tiistai 21. marraskuuta 2017

EI TULLUT VOITTOA

Viime viikolla lottosin pitkästä aikaa. Marraskuun lisäksi on ärsyttänyt tämä jatkuva rahan meno ja ajatus 12 miljoonasta tilillä tuntui erittäin piristävälle. Verottajan käynti tilillä juuri ennen joulua on lisännyt tunnetta tilanteen hallitsemattomuudesta. Apua ei myöskään ole ollut "Mihin rahat katoavat"-listasta ruutuvihkossa. Se vain kertoo, että rahaa menee joka paikkaan, edeltä tiedettyihin maksuihin, yllättäviin menoihin ja itseaiheutettuihin rahareikiin, kuten nyt vaikka tuollaisiin remontteihin.




Rahahepulit on minun helmasyntini. Asia, joka ottaa liikaa valtaa ajatuksissa aina säännöllisin ajoin. Oikeasti on pärjätty tähän asti. Maksettu joka kuukausi laskut. Hoidettu lainat. Talo on saatu lämmitettyä ja pidetty valaistuna. Syötetty lapset ja pesty pyykit. Tankattu auto. Tässä kuussa saatiin pankista viesti: ollaan niin luotettavia asiakkaita, että olisivat antaneet lisää lainaa 50 000€. Ei otettu. Sen verran on sentään tajuttu, että ihmisen ei kannata elää velaksi yhtään enempään kuin on pakko. Sama pätee valtioon. Olisi hyvä tulla omillaan toimeen eikä kasvattaa valheellista hyvinvointia.



Eksyin eilen lukemaan artikkelia siitä, kuinka materialismi ottaa maailmassa valtaa. Artikkelin mukaan ihmiset ostavat asioita pääosin näyttääkseen muille miten hyvin heillä menee. Omasta elämästä on tehty näytelmä, jossa roolit otetaan sen mukaan, mitä oletetaan muiden arvostavan. Tunnistin tämän kyllä ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta en itsestäni. Minusta puuttuu sellainen puoli, jonka tarvitsisi kilpailla naapurin kanssa hienoimmasta autosta tai pönkittää egoaan merkkilaukuilla tai silikonitisseillä. Minun ei tarvitse asua isossa talossa siksi, että osoittaisin olevani hyvin toimeentuleva. En ikimaailmassa ottaisi lainaa ostaakseni ison telkkarin tai uusinta huutoa olevan puhelimen. Kellot, korut yms. on itselleni ihan yhdentekeviä.








Omat valinnat teen lähinnä siltä pohjalta mikä edustaa minulle mukavuutta, omissa taloudellisissa puitteissa. Minä asun väljästi, koska arvostan tilaa ja pankki soi siihen mahdollisuuden. Meille auton tärkein ominaisuus on se, että mahdumme siihen kaikki ja se toimii. Vaatteissa tai asusteissa en välitä merkeistä tuon taivaallista, kunhan ovat mukavia ja miellyttävät omaa silmää.  En osta luksusta, koska se on minulle turhaa. Omaan silmään kaunis on onneksi luonnollinen, vähän elämää nähnyt ja mukava. Sellainen sopivan kulahtanut:D.


Jos jäitte miettimään sitä lottoamista, niin ei tullut voittoa. Se on meidän Istanbulin silloisen papin syytä, sillä hän kertoi jo ajat sitten, että Jumala ei toimi lottovoitoilla. Testaan kuitenkin aina silloin tällöin,  että josko Hän olisi muuttanut mieltään meidän kohdalla. Ei ollut, ainakaan vielä. On siis edelleenkin tultava omillaan toimeen. 

Eilinen sade kääntyi lopulta lumisateeksi ja sain käytyä kävelyllä. Nyt olisi aika taas käynnistää tapetinpoistokone ja jatkaa tätä omaa rikasta ja rakasta elämäänsä. 

8 kommenttia:

Allu kirjoitti...

En ymmärrä minäkään ihmisiä, jotka ostavat jotain luksustavaraa lainarahoilla. Taloon on otettu lainaa, mutta kaikki muut ostetaan vasta kun rahat on kasassa. Ja merkkivaatteita ei tarvita, tuo mieshän heti irrottais kynsisaksilla ne merkit pois.

Leena Lumi kirjoitti...

Asiaa kirjoitat. Naapurien ja jopa sukulaisten keskeinen kilpavarustelu vie hengen,mutta me ei siihen mennä. Itse asiassa minulla meni välit yhteen sukulaiseen tämän takia. Kun kaikki oli vain sitä ostamista ja sodastreamia ja monia iPadeja ja aina jotain piti saada. Hän tyrkytti minua lähtemään milloin minnekin hyvin tyyriisiin mestoihin ostoksille, mutta mun raja tuli täyteen ja näin on parempi.

