maanantai 24. lokakuuta 2016

AJATTELIN KIERRELLÄ

Maanantaisen vapaapäivän kunniaksi ajoin Haminaan. Ajattelin hieman kierrellä linnoitusta ja käydä pitkillä hiekoilla kuvaamassa. Hamina vain oli harmaa. Vettä tihkutti ja tuuli pieksi. Ulkona ei kauaa viihtynyt. Pitkätihiekat oli pidentynyt entisestään, sillä täälläkin meri oli mennyt matkoihinsa ja paljastanut pohjaa pitkältä matkalta rannan kaveriksi. Paluumatkalla pysähdyin lintutornilla. Muutama tipu sieltä näkyikin, mutta teki mieli vain pikaisesti takaisin auton lämpöön.






Huonoa säätä on nyt syyttäminen siitä, että silmäni osuivat Haminan keskustan laitamillan Nanson Outlet-myymälään. Sisäänhän minä päädyin ja näin paljon kaikenlaista kaunista. Minä olen ihan Marimekko ja Nanso-tyyppi. Etummaisen ostoa hillitsee vaatteiden kauhea hinta ja mies, joka nyrpistää Marimekolle nokkaansa. Jälkimmäisellekään mies ei ihan kamalasti taida lämmetä, mutta ostelen silti aina kun joku kuosi omaa silmää miellyttää. Nyt miellytti kahden mekon edestä. Toinen oli tarjouksessa ja toinen myytiin halvalla, kun oli enää hajakokoja jäljellä. Mekoille on sitä paitsi jatkuva tarve, sillä kuljeksin niissä kesät talvet. 

Kotona Kotkassa olisi ollut kauniimmat kelit. Ei ollut sateesta tietoakaan ja tuulikin oli hellempi. Onneksi pääsin vähän kotikaupunkiakin kuvaamaan, kun lähdettiin kuopuksen kanssa kirjastossa käymään. Täälläkin tosin eksyttiin vähän kaupoille. Oltiin tontun asioilla, joten hsss hsss hsss.


Sapokassa on vielä ruskaa.






Lukeminen on ollut takkuista viime aikoina. Olen mieluummin tarttunut puikkoihin kun kirjaan. Lainasin nytkin vain selailukirjoja, joissa pääasiassa on kauniit kuvat. Joulukirjoja oli kannettu tyrkylle, mutta ohitin ne vielä. Lainasin sen sijaan Pentikin kirjan. Olen näet myös Pentik ja Iittala tyyppi. Pentikistä olen ostellut joitakin laseja ja käyn silittelemässä kaupassa niitä kauniita huonekaluja. Iittalan outletistä teen hyviä alelöytöjä. Keräyksen alla on ollut astioita, Kivi-tuikkuja ja Mariskooleja. Itselle ja muille.






Alakuvassa kirkon takana on esikoisen ja kakkosen lukio. Kaunis vanha rakennus. Myös minä kävin tuolla lukioni iäisyys sitten.


Kun tässä Suomea koitetaan taas saada taloudellisesti vakaalle pohjalle, olisi tietysti tärkeää suosia suomalaista. Tässä joulua ennen tulee ainakin ihan varmasti kerrytettyä Fazerin omaisuutta. Mitkä mahtaa olla sinun suosikkisi suomalaisissa yrityksissä? Ja kuulitteko siitä Suomi-ruoka listauksesta, jossa oli minusta aika kummallisia asioita, kuten viili ja pitsa! Mikä mahtaa olla sinusta kaikkein suomalaisin ruoka? Minusta karjalanpaisti ja perunat tai lihapullat ja muussi. Ja näihin ruokiin tietysti tarvitaan seuraksi sitä Valiota!

torstai 20. lokakuuta 2016

SAAPUI AAMU JA VÄSYTTI

Viikon ainoa vapaapäiväni on osunnut turhan usein torstaille. Silloin kokee painetta jäädä kotiin ja hoitaa viikkosiivous. Onko ankeampaa VAPAApäivää, kun käyttää se toistuvasti siivoukseen? Eilen siis päätin, että siivous saa jäädä ja minä lähden retkelle. Heitän aamulla miehen töihin ja seikkailen johonkin uuteen. Mutta sitten saapui aamu ja väsytti. Päätäkin taas särki, joten päätin sittenkin jäädä vain sängyn pohjalle. Siellä särky voimistui voimistumistaan ja päivä oli mennä pahasti pieleen. Lopulta sain syötyä pari palaa leipää puolilta päivin ja särky menetti otteensa. Lämmintä päälle ja kiireesti pihalle.




