lauantai 1. lokakuuta 2016

EI VOI TIETÄÄ

Nyt jätetään ahdistukset taakse ja kurkataan vähän tänne meidän makkariin. Mies ja kuopus ovat olleet anopin kanssa muutaman yön retkellä. Jostakin syystä illat itsekseen aiheuttavat kaikenlaista hääräämisen tarvetta. Tällä kertaa olen touhunnut makuuhuoneessa. Muutoksen tarve on ollut ilmassa jo pitkään. Istanbulista ostin kankaan mukaani näitä kahta kaunista makkarissa olevaa tuolia varten. Löysin ne anopin kellarista. Ovat nököttäneet tuossa nyt yli kaksi vuotta omasta kellaristamme löytynyt pöytä seuranaan, ihan siinä alkuperäisessä asussaan. Tuossa vasemmanpuleisessa olen naputellut teille blogitekstejä. Pöytä on kuvaa varten siivottu. Yleensä se oli täynnä kameroita, piuhoja, kovalevyjä, tietokonetta ja kaikenlaista sälää. Ei mikään kiva näky. Noin viikko sitten päätin, että siihen kaivataan työpöytä. Sen pitäisi olla tumman puun värinen, koska makkarissa on Istanbulista ostamani tumma hylly. Olisin tietenkin halunnut vanhan talonpoikaistyyppisen kuluneen pöydän, mutta en löytänyt sellaista lähistöltä. Pöydän piti myös olla edullinen. Koska se raha:D.


Pikainen käynti Kotkan Sotkassa ratkaisi pöytäongelman. 
Pieni tumma pöytä oli tarjouksessa 149€, eli ei paha. Toinen tuoli sai siirtyä muualle.



Neuloosi on ollut syksyn ajan voimakas. Illalla kudon sängyssä sukkia, 
joten langat on hyvä olla lähellä:).



Hylly ja pöytä ei ole ihan samaa väriä, mutta ei haittaa. 
Ovat eri seinällä, kuten kuvasta näkyy.


Näkyy myös retkeläisten makuupussit eteisessä valmiina lähtöön.


Alkuperäinen ajatukseni kangasta ostaessani oli se, että koitan entisöidä tuolit itse. Sitten loppui rohkeus ja päätin odottaa aikaa, jolloin minulla olisi varaa viedä ne kunnostettavaksi. Eilen töistä tultuani mietin, että eihän voi tietää kuinka hyvä entisöijä olisi, jos ei yritä. Siispä tuumasta toimeen ja katsomaan, että mitä tämä tuoli oikein on syönyt. Kangas oli läikikäs ja aikansa elänyt. Sen irrottamisessa oli täysi  sotkuinen työ.




Pölyistä hommaa.


Uuden kankaan väri on hiukan erikoinen eli turkoosi. Se napattiin lattian matosta. Mies sitä jo aiemmin mietti, että miten sellainen väri nyt tänne sopisi. Esikoinen kyseli eilen samaa asiaa. Hänestä kangas oli halvan näköinen. Mutta minä päätin antaa sille mahdollisuuden. Olisihan se nyt pakosti parempi, kun tuo aiempi kulunut vihreä? Ja makuuhuoneemme on muuten aika väritön, joten kai tänne nyt yksi väripilkku mahtuu?


Alkuun tuntui, että eihän tämä nyt ole ollenkaan vaikeaa.


Sitten tuntui, että ei tästä tule yhtään mitään. Palat, jotka oli leikattu edellisten palolen mukaan ei vain asettunut paikalleen. Jäivät liian lyhyiksi edestä alhaalta ja takaa. Harsin takapalat kiinni odottamaan päivää, jolloin ehdin opetella piilo-ommelten teon. Tässä vaiheessa kello oli jo jotain sata ja into hieman hiipunut...



Hämärässä ei ihan paha, eihän:D. Ei kannata katsoa yhtään tarkempaa, sillä istuintyynyä ei ole vielä ommeltu kiinni, sillä se on koko ajan liian iso. Takaosa repsottaa, sillä sitä ei siis ole ommeltu, vaan vain harsittu jotenkin kiinni. On siinä hyviäkin kohtia. Istuinosan kangas on minusta tasaisen näköinen ja tuolin väri pirteän kaunis.



