sunnuntai 5. marraskuuta 2017

EI PÄÄSE SAATTAJATKAAN

Iltapimeässä töiden jälkeen kävelen hautausmaalle yksin. Siinä konkretisoituu se tosiasia, että siitä ensimmäisestä perheestäni ei ole ketään muuta jäljellä. Isän hauta on pimeä ja kasvaa rikkaruohoa. Yksinäinen kynttiläni tuo heikosti valoa. Äidin haudalla on asiat paremmin. Kynttiläni pääsee toisen viereen ja valaisee siistit istutukset. Minua ei kannata niistä kiittää. Pyhäinpäivä on illassa. Vuodatan sydämeni Hänelle, jolta olen sen saanut. 

Tänään kokoontui pieni saattojoukko viemään veljeni viimeiselle matkalle. 







Kun vuodet tulevat täyteen
ohjaan veneeni valoisalle merelle
tuuli puhaltaa myötäisesti
ja pilvettömän taivaan alla
unohdun aalloille.

-Olavi Heino-


Elämä jatkuu näissä.



Ja tässä. "Äiti, kato!" Ei paina murheet, ei pimeys, ei kuolema.





Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.

23 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Osanottoni!

Matkatar kirjoitti...

Surullista, mutta kaunis muistotilaisuus. Voimia teille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anu ja Matkatar: Kiitos teille. Meri on kaunis. Ja sulkenut kautta aikain monet surut sisäänsä.

Allu kirjoitti...

pikkupikkuriikki kirjoitti...

❤⚘

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

--♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu, Pikkupikkuriikki ja Hannele: Jos lopuksi saisi muistaa rakkauden, jonka sai kokea. Muistaa hyvän, joka oli.

Petra kirjoitti...

Voimia suruunne ❤

Pepi kirjoitti...

❤️

Leena Lumi kirjoitti...

Osanottoni♥

Aili Nupponen kirjoitti...

♥ Osanottoni suruunne! ♥

Anna-Katriina kirjoitti...

Otan osaa ❤

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra, Pepi, Leena, Aili ja Anna-Katriina: Kiitos<3. Surun siivin on matkattava, kunnes tilalle annetaan toiset.

Sammakko-mamman maailma kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi ja kuvistasi ❤
Ne lohduttaa - samoin kuin mua lohduttaa tieto siitä että nyt veljelläsi on hyvä olla - niin surullista kuin se onkin ❤
Kaipaan hänen viiltävää huumorintajua ja verbaliikkaa,hänellä - samoin kuin sinulla, oli sana hallussa, vaikka se häneltä viimeisen vuoden aikana hävisikin.
Niin kuin hän itse sanoisi lempikirjaansa Tuntematonta Sotilasta siteeraten: "Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse omista kulkemisistaan"
Sitä kunnioittaen ja häntä suuresti kaivaten- hän oli kumminkin mun paras ystäväni ❤

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sammakko-mamma: Ketään ei voi omistaa. Vierellä voi kulkea niin kauan kuin yhteistä matkaa annetaan. Sen jälkeen on muistot, kunnes unohdumme itse kukin vuorollamme aalloille. Tsemppiä tulevaan.

Jael kirjoitti...

Tsemppihalit sinulle:) Viimeinen saattomatka on vaikea.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: En osaa sanoa. Ehkä kuitenkin on vaikein se hetki, kun tajuaa toisen lipuvan saavuttamattomiin, mutta ei pysty muuttamaan mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka hänen kanssaan viime vuodet oltiinkin vähemmän tekemisissä niin kuitenkin yksi elämäni tärkeimpiä ystäviä.
Kaipaamaan jään minäkin juuri mainittua verbaalista lahjakkuutta ja "insinöörisanontoja".
Harmi ettei päässyt näkemään uutta Tuntematonta...

OP

Paluumuuttajatar kirjoitti...

OP: Jotakin meistä aina jää toiseen ihmiseen tavatessa. Niitä, joita tapasimme usein on meissä paljolti. Muistakaamme se hyvä, jonka heiltä saimme. Ja minä meinasin mennä katsomaan Tuntemattoman veljen puolesta. ja mukaan lähtee tietysti mies ja meidän pojat, joista nuorempi on enonsa kanssa varsinainen Tuntematon sotilas-fani. On katsonut vanhan version kymmeniä kertoja:).

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauan kuin joku vielä muistaa hänet, hän on olemassa...

OP

Paluumuuttajatar kirjoitti...

OP: Ja sitten unohtuu aalloille.

Anonyymi kirjoitti...

"Oi, Isä, ota syliisi..."
kaikki surevat ja kaipaavat!

rukoilee kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: kiitos. Siellä sitä mielellään viettää aikaa, sureva ja kaipaava.