOPII MINULLE

Tammikuu toi mukanaan sellaisen talven, joka sopii minulle. Lumen myötä on kirkastunut sekä maailma että mieli. Alan kääntyä sellaiseen ajatukseen, että mielekkääseen elämiseen tarvitaan ennenkaikkea riittävä määrä valoa. 




Mieltä on kirkastanut myös se tosiasia, että matkamme on askelta lähempänä toteutumista. Ostin lentoliput ja varasin jos suurimman osan hotelleista. Realisoin matkan kulkua ja priorisoin. Matkan tarkoitus on toki nähdä mahdollisimman paljon, mutta ei kuitenkaan uuvuttaa itseään. Niinpä oli luovuttava hankalan matkan päässä olevasta Sapasta ja keskityttävä lomailusta nauttimiseen.

 



Maailma on niin kaunis<3. Nyt meinasin nauttia tästä!

torstai 3. tammikuuta 2019

VANHAT KUJEET

Uusi vuosi ja paluu vanhoihin kujeisiin. Tällä viikolla olen palannut takaisin viime vuonna hyvin omaksumaani ruokavalioon. Huh, kuinka helpottaa. Joulukuussa söin ja join kaikkea mitä mieleni teki ja muistin hyvin pian, että miksi ruokaremontti sujui vuosi sitten yllättävänkin helposti. Jauhojen ja sokerin myötä palasi kuun alussa vyötärölle pullea pelastusrengas, päähän migreeni ja Renniet yöpöydänlaatikkoon. Onneksi on keinot, joilla niistä pääsee ja minä en epäröi käyttää niitä.


Kävely on ollut joulukuun tauolla, mistä puhelimen Sports Tracker minua tiheästi muistuttelee. Että eiköhän olisi jo aika kävellä? Olisi. Lupaan aloittaa seuraavasta iltavuorosta. Kävelyä onneksi tulee työn puolesta muutenkin aika hyvin. Olen nyt muutamaan kertaan kantanut omaa kännykkääni mukanani työvuoron ajan ja joka kerta se kertoo 10 000 askeleen täyttyneen. Siitä on tullutkin mieleeni, että työkenkiin tulisi tosissaan panostaa. 

 


Koska matkaan tekee mieli ja keikkaa ei nyt ole pukannut, täytyy myös palata vanhaan tuttuun pennin venytykseen. Eli säästämään sieltä mistä pystyy. Näin ollen veinkin miehen tänään töihin ja surautin Venäjälle tankkaamaan. En lähtenyt tällä kertaa rajaa edemmäs, vaan tankkasin, join kahvit ja palasin takaisin Suomeen. Viipuria kun on edessä reilun viikon päästä, kun kuopuskin saa viisuminsa ja lähdemme hänelle naapuria esittelemään.


Venäläisillä on loma ja suuri osa heistä näyttää haluavan viettää sitä Suomessa. Rajalla oli siis melkoiset jonot Venäjältä Suomeen päin. Olihan minulla matkassa kutimet ja Vietnam-kirjat, joten siinä mielessä jonotus ei olisi haitannut, mutta en pistänyt pahakseni, kun puolen tunnin jonossa odottelun jälkeen miliisi viittoili minua ajamaan jonon ohi ja pääsin alta aikayksikön takaisin Suomeen.




Paluumatkalla kävin ostamassa Zsarista itselleni hyvät työkengät pilkkahintaan. Alamme pikkuhiljaa ymmärtää kolmosen intohimon ADIDAKSEN kenkiä kohtaan ja niinpä kotiutin ilomielellä melkein parinsadan kengät sieltä hintaan 24.98€. Sen jälkeen vain ihastelin Suomen kaunista talvea. Tervehdin ilolla aurinkoa. Ajelin huvin vuoksi pikkuteitä ja löysin tällaiset kivat uteliaat hepat jostakin Virojoen perukoilta. Vai jokohan se oli Miehikkälää?


Nyt on siivottu joulu pois ja käännetty uusien lenkkareiden terät kohti kevättä. Olen niin valmis!

lauantai 29. joulukuuta 2018

JOULUN JÄLKEEN

Olipa meillä mukava joulu. Onneksi joulu on nyt ohi. Joulun jälkeen tulee aina tarve pakata kulunut vuosi pakettiin. Avata uusi, kaikkine mahdollisuuksineen. Tekee mieli keventää. Siivota. Aloittaa alusta. Kokea jotakin uutta. Varata matka.