Aamulla olen tässä löhöillyt. Syönyt sängyssä esikoisen kanssa aamupalaa. Katsonut kolmosen kanssa Mikael Gabrielin Vain Elämää-jakson ampumiskohtauksen. Patistanut itseäni siivoamaan, ennen kuin retkeläiset tulee. Aloitan ihan kohta. Tuoli saa nyt hetkeksi jäädä tähän väliaikaiseen asuunsa. Mutta aina kannattaa tehdä väliarvio? Mitä siis opin tästä hommasta? Minä en ole synnynnäinen entisöijä. Ei mennyt niin kuin strömsöössä. Mutta hei, kuka nyt oikeasti osaisi entisöidä tuosta vain? Kangasta on onneksi reilusti, joten päätin oppineeni tässä hommassa nyt jo monta asiaa, jotka TOISEN tuolin kohdalla voisin ottaa huomioon. Ja sen jälkeen parannella tämän. Tai voin antaa periksi ja viedä tuolit entisöijälle? Oikeastaan voin kyllä elää tämänkin tuolin kanssa, kunhan saan takaosan ommeltua ja istuinosan kiristeltyä. Onhan se nyt sentään ihan omatekemä:D. Niin, ja jalat siltä pitäisi tummentaa pöytään ja hyllyyn sopivammaksi. Mitäs te? Ryhdyttekö usein soitellen sotaan, vai oletteko sellaisia varman päälle tekijöitä? 

Mukavaa lauantaita meille kaikille! Kiitos suloiselle syyskuulle ja tulkoon lokakuusta loistokas!

15 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Kauniin muotoiset tuolit ja minusta tuo turkoosi väri sopii värpilkuksi. Lähden usein innolla kokeilemaan kaikkea, mutta sitten se innostus saattaa lopahtaa. Näin kävi neljän puutuolin kanssa. Aloitin hiomaan vahaa maalia hiomakoneella pois. Juttu eteni ripeästi siihen saakka, kunnes olisi pitänyt hioa kapeat paikat käsin... Aloitin, mutta homma jäi kesken. Maalaamishomma olisi kivaa puuhaa ja sitä haluaisin tehdä, sillä valmis maalisävykin on valittu, mutta ei voi ennen kuin tuolit on kokonaan hiottu. :P Katsotaan jos viimeistään ensi kesänä...

Aili Nupponen kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen juttu verhoilukokemuksestasi! 'Aina sitä jotain oppii, kun ei käsiään taskussa pie', sanapartta muokatakseni.

Ihanaista viikonloppua sinulle Mine!♥♥♥

Petra kirjoitti...

Kun nain tuon ekan kuvan ja nuo tuolit niin olin ihan myyty! Rakastan noita siroja vanhoja huonekaluja (varmaan 40-luvun tienoilta?)! Kotiuttaisin tuollaiset tuolit heti. Kiersin ennen jonkun verran kaikenlaisia romu/antiikkitoreja ja kauppoja Ankarassa, sitten kaikkeen alkoi tulla kamalasti hintaa mutta tata siroa kalustetta on taalla aina ollut vahan, Turkissa on kaytetty jykevampaa ja koristeellista, sohvia enemmin kuin tuolisarjoja. Tykkaan turkoosista ja musta tuolista tuli kaunis. Meilla on vanha romutorilta ostettu sohvakalusto, siina on nyt vaalea verhoilu mutta aion viela antaa sille toisen elaman ja verhoiluttaa sen. Katsotaan milloin raaskitaan ja uusi vari tulee olemaan kylla tummempi silla valkoinen on ihan mahdoton meidan perheessa.

mimon mami kirjoitti...

Hyvä tuli ja kaikki kunnia rohkeudesta yrittää ja väri on nätti. Monelle kansalaisopiston kurssille innoissani olen mennyt ja sitten miettinyt, mitä täällä teen. On ollut ihania onnistumisia ja muutama ei minun juttu. Ei tiedä, jos ei yritä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Minähän olen vielä sellainen heti ja nyt ja valmistakin pitäisi tulla. Jos joku projekti jää kesken, niin se saattaa sitten olla kesken iankaikkisesti. Toivottavasti nyt näiden kanssa päästään johonkin lopputulokseen vielä.