Vesi on matalalla. Näyttää siltä, kuin isommat veneet olisi juuttuneet pohjaan kiinni. Kävelen rantaa myöten ja tutkailen pohjaa. Olen plösähtänyt, se on ihan karu totuus. Toistuvat päänsäryt ovat ihan itse aiheutettuja. Liikaa vehnää ja sokeria. Aamulla oikein tuntee naamalle nousseen vehnäpöhön illan sämpylöiden jäljiltä. Käveleminen on myös jäänyt ihan minimiin. Siihen ensiavuksi lupasin ryhtyä avustamaan kakkosta mainosten jaossa marras- ja joulukuun. Matkaprojekti 2018 tuntemattomaan saa alkaa. On jännittävää nähdä, että mihin suuntautuu kakkosen unelmamatka? Ei kuulema ainakaan Euroopaan eikä Australiaan. Ensimmäinen on näet nähty ja toisessa on vaarana törmätä turhan isoihin ötököihin. Äidin poika:D.





Äitiys on mielenkiintoinen matka. Minähän rakastin niitä vauvoja, mutta en osannut ehkä siellä äitiyden alkumetreillä ajatella, että vauvoista kasvaa vilkasliikkeisiä taaperoita, uhmaikäisiä, pieniä ihmisen alkuja, jotka sairastavat, eivät nuku yöllä, jotka jäävät auton alle, joilla saattaa olla koulussa hankalaa oppimisen vuoksi tai siksi, että joutuvat kiusatuksi. Mikä määrä asioita, jotka saattavat mennä pieleen, aiheuttaa huolta, mielipahaa ja väsymystä. En myöskään tajunnut sitä miten paljon iloa syntyy, kun onnistuvat, löytävät omia mielenkiinnon kohteitaan, ystäviä, asioita, joista pitävät. Miten heistä kasvaa ihan omia itsejään, miten löytävät omat toivematkakohteensa, urasuunnitelmansa ja tapansa elää tätä elämää. Heidän elämäänsä. 







Maanantaina käytiin kolmosen kanssa keskussairaalassa. Kesällä koulun terveystarkastuksessa totesi terveydenhoitajalle, että ei oikein kuule toisella korvalla. Se samainen korva on temppuillut jo vuosia. Istanbulin uimareissujen jälkeen korva tiputteli vettä tuon tuosta, mutta ei ollut koskaan kipeä. Sitä on näytetty eri lääkäreille Turkissa ja Suomessa. Muutamaan kertaan lääkärit ovat löytänneet sieltä tulehduksen ja ne on hoidettu antibiooteilla. Terveydenhoitajan pyynnöstä korvaa tutki ensin terveyskeskuslääkäri, joka ei löytänyt korvasta ollenkaan tärykalvoa. Siis mitä? Kuulokokeissa korvan kuulo on selkeästi alentunut. Maanantaina päästiin lopulta korvalääkärille, joka totesi, että tärykalvossa on iso reikä, joka on todennäköisesti ollut siellä kaikki nämä vuodet tiputtelusta alkaen. Sen vuoksi poika ei voi kuulla korvalla kunnolla. Vaiva täytyy hoitaa leikkauksella, jossa korvan yläpuolelta otetaan paikka, joka asennetaan tärykalvoon ja tuetaan siksi ajaksi, että tarttuu varmasti paikalleen. Jonot leikkaukseen on noin puolen vuoden pituiset. Sitä ennen pojan on koulussa lääkärin määräyksestä istuttava toisessa penkkirivissä terve korva opettajaan päin. Pidettävä korva kuivana suihkussa käydessä. Varottava tulehduksia ja muutoin elettävä entiseen malliin.



Poika ei ole millänsäkään. Hänellä on nyt muutakin ilmassa, mutta ottaa asiat vastaan kevyesti kuin hattaran. Sattuuhan sitä. Toissapäivänä meni mm. pyörän takakumi reissulla puhki ja kun Prismassa odotti isäänsä häntä ja pyörää hakemaan, koko pyörä sillä aikaa varastettiin. Minulla on onneksi tuota realiteettiterapiaa ympärilläni tuolla työmaalla. Asiat voisi olla huomattavasti huonommin. Vanha lahjaksi saatu pyörähän se olikin. Entisellä omistajallakin kerran varastettu ja löydetty. Jos kuulo leikkauksella parantuu, niin sehän on suurenmoista. Ja toisellakin korvalla voi kuunnella:). Nyt ehkä muistamme olla hermostumatta, kun ei kuule vaikka viisi kertaa huudetaan portaiden alta "syömään". Äidilleen tekee sitä paitsi ihan hyvää kipaista portaat ylös ja käydä huikkaamassa asiat huoneen ovelta tai vaikka ihan korvanjuuresta. 