Palasin takaisin töihin Tapanina. Kuun vaihde on repaleinen. Töitä ja vapaata epämääräisessä järjestyksessä. Pojat lähtivät omille reissuilleen. Kolmonen Uuden vuoden leirille ja kakkonen Porvooseen pelikavereille kylään. Käytiin isänsä kanssa heittämässä ja saatiin samalla itselle pieni iltahetki. Kyllä Porvoo on sitten kaunis. Jopa tällaisena tuhruisena torstai-iltana.






Käyttötili on aivan tyhjä. Matkatilillä sen verran rahaa, että kyttään Vietnamin lentoja tosi tarkoituksella. Tarkoitus olisi miehen kanssa lähteä kaksin matkaan kesäkuun alussa. Lentää joko Saigoniin tai Hanoihin. Valitusta kohteesta käsin käydä sen lähistöllä olevat kohteet. Lentää katsastamaan Huen ja Hoi An ja palata takaisin lähtöpisteeseen. Vietnamin matkaoppaat ovat siis tällä hetkellä lempikirjat numero 1.

Mitenkäs siellä? Toiveita tulevalle vuodelle?

lauantai 22. joulukuuta 2018

TULKOON JOULU

Rakkaat te, jotka jaksatte täällä hiljentyneestä bloggaustahdista huolimatta käydä. Tulkoon teille joulu, joka pitää teitä hyvänä. Antakoon teille sen mitä tarvitsette. Jotta jaksatte taas palata arjen haasteisiin.


Yöllä taloa valaisee tähti. Ja kuusi sai koristeensa.


On ollut jouluja jolloin stressitasot on ollut huipussaan. Sähköt katkenneet. Ruoat jääneet paistamatta ja piparitalot tekemättä. Tänä jouluna kaikki tuntuu olevan hyvissä ajoin valmiina. Ehkä viimehetkenä talo palaa tai huomaan muistisairauden tulleen. Ja siltikin joulu tulee.


Tänä vuonna osallistuin villasukka-kalenteriin. 



Torstaina kolmonen oli kavereidensa kanssa saanut "hyvän idean". Olivat välitunnilla laskeneet mäkeä ylöasalaisin käännetyllä puistonpenkillä sillä seurauksella, että kaksi laskijaa sai päävamman ja kaksi potee nyt jalkaansa. Kahdella ambulanssilla vietiin kelkkajoukkue sairaalaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, neljässä perheessä voidaan nyt viettää joulua, jossa on kaikki tallella. Hengissä. Sellainen pistää aina asiat kohdalleen. Ja onhan meillä vielä valkoinen joulu.




Hyvää Joulua. Kristus on syntynyt!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

ANNA JOULULLE AIKAA

Maanantaina käytiin hakemassa esikoinen kotiin joulun viettoon. Tehtiin treffit Helsinkiin. Talvi päätti saapua tänne etelään samalla kertaa ja olin erittäin iloinen siitä, että en ollut matkassa omalla autolla. Bussissakin tuntui, että tiet oli sohjossa ja auto haki väyläänsä. Hieman myöhässä aikataulusta saavuttiin perille ja aloitettiin jouluttelu. Tai Stockmannin kehoituksesta annettiin joululle aikaa?



Mitä vanhemmaksi vartun sitä ahdistavammaksi muuttuu tuo kaupoissa kiertely. Mieluummin ostankin nykyään lahjat netistä tai keräilen vuoden mittaan eteen sattuvia sopivia tavaroita. Jouluryysis on nimittäin joulumielen karkottaja numero 1. Nyt siis jo henkisesti varaudun tulevaan lauantaihin, jonne on ollut pakko jättää operaatio jouluruoat suvulle. Lahjat onneksi sentään on jo melkein ostettu. Forumilta tosin löysin niin ihanan joulukuusi-lyhdyn, että ihan kirpaisi jättää se sinne kauppaan erittäin kalliin hinnan tähden. En tiedä onko teillä sellaisia tavaroita, jotka jää mieliin kummittelemaan pitkäksi aikaa? Minulla on nyt jo kolme: Lapuan kankureiden huopa, Ruusu-kuvioiset maiharit ja nyt tämä joulukuusi-lyhty. Noin 350€:lla voisin siis ostaa itselleni ehkä tavaraonnea? Minulla vain ei koskaan ole noin paljoa ylimääräistä rahaa, jota voisin käyttää itseeni ja nähdä, että tulisinko nämä tavarat omistamalla oikeasti onnellisemmaksi. Vai tulisiko sitten seuraavat tavarat, jotka olisi taas pakko saada?


