tiistai 19. joulukuuta 2017

19.

Porvoon ihan kaunein kohta on tässä sillalla, katse kääntyneenä makasiineille. 




Eikä paha ole tämä toinenkaan puoli. Näissä kohdin minä aina mietin, että ymmärtääkö tuossa asuva onnekkuuttaan? Antaako arvoa sille, että ikkunan alla virtaa joki? Minä antaisin.


Tuo valkoinen talo vihreällä katolla. Käsittämätön sijainti.


Minun ikkunani alla ei virtaa joki, mutta harrastan silti ihastelua ja ihmettelyä. Olen usein itsekseni kiitollinen ääneen. Luulen, että ääneen lausuttu kiitollisuus lisää onnen tunnetta. Auttaa oikeasti näkemään asiat paremmin. Ymmärtämään sen mitä on saanut tai saavuttanut. Missä saa olla mukana.

13 kommenttia:

Aili Nupponen kirjoitti...

Kiitos Mine!
Ihanaa Joulua Sinulle ja perheellesi!♥♥♥

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihana ja idyllinen Porvoo! Kävin kesällä.Kun aina muistaisikin olla kiitollinen siitä mitä on kohdalleen saanut/saavuttanut.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Olepa hyvä. Ja oikein Hyvää joulua myös sinne kauniiseen Karjalaan.

Carola: On se niin kaunis. Ja onneksi sitä on säästetty ja vaalittu.

Matkatar kirjoitti...

Kyllä vain on kaunis paikka asua! Kiitollisuutta minäkin usein mietin, täällä etenkin koleina iltoina sitä, miten ikävää asunnottomilla on pahvimajoissaan ulkosalla. Ei se ole ihmisen elämää. Kyllä oma lämmin peitto tuntuu niin kivalta ja siitä saa olla kiitollinen. Mukavia joulunaluspäiviä!

MatkaMartta kirjoitti...

Ihana, etenkin tuo eka kuva. Kunpa osaisi olla kiitollinen siitä, mitä on. Kyllähän se helposti on niin, että asioihin tottuu ja sitten ne ei tunnu enää niin ihmeellisiltä. Vielä reilun kolmen vuoden jälkeenkin Turkin auringonlaskut oli aina niin ihania, että jaksoin niitä ihmetellä ja ihastella. Kiitollisuutta voi oppia ja kannattaa opetella, olen samaa mieltä siitä että se auttaa ymmärtämään sitä mitä onkaan saanut.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Niinpä. Kateuteen ei kannata vajota. Iloita sen sijaan siitä, että jolla kulla on käynyt tuuri. Ja kun rupeaa omat asiat marisuttamaan, kannattaa tehdä mielessään vähän ajattelutyötä. Facebookissa kulki sellainen tähän tarkoitukseen sopiva kuvasarja, jossa oli laitettu luksustuotteet uudenlaiseen ympäristöön. Jos ei ole tajunnut niiden mieltä ennenkään, ei niitä tajua ainakaan siinä ympäristössä. Tuntuivat jotenkin noloille. Hitsi, kun en tiedä miten saisin ne tähän näkymään.

MatkaMartta: sitä pitää kai ottaa asioihin välillä etäisyyttä, jotta pysyy tolkku päässä ja näkee taas niiden arvon? Jos ei opi olemaan kiitollinen siitä mitä on saanut, sitä muuttuu helposti ahneeksi tai tyytymättömäksi muuten vaan. Vertailu ylöspäin on pahinta. Aina on niitä, joilla on enemmän. Mutta sepä ei ole synonyymi sille, että jollain olisi sen myötä myös paremmin tai onnellisemmin.

Allu kirjoitti...

On kaunista on

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Niinpä. Ymmärrän kyllä, kun joku haluaa asua Porvoossa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tero: Kommenttisi näkyi sähköpostissani, mutta ei täällä? Vastaan silti: IHAN TOTTA, meidän ikkunan takana virtaa joki ja se näkyy kyllä näin lehdettömänä aikana myös alakerran ikkunoista. Ja olen siitä näystä onnellinen:). Mutta tuossa talossa virtaa joki kirjaimellisesti ikkunan alla, jos meidän ikkunan alla virtaisi, siitä olisi syytä huolestua:). Vesi on muuten todella korkealla. Kävin juuri tilanteen tarkastamassa.

TeroG kirjoitti...

Onpa oitoa että oli hävinnyt. Niin näytti vesi olevan ylhäällä kun aamulla käytiin ulkoilemassa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tero G: Naapuri? Tunnistat varmaan missä me asutaan? Rakastan näitä Metsolan rantoja. Jos keksit jonkun paikan, jossa en ole kuvannut, niin vinkkaa ihmeessä.

TeroG kirjoitti...

Kyllä, Metsontieltä. Olisi pitänyt tehdä blogi kun remontoitiin -28 rakennettu talo ja tehtiin ”mökötupa”.... Usko toivo rakkaus (teos) löytyy pihaltamme (saa kuvata jouluna valaistu)
Paikkoja tulee mieleen:
Esim KOKSille johtava polku (rakennustyön viimeistelyt kesken), koksin/sokrun kalliolta upeat maisemat, sokrun uimaranta, ortodoksinen hautausmaa. Metsolan luolat (2) (pommisuojat).

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tero: Onhan tämä blogin pitäminen hyvä keino dokumentoida asioita. Pitääpä katsoa Metsontien takapihat sillä silmällä:). Takapolut ja rannat olen kiertänyt tarkkaan ja kuvannutkin moneen kertaan. Ne on niin kauniit ne Sokrun talot ja huvilat kalliolla. Hiippailen siellä aika useasti:). Metsolan luolille minut vei yksi oppilas psyykkari vuosina. Kuvaamiseen ne on kyllä vähän haastavat kohteet.