Pihallakin olisi hyötyliikuntaa tarjolla. Jos tänä vuonna ei jättäisi tuota haravointia sinne märkään marraskuuhun asti?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

TERVALEPPÄLEHTO SIRKUTTI JA SOI

Käytiin eilen katsomassa taas tinttejä ja kurreja. Koko tervaleppälehto sirkutti ja soi. Meitä oli yksitoista pähkinän tarjoajaa, sillä oltiin ystäväperheen kanssa liikkeellä. Jokaisella tarjoavalla kädellä kävi joku. Ahneimmat oravat kiipesivät jopa housunpunttia pitkin, kun kuopus yritti heidän sijastaan saada tinttejä luokseen, eikä sen vuoksi kumartunut heti pörröhännän pyyntöä täyttämään.






Ystäväperheessä on vaihto-oppilas Espanjasta. Aurinkorannoilta saapunut neitokainen on elokuusta asti ollut sitä mieltä, että tämä on kylmä maa tämä Suomi. Lokakuussa sitä mieltä, että tämä on kylmä ja pimeä maa tämä Suomi. Ja mehän tietysti siihen, että odotahan vain sillä aina vaan kylmemmäksi ja pimeämmäksi menee:). Mutta muistutimme myös, että oikealla pukeutumisella täälläkin voi ulkoilla. Ja onhan se nyt kaunista tämä ruska. Ja sitten tuo tuleva lumi. Kunhan ehtii valoisan aikaan niitä ulos katsomaan.



Kummipoika metsästi kurrejen sijasta Pokemoneja.



Anna nyt mulle heti niitä pähkinöitä.




Kotka ei nyt antanut ihan parastaan, koska piti auringon visusti piilossa. Tampereen seudulta saapuvat vieraat olivat kuitenkin sitä mieltä, että lehtiä täällä on vielä enemmän puissa kuin heillä. Paljon keltaista onkin ollut näkyvissä, mutta punertuneet puut harvemmassa. Aamuisin ollaan vielä nippanappa plussan puolella. Viime viikolla elämänlaatuni parani huomattavasti. Kylmään autoon meno aamuisin on ollut melkoisen hytisyttävää. Kaipasin entisen automme penkinlämmitintä kipeästi. Sitten tajusin, että sellainen on meidän tässäkin autossa ja avot, kun on taas mukava ajella aamullakin töihin. Ne pienet asiat, ne pienet asiat.





Talvikenkiä olen jo kaivannut monena aamua, joten ehkä tänään tai huomenna vihdoinkin kaivamme ne varastosta käyttöön. Lämpimän takapuolen lisäksi osaan näet arvostaa lämpimiä jalkoja. Saappaita on tänä syksynä tarvinnut hyvin vähän. Näin saimme eilenkin kiertää lenkkimme lopuksi kalamarkkinat ihan kuivin jaloin. Siinä tieni erosi muun porukan kanssa. Minun oli suunnattava töihin ja vieraat jatkoivat miehen opastuksella Kotka-kierrostaan.






Tänään on menossa kolmosen sähly-turnaus. Yhden pelin kävimme aamulla jo miehen kanssa katsomassa. Kannustuksemme ei riittänyt viemään poikia voittoon, mutta parempi onni seuraavassa  kello yhdeltä alkavassa pelissä. Muu perhe lähtee sitä kannustamaan ystäväperheen pojalla vahvistettuna. Minun on sen sijaan lähdettävä taas töihin ja kuunneltava otteluselostus sitten jälkikäteen. 

Syksyinen onneni on: auton penkinlämmitin, villasukat, lämpimät juomat (glögikausi on totisesti avattu), muuttolintujen parvet taivaalla, ystävät kylässä, sauna, kynttilät, ruskan maalaamat lehdet, pataruoat ja tomaattikeitto. Vuorotyö, jonka vuoksi ei tarvitse kärsiä sunnuntaiahdistuksesta. Viikollakin kun voi olla vapaapäiviä, eikä näin ollen tarvitse laittaa kaikkia toiveita ja odotuksia sille viikonlopulle. Tämän myötä kaikkien päivien arvo on noussut vähän niin kuin samalle tasolle:).