keskiviikko 31. joulukuuta 2014

VUOSI 2014 - SE SUOMEN PUOLI

HEINÄKUUN ensimmäisenä jätimme Istanbulin taaksemme. Kaksi erittäin väsynyttä paluumuuttajaa ja pupu. Ennen Suomea oli vielä monta kaunista paikkaa. Kreikan Meteora, Italian Venetsia, Murano ja Burano sekä Saksan kauniit kaupungit ja linnat. Nautimme, mutta ehkä vielä enemmän kaipasimme jo päästä perille.








Matkan päässä odotti talo, jonka kiersimme heti tulopäivänä. Remppa alkoi tuloa seuraavana aamuna ja sitä riitti seuraaviksi viikoiksi. Pihan viidakon taltuttaminen nurmeksi. Kattojen, seinien ja lattian maalaus, tapetointi, siivous. Lopulta kontin saapuminen ja tavaroiden asettaminen paikoilleen. Tuntui, että tässä olemme ja sillä hyvä. Ajatus siitä, että olemme matkanneet monen vuoden tarpeiksi ja nyt ryhdymme kotihiiriksi. Avioliittomme täytti kaiken tämän keskellä 20-vuotta. Oli aikakin jo saada oma talo!





Miehen fiksu päätös oli se, että sunnuntaisin pyhitettiin lepopäivä ja pidettiin remppataukoa. Käytiin sen sijaan vaikkapa pyöräilemässä pitkin Kotkaa. Pakkolepohetkiä alkoi myös tulemaan äidin vuoksi. Ensimmäinen kutsu tulla hyvästelemään mummia tuli pahimmassa remonttivaiheessa. Sen jälkeen elettiin jatkoajalla. Lapsille mieluisin katkos pidettiin Linnanmäellä, jonne ystävä oli ostanut meille liput.





ELOKUU jatkui lämpimänä ja Suomessa olo ei tuntunut ollenkaan hullummalta. Talosta alkoi tulla koti ja lapset juoksivat tien poikki uimaan. Tampereelta haettiin kuistille penkki ja istuttiin Lillan pihalla lettukesteissä. Aloitin työt ja sain samalla ihanat työmatkakävelyt. Lähettelimme lapset koulutielle hieman epävarmoin mielin, mutta kaikki sujui lopulta paremmin kuin hyvin. Kotoa ei tehnyt mieli minnekään, mutta yhdet kahvit juotiin Porvoossa. Elokuun kruunasi serkkujen muutto lähes naapuriin.








SYYSKUU hehkui väreissään. Kuvasin teille Kotkan puistoja ja pihlajanmarjoja. Vierailin tiheästi sairaalasängyn äärellä. Täytin 40-vuotta ja saimme soutuveneen, jolla soudettiin kaislikoita suhisuttamaan. Aloitin pihan kuopsuttamisen ja järjestettiin muutamat grillisyömingit. Muistin hyvin, miksi rakastan syksyä ja miksi syyskuu on mielestäni se Suomen kaikkein kaunein kuu.








LOKAKUUSSA kiirehdin työpäivän jälkeen saattohoitamaan. Varauduttiin talveen ja tilattiin puita. Takassa paloi usein tuli. Kuolema tuli kesken mielenterveysluennon. Muilla elämä jatkui. Kävelin mm. kalamarkkinat ja Sapokan. Järjestin äidille viimeiset juhlat. Sunnuntailounas alkoi muotoutua perinteeksi ja kokosi läheiset yhteen edes kerran viikossa.









MARRASKUU oli mielestäni mielentila. Todellisuudessa yllätti pimeys, jonka vuoksi valokuvaaminen jäi selvästi vähemmälle. Kiipesimme kuitenkin ystävien kanssa katsomaan Kotkan katot. Esikoisen kanssa piipahdimme Onni-bussilla yöksi Helsinkiin. Teimme luontoretken ja saimme ensilumen. Myös joulu alkoi pikkuhiljaa hiipimään kotiin.










JOULUKUUSSA jouluteltiin. Laskettiin päiviä loman alkuun. Kuiskuteltiin salaisuuksia ja syötiin vähintään tuhat kiloa suklaata. Nostettiin lopulta vene ja pistettiin puutarhakalusteet pinoon pressun alle.  Vietettiin ihana joulu ja ainakin minussa heräsi jo halu keventää kevättä kohden.








Joulurauhan julistus saunan jälkeen. Perinteisesti tv-kaistalta katsottuna:).






Ei voi valittaa, että vuosi 2014 olisi ollut tylsä. Tai ettei meillä olisi ollut mitään tekemistä. Monesti on ollut voimat vähissä. Uuteen sopeutuminen on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin ja luulen, että tässä talossa vuotta lopettaa perin tyytyväinen porukka. Vuodelta 2015 toivon lempeyttä, hiljaisuutta, kotoilua ja tarpeellisen määrän työtä. Kesällä meinaan ryhtyä puutarhuriksi. Sitä ennen otamme toivottavasti vielä lumesta mittaa. Teemme lumitöitä, pääsemme hiihtämään ja luistelemaan. Nyt tosin Kotkassa sulaa vauhdilla, niin lumi kuin jääkin.

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi Istanbulin hyvin sateisesta säästä!
T: Jaana

Cheri kirjoitti...

Teillä on ollut vaiherikas vuosi iloineen ja suruineen. Toivon, että ensi vuosi tuo juuri niitä asioita, joita odotat. Hyvää uutta vuotta!

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos blogistasi, niin Istanbulista kuin Kotkastakin on ollut mielenkiintoisia juttuja.
Toivottelen kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Allu kirjoitti...