Kuten Allumies, niin Lumimies on samaa maata. Oikein luvalla nyt saan ostaa hänelle yhden joululahjan, jonka hänen tieädn tarvitsevan:)

Suuren talon hankinta, sen remppaaminen ja ylläpito, siinähän se suurin elämän kulureikä on ollut. Lapsia ei lasketa.

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Taloon harvalla on varaa ilman lainaa. Mutta minustakin muuhun pitää raha säästää ennen ostoa. Se on kotoa opetettu asia. Minunkaan mies ei halua vaatteisiinsa mitään merkkejä. Enkä minä. En ymmärrä, että miksi pitäisi maksaa moninkertaisesti jostakin vaatteesta vain merkin vuoksi. Moni muu ymmärtää, joten saa luksus tulla enemmän luksukseksi. Ei se haittaa minua. Ostakoon, jos on ylimääräistä sellaiseen laittaa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Mutta lapsihan tuo leivän tullessaan:D. Minun lapsista yksi on merkki-lapsi. Se on ihan mielenkiintoista seurattavaa. Yrittää tulla toimeen äitinsä kanssa, joka on ikuistettu ihan lauluun. "On mulla verkkarit taloustaivaasta, ei mutsi suostu maksamaan kolmannesta raidasta".:D. Tai on suostunut, mutta meillä on sopimus: jos maksaa itse puolet merkistä, minä maksan sen toisen puolen.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Kaijjaanista!
En minäkään ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset kilpailevat siitä kenellä on hienoin auto, rannekello tai tietokone.
Kulahtaneet vaatteet ovat myös mieleisiä minulle. Siskoni sanoi kerran minulle "sinä et paljon välitä miltä sinä näytät" !!! Hänen mielipiteensä tuli sen jälkeen kun oli nähnyt erään valokuvan minusta, jossa minulla oli hirveän (omastakin mielestäni)näköinen ulkotakki. Sehän näes oli halpa ostaessa! Seuraus oli hyvä, sisko osti uuden takin munulle!! :)
Jäin miettimän lausettasi "on tultava omilla toimeen..." Eiköhän kaikki on lahjaa, sekin minkä olemme työllmme ansainneet? Emme tule "omilla" toimeen! Mutta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitit. Olen minäkin välillä haksahtanut lottoamaan. Melkein aina tulee 1, korkeintaan 2 oikein. Olen "kuullut" Herrani sanovan "et tarvitse enempää, pärjäät"
Mutta olisi kyllä ihanaa päästä matkustamaan.... Haaveet eivät maksa :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Heippa Kajjaani: Kai siinä on tarve pönkittää egoa. Osoittaa pärjäävänsä tai olevansa varoissaan? Minulle tulee tunne epävarmuudesta, siitä, että ihminen ei ole ymmärtänyt oman arvonsa löytyvän jostakin ihan muualta, kuin ulkoapäin painetusta merkistä tai lääkärin lisäämistä ulokkeista?

Kaikki on lahjaa. Elämän alusta alkaen. Omillaan toimeen on lähinnä sitä, että ei hamua ja halua enemmän, vaan ottaa kiitoksella vastaan sen minkä sai. Ristiriita on siinä, että sai ihanat lapset, kodin ja työtä, joista viimeinen ei kata edellisten kustannuksia:D.

Minustakin olisi ihana päästä matkustamaan. Ja pääsenkin sitten ensi kesänä. Jos Luoja Suo.

Lisay kirjoitti...

Niin samanlaisia ajatuksia minullakin.
Elaminen taalla Israelissa on tosi kallista ja vaikka meilla molemmilla on ihan hyvat palkat raha ei tahdo riittaa kuukauden loppuun puhumattakaan saastoista.
Yritan joka palkasta laittaa vahan sivuun,mutta aina tulee ylimaaraisia menoja,kuten keskimmaisen tyton aloittama autokoulu...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Lisay: Meillä oli onneksi Suomeen muuttaessamme säästöjä. Niitä on tarvittu melkeinpä joka kuukausi. Aina on jotakin yllättävää menoa ja alkuaikoina tiheästi rempat päällä. Siinähän ne säästöt hupenivat. Sitten vaihdettiin auto pienempään ja taas oli säästöjä, jotka vähenevät taas huisaan tahtiin. Että säästöjen kerryyttämiseen meillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta Suomeen muuton jälkeen. Tämä on todella kallis maa, paljon kalliimpi, kun se maa josta aikoinaan lähdimme.