Aili: Aina sitä jotakin oppii, kun yrittää. Vaikka sen mikä ei ole ollenkaan omalla taitoalueella.

Petra: Siellä verhoiluttaminen on onneksi vielä jotenkin järkevissä hinnoissa. Samoin kankaat. Itse ajattelin joskus, että olisi voinut myös koittaa maalata ne puuosat valkoiseksi ja katsoa miltä tuolit ja sohva olisivat sen jälkeen näyttäneet.

Mimon Mami: Katsoin itsekin noita kansalaisopiston kursseja, mutta nyt vuorotyöläisenä taitaisi olla aika hankala päästä paikan päälle tuolinsa kanssa. Täytyy siis pitää omaa kansalaisopistoa täällä kotona. Siinä oppii ainakin kantapään kautta.

Jael kirjoitti...

Hienosti osasit itse entisöidä nätit tuolit,ja tosi nätti turkoosi sävy siin nyt.Muutenkin mukavan näköinen nurkkaus missä naputella tietokoneella:) Kaunista viikonloppua :)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Toisinaan täällä harkitaan ja sitten taas joskus soitellen sotaan uusien projektien kanssa.Hienoa ja rohkeaa, että tartuit ns.härkää sarvista ja ryhdyit verhoilemaan, uskon kyllä, että jonskin päivänä teillä on kauniit tuolit uusilla päälysteillä! Tykkään turkoosista väristä ja meillä onkin olkkarissa sitä tyynyissä, liinoissa, kynttilöissä ja lyhdyissä.
Tänään tuli käytyä Ikeassa ja yhtä jos toista tuli hankittua, mutta paljon jäi vielä toiseenkin kertaan...kaikkea ei voi ostaa kerralla mitä mieli tekisi, vaikka laatii ostoslistan, niin aina löytyy myös paljon kaikkea kivaa sen listan ulkopuolelta, jotka myös löytävät tiensä kotiin;)

Leena Lumi kirjoitti...

Tuolin väri ei voisi täydellisempi olla! Ihmettelen kovasti, että pystyit tuohon päällystämiseen. Minäkin haluaisin sitä osata, mutta kun olen kaikessa ompelemisessakin jo niin huono, että en saa käyttää tyttären konetta kuin valvonnan alla, niin tietäähän sen sitten...Päällystämiset maksavat kultaa! Siksi meidän kannattaa kohta siiirtää hyvärakenteinen sohvamme varastoon odottaamaan rahaa ja ostaa iso kulmasohva. Siis uusi sohva tulee halvemmaksi kuin päällystyttää kunnon kestävä Suomi-sohva!

Hieno tuoli<3

Anonyymi kirjoitti...

Miten ihmeessä onnistuit? Miten yhden ihmisen kädet riittivät kaikkiin vaiheisiin? Meillä päällystettiin yksi kevyt nojatuoli. Kankaan leikkaamisesta, ompelimesta ja päälle virittämisestä ei olisi tullut mitään ilman osaavampaa naisihmistä. "Piilon puolella" käytettiin surutta nitojaa ja siinä taas oli osansa miehelläni. Minulta yksin olisi kyllä jäänyt alkunsa kesken. Tuolisi on kaunis ja runko hyvää vanhaa laatua. Kannatti pelastaa uuteen elämään. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kuva siis antaa anteeksi. Oikeastaan tuoli ei kestä lähempää tarkastelua:D.

Carola: Kyllähän lähes kaikkea voi oppia, kunhan saa hyvät opit ja aikaa ja malttia harjoitella. Minulta puuttui nyt kaikki, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Ikea olisi hyvä olla lähempänä. Etenkin näin kynttilä-aikaan.

Leena: Tuo on minusta kyllä hölmöä, että täällä on halvempaa ostaa uusi, kun päällystää vanha. Minulla on ompelukoneen kanssa ollut pitkä tauko. Kaavoista osaan kyllä tehdä, mutta tämä on nyt vähän tällaista sinnepäin touhua. Ja sen kyllä huomaa.

