sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

LOSSILTA TOISELLE

Missä muualla hellettä kannattaisi pitää kuin saaristossa? Reissun lopuksi kiersimme  Saariston Rengastien "väärinpäin", jotta ei tarvitse hoppuilla tai hätäillä losseista ja lautoista. Aloitimme siis Mannerheimin kotoa, Louhisaaren kartanosta. Itse kartanoon emme edenneet, mutta saimme tohtoristasoisen luennon kalmilaisista puutarhoista, kun asiasta väitöskirjaansa kirjoittajava naishenkilö nyppi kukkia puutarhassa ja mies kysäisi ohimennen, että mistäs näissä kalmilaisissa puutarhoissa olikaan kyse. Tässä asiasta enemmin kiinnostuneille artikkeli Turun sanomissa: KLIK.



Kustavin savipajalla katsellaan käsityöläisten kädenjälkiä ja päätetään, että jos joskus rikastutaan, niin tuetaan käsityöläisiä oikein urakalla. Tuntuu epäreilulta, että ei raaski ostaa mitään sepältä, savenvalajalta tai lasinpuhaltajalta. Työmies olisi palkkansa ansainnut. Kahvilaa sentään kannatetaan ja ostetaan jäätelöt.






Iniön lauttaa odotellaan hikisissä tunnelmissa, mutta sen jälkeen saaristo onkin tässä. Puikahdellaan lossilla saarelta toiselle. Syödään satamassa hyvät thailaiset ruoat. Aika yllättävä löytö, mutta todellakin toimii. 29,5 astetta. Mökeissä ei todellakaan ole ilmastointeja, mutta yöksi onneksi sen verran aina viilenee, että lopulta uni tulee ja vie mukanaan.



Lossimatka tehtiin muutamaankin otteeseen ainoina matkustajina.






Viimeisenä matkapäivänä seilasimme Seiliin. Psykiatrian sairaanhoitajana oli vaikea ajaa ohikaan. Seilillä on psykiatrisella hoidolla pitkä historia. Niin pitkä, että sana hoidolla pitäisi monen vuoden ajan laittaa lainausmerkkeihin. Seilistä tuli monelle elinkautinen tuomio. Toivottavasti osasivat iloita edes vähän vankilansa kauniista puitteista.










Aurinko porotti. Saaristo oli kaunis, mutta niin kuin aina lopulta tapahtuu, tapahtui nytkin. Tuli raja vastaan ja koti-ikävä. Niinpä ajoimme monen kohteen ohi. Lossilta toiselle. Ikkunasta ihastellen saaristoa, jossa epäilemättä olisi ollut paljon vielä nähtävää. Kotipihalle tullessa takana oli kaksi viikkoa yli 4000 km kaunista kotimaata. Tarkalleen ottaen 4000,1.

Purettiin tavarat. Lämmitettiin sauna. Pedattiin sänkyyn puhtaat lakanat. Tässä se on se meidän paras paikka Suomessa. Kotkassa on koti.

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Teillä oli kyllä ihan huippuhieno matka! Kiitos, että jaoit kokemukset. <3 Seilissä tekisi minunkin mieleni käydä, mutta Seili tuntuu olevan kovin vaikean matkan takana. En tosin ole koskaan ottanut tosissani selvää, kuinka Seiliin pääsisi, mutta jostakin olen saanut sellaisen käsityksen. :-D

Mukavaa viikonloppua kotiin Kotkaan!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Meidän matka oli aika pitkä ja siksi loppuosuudessa alkoi jo väsymys vaivata. Seili oli kaikkein viimeisin etappi. Jos lähtisi vain saaristoreitille, olisi varsin helppoa mennä Seiliin. Ajo Paraisista Nauvoon ja sieltä laivakyyti (30min) Seiliin. Jos olisi intoa jatkaa, niin siitä vain sitten joko pieni tai suuri rengastie kohteeksi. Lossihypelyhän oli aika leppoista puuhaa. Ruuhkia syntyy varmasti juuri noin päin kiertäessä, mutta jos kiertää näin niin kuin me, mahduimme joka lauttaan. Ajoissa kannatti mennä pidemmille pätkille rantaan odottamaan. Että tervemenoa Seiliin.

Jael kirjoitti...

Tosi hieno reissu teillä taas, oli kiinnostavaa lukea.Suomi on kyllä kesällä,kun säät hyvät, niin ihana matkailumaa:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Todellakin. Olisi ollut kovin erilainen matka,jos olisi satanut koko ajan. Myös hyttystilanne vaikuttaa paljon. Nyt oli tuuria, kun niitä ei ollut!