keskiviikko 22. marraskuuta 2017

JA VESI OLI MUSTAA

Viimeisestä vapaapäivästä hetkeen on otettava ilo irti. Aamukahvit sängyssä ja sitten toppavaatetta päälle. Lumesta huolimatta ilma on yhtä hämäränhyssyä. Valo pinnistelee tietään pimeän läpi, mutta eksyy ilmeisesti kesken matkan. Eläkeläismiehet rannassa toivottavat hyviä kuvauksia ja kehottavat säätämään aukkoa. Päätän kuvata totuuden. Hämärän talven ihmemaan.


Pihlaja ei jaksa kahta kuormaa kantaa?




Ja vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan. Lumi oli kuorruttanut puut, heikoimmat oksat olivat sen painosta taipuneet tai katkeneet. Lumisuihkun otin matkan aikana moneen kertaan. Saappaat oli juuri oikea valinta, sillä matka oli muutenkin sangen märkä. Mutta niin kaunis. Virkistävä.







Huomaa kasvot kivessä:).





Langinkoskessa vettä virtaa tällä hetkellä erittäin runsaasti. Kelpaisi keisarin kalastaa. Tekisi mieli tehdä vielä veneretki. Kiertää tutut rannat, katsella lähempää lintujen sukellusnäytöstä. Juoda kahvit ja skoolata pian ohi lipuneelle marraskuulle. Kohta 100-vuotiaalle synnyinmaalle, joka on nähnyt monta tulevaa talvea.  Ohittanut monta marraskuuta.




Käytiin katsomassa se Tuntematon sotilas. Mies, minä ja pojat. Elokuvateatterista poistui hiljainen kansa. Minun sydämessäni seisoi kiitos ja rukous. Kiitos vapaasta maasta niille, joille kiitos kuuluu. Rukous siitä, että ei ikinä enää. Ei yhtäkään talvisotaa, jatkosotaa, sisällissotaa. Ei tuntemattomia eikä tuttuja sotilaita. Olkoon mieluummin vapaus. Ilo. Rauha. Rakkaus. 

6 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Yhdyn täysin viimeisiin virkkeisiin! Leffaa en ole käynyt katsomassa, jotenkin ahistaa ajatuskin kahteen kertaan evakkoon lähteneen jälkeläisenä.

Mutta onpa teillä talvista! Täällä lunta just just ohut kerros maassa - ja hyvä niin, eipä toivottavasti keskeydy ratikkatyöt, tuo Tampereen prkleellinen riesa...

Jael kirjoitti...

Hämärästä huolimatta niin kaunista:lumi on kaunista. Ja tuo portti on todella kaunis. Meille tuli nyt talvi,tai hyvin lyhyt talvinen episodi,sillä eilen tuli ensimmäinen kunnon sade, ja on pari astetta viileämpää.
Olisi hyvä nähdä tuo elokuva,raskaasta aiheesta huolimatta, mutta täällä omalla suunnallani. ei taida sellaista mahdollisuutta olla.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Minäkin olen kahteen kertaan evakkoon lähteneiden jälkeläisiä. Juuri siksi tuntui tarpeelliselta katsoa ja itkettihän se, kun elokuvassa lähtivät. Mikä kamala menetys. Jättää koti ja omat juuret.

Lumi on painavaa ja paksua. Kamala määrä painon alla katkenneita oksia siellä ja täällä. Toivoa sopii, että kukaan ei jää alle.

Jael: Lumi on kaunista. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka toivovat lumetonta talvea. Ostat sitten Tuntemattoman DVD:nä kunhan ilmestyy? Kyllä se kannattaa katsoa.

Aili Nupponen kirjoitti...

Kiitos hienosta postauksesta, Mine!
Katson uuden Tuntemattoman sitten, kun se tulee teeveestä. Minulle olisi riittänyt se alkuperäinen Tuntematonkin. Siinä veri ei näytä yhtä karmeaisevalta kuin värikuvissa.

Toki evakkotie on ollut raskas lähtijöille, mutta eipä olisi seurannut hyvää siitäkään, jos ei olisi osattu lähteä.

Hyvää loppuviikkoa sinulle, Mine! ♥♥♥

Matkatar kirjoitti...

Niin komean rauhallisen, jopa juhlallisen näköistä kuvissasi! Meiltä jäi Tuntematon vielä näkemättä kun tänne etelään tultiin, ehkä sitten joskus. Juu toivottavasti ei tule enää sotaa. Tännekään. Kuulimme juuri täkäläiseltä ystävältämme että hänen 90v sukulaisensa sanoo että ajat tuntuvat nyt yhtä levottomilta kuin silloin ennen Espanjan sisällissotaa...hurjaa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Ei onneksi verellä mässäilty tässä Tuntemattomassa. Vaikka tulikin selväksi, että sota ei ole kiva metsäretki. Kuten ei ollut evankonkaan tie kevyt kulkea. Ei silloin eikä nyt. Hyvähän se on rauhan aikaa elellä.

Matkatar: Eloa kuin mustavalkoisessa maailmassa. Värit katoaa hämärään. Rauhaa toivotaan sinne teidän toiseenkin maahan. Sodassa on harvoin voittajia, häviäjiä sitäkin enemmän.