Tapahtumarikas vuosi ja ihania kuvia. Eniten sai hymyn huuleen Pupu Venetsiassa. Hyvää uutta vuotta!

Aili Mummo kirjoitti...

Varmasti raskas, mutta antoisa vuosi teillä takana. Ja äitisi muutto tuonilmaisiin...

Kiitos kuluneesta vuodesta, ja oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle / teille ♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Hei Paluumuuttajatar!
Niin se aika vaan menee. Teillä on ollut aikamoinen vuosi. Mahtavat kuvamuistot... Jostain syystä tuo teidän piparkakkutalo lumoaa, ja on vertaansa vailla. Ja pipariliputus sen yllä! Ja siellä piparitalossakin on tunnelma mitä lämpöisin.
Valoisaa Uutta Vuotta toivottelee Arja.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kirjoituksistasi ja kuvistasi, kiitos, että olen näin saanut kulkea kanssasi tämänkin vuoden! Onnea tulevaan mitä se sitten tuokin tullessaan!
Aune

Petra kirjoitti...

Hyvaa ja rauhallista tulevaa vuotta teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Teillä on ollut rikas vuosi.
Uuden vuoden yön terveiset teille sangen tutusta paikasta sangen tutulta porukalta. Vettä vihmoi, niin että vuosi vaihtui sisätiloissa. Siunattua vuotta! H-M

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jaana: Kiitos! Mitä kuuluu?

Cheri: Kyllä, kaikkea on saatu yllinkyllin. Joskin myös jouduttu antamaan.

Eeviregina: Kiitos, kun olet käynyt täällä vierailulla. Hyvää Uutta Vuotta.

Allu: Pupukin sai reissata ehkä koko elämänsä tarpeiksi:).

Aili: Ikuisuuskin on ollut läsnä.

Arja: Eilen olisi piparitalon saanut syödä, mutta ei se ainakaan vielä kadonnut. Terveisiä sinne!

Aune: Kiitos, kun olet kulkenut mukana ja tervetuloa yhteiselle matkalle nimeltä vuosi 2015.

Petra: Sitä samaa. Tuokoon se meille vähän enemmän kuin ansaitsisimme:D.

H-M: Rikas rakas vuosi, jolloin on tiennyt elävänsä:). Facebookista katsottiin tuttujen kuulumiset vielä illan ratoksi. Yksi reipas ui Kemijärvellä, yksi oli ajanut auton mäsäksi Istanbulin lumessa jne. Muillekin sattuu ja tapahtuu:D.

Saga kirjoitti...

On teillä ollut tapahtumarikas vuosi! Hyvää Uutta Vuotta sinulle, kamerallesi ja koko perheellenne!

Anonyymi kirjoitti...

Hei rakkaat! Terveisiä rouva Noksulta. Luin tätä blogiasi nyt ensimmäistä kertaa ikinä. Tuli niin ikävä, että itkettää - enkä lukenut vasta kuin tämän viimeisimmän postauksen. Teillä on ihana perhe ja ihana Kotkan koti. Oikein levollista ja sopivasti seikkailurikasta vuotta teille kaikille!
Vaihdoimme täällä vuotta tutussa porukassa T, W ja P -perheiden kanssa. Ajattelin teitäkin paljon. Saimme nauttia vieraanvaraisuudestanne usein myös uuden vuoden aikaan. Erityisesti ajattelin sinua, kun kalttasin tomaatteja - sinulta kun sain siihen (siihenkin) neuvot ja rohkaisun :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Rva Noksu: On se hyvä, että meistä jää jälkemme toinen toiseemme. Ja jos jossakin välissä on saanut opettaa jotakin hyödyllistä, niin vielä parempi:).

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saga: Kiitos. Mietin usein, kuinka lapsiperheenne elämä sujuu? Tuokoo Uusi vuosi teille onnea!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saga: Nyt muistin kysyneeni kuulumisiasi ja kävin lukemassa vastauksen. Mukava kuulla. Ja se aika on niin lyhyt, että on ihan oikein priorisoida juuri siihen oleelliseen. Minua muuten kiinnostaisi ihan se arkikin:).

aimarii kirjoitti...

Kyllä sinulla on ollut VUOSI. Paljon iloa, mutta suruakin. Huikean hienon kuvakoosteen teksteineen olet myös tehnyt.
Toivon, että toiveesi tämän alkaneen vuoden suhteen toteutuvat.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hieno ja tapahtumarikas vuosi takananne ja uusi vuosi Suomessa edessä, kaikkea hyvää ja mielenkiintoista siihenkin;)
Kiitos kun jaat arkeanne blogisi välityksellä sanoin ja kuvin.Espoossakin lumet alkaa olla sulaneet ja vettä on vuodenvaihteessa sadellut...ehkäpä tämä nyt viikonlopulla taas pakastuu ja ehkäpä samme luntakin lisää, mukavaa vuoden ensimmäistä viikonloppua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

aimarii: Yksi vuosi josta olisi riittänyt moneksi. Jälkikäteen voi olla iloinen, että selvisi siitä suht' täysipäisen:). Toivon kaikkea hyvää, niin kuin kaikki meistä. Itselleni ja muille! Kiitos, kun tahdoit liittyä seuraan!

Kirsi: Arjen keskellä elämän ihmeellisyys helposti unohtuu. Siihen(kin) bloggaaminen on hyvä harrastus ja muistuttaa katsomaan normaalejakin kuvioita uusin silmin. Kiitos, kun haluat katsoa.