Anisi: Nitojaa tässäkin on käytetty, oli jo aiemminkin. Ja piilo-ommel osio onkin sitten tekemättä, kun en tiedä miten se tehdään. Mutta oletan, että youtube video asiaan on olemassa. Kankaan virittäminen ei myöskään mennyt kohdilleen. Eli kaikki mikä saattoi mennä pieleen myös meni:D.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis väriläikkä makuuhuoneessa!

Minulla on sama sukkalehti! Neulominen on minulle parasta terapiaa. Nyt on lapsenlapsen villatakki märän pyyhkeen alla. Huomenna se lähtee postissa pikkuneidille!
Jatkan pipon jälkeen kaulaliinalla, joka kummipoikani saa kun pääsen sinne Espanjaan. Hänkin asuu siellä vaimonsa kanssa. Kyllä aurinkorannallakin tulee kylmää talvella! ;)

Terv.kaijjaanilaiselta

Nick Van Orten kirjoitti...

Upea tuoli ja hyvä väri. Entisöintioppaissa varoitetaan juuri siitä, että leikkaa uudet kankaat vanhojen mallien mukaan. Mitat pitää ottaa tuolista, muuten ne jää lyhyeksi. Ei verhoilu ole mahdotonta mutta vaatii kyllä kärsivällisyyttä. Opettelen myös ja teen välillä kahteen kertaan. Tsemppiä!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Se on vähän sellainen väri, että tykkään pienissä määrissä. Nyt en tiedä, että onko tuo pieni vai iso määrä:D.Minun kädet oikein syyhyää tuohon kutomiseen. Perhe ei taida ihan ymmärtää aina;). Odotan innolla jo uutta sukkalehteä, sillä tuon mieluisat mallit on jo kudottu aikaa sitten.

Nick Van Orten: Tuo olisi ollut hyvä tieto ENNEN kuin aloitin. Kuulostat muutenkin ammattilaiselta, koska sinulla ylipäätään on opas:D. Kiitos vinkeistä, sillä luulen, että uusiksi tämä menee. Tai sitten kokeilen ensin sitä toista ja katson sitten taas tätä sen tuolin rinnalla. Tosin kankaan leveys se tuli esteeksi, sillä oli juuri ja juuri sen edellisen mukaan, ei yhtään yli. Mutta hei, oppia ikä kaikki.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva tuo tuoli minusta! Väri pirtsakka tuommoisena väripilkkuna tosiaan ja sopii huoneen rauhalliseen maailmaan piristävänä:)

Näin tiedän perheestä viime yönä unta. Hassua koska tunnen sinut vain tämän blogin kautta. Asuitte vielä Istanbulissa, mutta pakkailitte ja teitte muuttoa Suomeen. Minä tulin lapsineni teille kylään ja muuttoavuksi :D
Sinun esikoinen ja minun esikoistyttö keskusteli Turkiksi jäädäkö sinne asumaan, eikä hän olisi ollut ensin tulossa tänne muun perheen mukana. Vaan yhdessä pohtivat että hyvä muuttaa koko perheellä, mekin kun täällä asutaan. Hassua miten elävästi unessa voi tuntea ihmisiä, kuin oikeastikin tuntisi.
Mietinkin sitten aamukahvia juodessani, että teidän perhe vaikuttaa sopeutuneen tosi kivasti tänne, vaikka Turkki oli pitkään kotimaanne ja elettyä elämää lapsilla paljon enempi siellä kuin täällä. Silti kiva että sielläkin voi joskus lomailla.

Ihanaa syksyä! Seija Kainuusta

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Seija: Voi miten hauskaa, että saatiin tavata edes unessa. Ja olit niin avulias, että tulit Istanbuliin asti muuttoavuksi. Kiitos<3. Kyllä minusta me olemme sopeutuneet hyvin. Esikoinen on toista mieltä, se hänelle suodaan. Täällä on hyvä, jopa lokakuun jääkylminä ja pimeinä aamuina. Kaamos ei ole vielä kaatunut päälle:D. Tulimme hetki sitten katsomasta näytelmää Terapian tarpeessa. Tällä naurulla lisättiin monta vuotta ja tuli lopulta Kairokin tutuksi.