Mutta minulla on nämä ihanat tytöt<3.



Tuomaan markkinoilla viihdyin ihan hyvin. Oli väljää ja kukaan ei hengittänyt niskassa. Tykkään tästä koju-ideasta, vaikka en koskaan ostakaan tällaisista mitään. 




Hehkuviiniä olisin kyllä saattanut ostaa. Mutta Suomessahan sellaista ei saa markkinoilla tietenkään myydä.


Tämä kettu oli ihana. Ja alla oleva karkkikoju melkoisen makea.


Ravintolan ikkunasta löytyi myös se oikea joulu. Se, jolle haluaisin antaa aikaa.


Huomenna iltavuoro ja perjantaina koulutus, siivous ja kuusen pystytys. Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki on järjestettävissä, mutta takaraivossani tykyttää epäilys siitä, että luisutaanko tässä lopulta taas stressin puolelle? Niin tai näin, joulu on jo ovella.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

KUIN LUPAUS TULEVASTA

Eilen käytiin Loviisassa joulutunnelman hakureissulla miehen siskon, kuopuksen ja kuopuksen serkun kanssa ennen iltavuorooni lähtöä. Kyllä kannatti tälläkin kertaa. Ulkona oli koleaa ja kosteaa, mutta sisällä tunnelmat kohdillaan. Paljon kaunista katseltavaa ja kattiloista ja uuneista nousevat hyvät tuoksut. Välillä tankattiin joulupuuroa Tuhannen tuskan kahvilassa ja sitten taas jatkettiin kulkua kodista kotiin.




Tälläkin kierroksella huomasin, että keittiö on kodin sydän. Niitä tarttui eniten omaan kameraan. Kuopus kysyi, että onko niin myös meidän kotona? On siinä mielessä, että keittiössä kokataan ja valmistaudutaan vieraiden tuloon. Tehdään perheelle ruokaa. Ollaan pullantuoksun lähteenä. Meidän keittiö ei vain ole missään nimessä mikään unelmakeittiöni. Se on liian moderni tähän taloon. Tässä talossa kuuluisi olla keittiössä puuhella ja ihan toisenlainen keittiö. Koska keittiöremonttiin ei ole rahoja, ollaan tämän keittiön kanssa tultu hyvin kuitenkin toimeen.


Tämä keittiö oli taloon hyvin istuva. Alla odotetaan puuroa Tuhannen tuskan kahvilassa.


Kuninkaanlammen keittiö on ihana. Kuten koko talo.


Kun omat jouluvalmistelut ovat vielä kesken ja alakerrassa on röykkiö kirpputorin jäljiltä, on tällainen hyppy toisten kauniisiin, siisteihin ja jouluun koristeltuihin koteihin kuin lupaus tulevasta. Sitä napsii ideoita matkaansa ja ajattelee, että kyllä se joulu vielä meillekin saapuu. Ja muistaa, että joulukodeissa tunnelma syntyi oikeastaan aika pienistä asioista. Sen teki kynttilät, kaunis asetelma tai tuoksu. Parhaalta tuoksuva koti Loviisassa täytyy olla tuo alla oleva Villa Limppu kauniine portaikkoineen.



Kuninkaanlammen piha ja pihakaupan kauniit koristeet.


Käytiin myös Suomen kaunein koti-finalistilla.



Ja ihailtiin Helgasin sali.


Nyt vielä töihin, mutta huomenna ja tiistaina on vapaata ja silloin meinaan ottaa muutaman Loviisasta saamani vinkin käyttöön. Tulkoon joulu, ilman stressiä! Mitenkäs siellä, joko on koti joulussa?