perjantai 8. joulukuuta 2017

8.

Tässä se nyt on. Se kiitos. 


Lapsi saapui eilen jouluksi kotiin. Se näköjään tarvittiin, jotta saatiin puskettua itsemme tämän(kin) remontin lävitse. Remontin, joka matkan varrella paisui, pitkittyi ja venyi, niin kuin ne remontit tapaavat tehdä. Väsytti niin, että välistä teki mieli vain jäädä makaamaan maahan ja itkeä. Mies mm. mietti remonttipäivänä muutamana, että miksihän tähän on rakennettu tällainen seinän pätkä? Ja mietteidensä päätteeksi päätti purkaa sen. Purettuaan huomasi häiriintyvänsä siitä, että huoneessahan on kahdella eri valkoisella maalattu katto. Päätti maalata ensin sen katon ja vasta sitten...




Minä taas nyhräsin nyhräämästä päästyäni niitä tapetteja. Kuorin kerros kerrokselta. Ajattelin, että en ikinä pääse loppuun asti. Mutta niin vain pääsin. Tapetointi itsessään oli siihen nähden silkkaa juhlaa. Jopa se eilis aamuinen patterien alusten tapetointi:). Samana aamuna sain myös varoa maalattua lattiaa ja koota petiä opiskelijani tulla. Käydä kilpaa ajan kanssa, sillä töihin piti lähteä kesken sen parhaimman jutun eli viimeistelyn. 



Vähän jäi vielä miehellekin viimeistelyä ennen kuin piti hakea lapsi bussilta.


Jouluradion voimalla tästäkin selvittiin.


Olin haaveillut, että ehtisin opiskelijalle siivota koko kodin jouluiseksi. En ehtinyt. Olisi myös mukava ollut laittaa jotakin ruokaa. Ei ollut aikaa. Niin taisi olla viimeksikin, kun hän saapui kotiin, joten ajattelin varoittaa jo ennakolta:

Minä: En ehtinyt siivota, älä sitten pety.
Aino: Onko meillä ruokaa?
Minä: Ei.
Aino: Ajattelin paastota tämän päivän.
Minä: Olen siis lähdössä töihin.
Aino: No, leivällä mennään sitten. Oliko isällä auto?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Esikoinen pääsi puhtaaseen melkein valmiiseen huoneeseen. Ruokaakin olivat löytäneet ja ei tarvinnut koko päivää paastota:D. Tänään siivotaan sitten remontin jalkoihin jäänyt muu koti. Sitten ruvetaan sietämättömän keveiksi ja remontittomiksi jouluttelijoiksi. Millaiseltahan se mahtaakaan tuntua?

10 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Ainon oli varmasti suloista tulla kotiin, juuri remontoituun huoneeseen. Joulu on jo ovella.

Allu kirjoitti...

Kiva huonehan siitä tuli,

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Jotenkin tuntuu, että joulu taitaa olla ovella nopeammin kuin luulinkaan. Ajattelin minun olevan ihan hyvissä ajoin valmiina, mutta nyt jo tiedän, että en olekaan. Tekemättömiä asioita pulpahtelee tasaisesti mieleen. ja toisaalta - eihän joulu saa olla mikään suoritus.

Allu: Niin kuin ajattelinkin. Siltä se onneksi näyttää remontin jälkeenkin. Tällä hetkellä talo on pimeänä, kun mies virittelee sähköjä kuntoon otsalampun valossa.

Jael kirjoitti...

Hieno siitä tuli,hyvä sinä. Kyllä esikoisen nyt kelpaa nukkua noin viehättävässä huoneessa:)

Pepi kirjoitti...

Varmasti oli Ainon kiva tulla kotiin noin somaan huoneeseen! Oikein onnistunut remppa.

MatkaMartta kirjoitti...

Oiii, ihana huone! Aivan todella kaunis! Ihanaa yhteistä joulun odotusta teille sinne kaikille yhdessä.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kyllä kelpaa opiskelijattaren tulla upouuteen huoneeseen joululomaansa viettämään:) Uskon, että tuon rupeaman jälkeen tekeekin mieli vain jouluilla ja hyvällä omallatunnolla voittekin sen tehdä. Mukavaa viikonloppua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Hyvä me. Mies siinä näki isomman vaivan. Näin jälkikäteen sitä on kuitenkin tosi hyvillään, vaikka matkan varrella oli voimat kertakaikkisen vähissä. Sanoin esikoiselle, että se on nyt mielestäni talon kaunein huone. Tykkäisin tuollaisista vähän näkyvimmistä tapeteista, mutta en uskaltanut vielä sellaisia ekalla remonttikierroksella mihinkään laittaa. Tuntuu, että ne sopivat tähän taloon.

Pepi: Näin on. Tänään sai mies sähköt vedeltyä ja listat laiteltua. Hellan eteen tuli myös pelti. Pientä hienosäätöä vielä riittää, mutta nyt on vieraille paikka, johon päänsä kallistaa meille tullessaan.

MatkaMartta: Tulet sitten testaamaan, kunhan on joulut juhlittu?

Carola: Näin on, nyt mielellään jotain vähemmän aikaa vievää. Huomenna onkin tiedossa pikkujoulut ja sunnuntaina meinasin suunnistaa ihailemaan toisten koteja ja tehtyjä remontteja Loviisaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon huoneeseen on Ainon aikanaan kiva tuoda poikaystäväkin visiitille, todella romanttista. Tai sitten tyttöystävä. Joka tapauksessa seurustelukumppani.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Minustakin se on niin kiva. Vaivansa väärti.