tiistai 30. joulukuuta 2014

VUOSI 2014 - SE TURKIN PUOLISKO

Suurten muustosten vuotemme lähenee loppuaan. Kuluneen vuoden kuvia selatessani tuli suorastaan epäuskoinen olo. Tuollaistako meillä muka oli, eikä siitä ole vielä vuottakaan? Vuosi 2014 jakautuu puoliksi. Puoli vuotta Minen Istanbulia ja Turkkia. Toinen puoli vuotta Paluumuuttajattaren alkumetrejä suomettumisen poluilla. Molemmat täyteläisiä, uuvuttavia ja hurmaavan ihania puolivuosia, jotka ajattelin muistella kanssanne tässä vuoden viimeisimpinä päivinä. Tänään onn vuorossa se Turkin puolisko ja huomenna Suomen.

TAMMIKUUSSA kävelin pitkin Istanbulia. Lähikadut, Bosborin rannat ja toisen puolen kylät. Otin teidät myös mukaani ihmettelemään tanssivia dervissejä. Aloitin konkreettisesti hamstraamaan Turkkia mukaani kuukausittaisten ostosten myötä. Tammikuun ostokset oli keramiikkakupit ja laatta lasten vessan seinälle. Kupit on ollut ahkerasti käytössä, mutta se vessa odottaa edelleen remonttiaan:).








HELMIKUUSSA annoin itselleni luvan istahtaa rannalle kahville niin usein kuin vain suinkin kerkesin. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että Istanbulini oli kulumassa loppuun. Vein teidät vierailemaan ensimmäisen kotimme naapurustoon. Niille rannoille, jossa rakastuimme tuohon suurkaupunkiin. Lähditte myös mukanani lelumuseoon. Ostin kimpun tulppaaneja aina kuihtuneiden tilalle.







Helmikuun ostos oli keittiön tuolit. Valkoisena.


MAALISKUUTA on mahdoton tiivistää vain muutamaan kuvaan, sillä se oli täyteläinen kuu. Ensin sain käydä tutustumassa pieneen kultaan. Tehdä ostoksia suurella basaarilla. (Kuun ostos oli lampukka ikonin eteen.) Maaliskuussa matkustettiin Pergamon kautta Efesoon ja käytiin myös tutustumassa luonnonsuojelualueeseen Izmirin lähistöllä...







Pergamo alta ja yltä.


Efeso.




Mukana kulki tietysti myös rakas Helmi.



...Maaliskuussa kävin myös tilaamassa kaappeja Mehmetiltä. Kirkkomuusikon kanssa syötiin aamiaista mieheni toimiston vieressä asuvilla opiskelijaneitosilla. Vastakutsu jäi toteuttamatta.






HUHTIKUU ei jäänyt yhtään sen väljemmäksi. Minusta tuntui, että olisin halunnut laittaa sen jokaisen kuvan tänne. Huhtikuu oli ystävien kuu. Kävimme naisten kanssa ihailemassa Emirganen tulppaaneja, söimme  ja harjoittelimme yhdessä menemenin tekemistä meillä.






'

Huhtikuun ostos oli kallein. Meille ostettiin turkkilainen matto, jota piti tietysti heti päästä kokeilemaan. Lapset saivat rullaluistimet, joita myös testattiin kotipihalla:).






Huhtikuussa vein opiskelijani Iznikiin päiväretkelle. Ilmat oli jo kovin kesäiset ja nautiskelimme keramiikkatarjonnasta, katunäkymistä ja hyvästä seurasta. Kuun kruunasi kirkkomuusikon aloitteesta nautiskeltu ilta. Ensin syötiin hyvin upeiden näkymien äärellä ja sen jälkeen vaihdettiin vuorokautta Istanbulin kuuluisimmalla Jazz-clubilla. Ihana ilta, johon liittyi myös suru-uutinen.







TOUKOKUUSSA olen kuvien perusteella ollut vain matkoilla ja niin se taisi todellisuudessa ollakin. Suljin silmäni siltä todellisuudelta, että lähtö oli lähellä? Tai ehkä vain otin kiinni kaikesta minkä vielä ehdin. Matkustettiin sielunsiskojen kanssa. Tällä kertaa Şanlıurfaan ja Aabrahamin Harraniin.









Toukokuun haikeimpiin voidaan lukea hyvästelymatka Peshteraan, johon turkkilaiset ystävämme lähtivät mukaan. Eikä tässä tietenkään kaikki, vaan leirillekin vielä itsemme ängettiin jossakin toukokuun välissä. Ikään kuin mitään kodin tyhjennystä ei olisi olemassakaan?





Pitikös tässä johonkin muuttaa?


KESÄKUU. Kamalan ihana kuu. Kesäkuussa kolme lapsistamme juhlii synttäreitään. Me purkasimme kodin, jossa olimme asunneet kymmenen ihanaa vuotta. Lähetimme tavarat ja lapset Suomeen. Julimme häitä. Vietimme läksiäisiä. Pakkasimme ja hyvästelimme. Olimme kuoleman väsyneitä, mutta emme sanoneen millekään ei.


Kuopusta juhlittiin Miss Pizzassa ja löydettiin Istanbulista sikapizzat.



Pepi saapui Suomesta vierailulle. Ja ainahan sitä nyt ehtii lähteä saarille mukaan:).




Lasten kaverisynttärit ehti järjestämään rannalla. Problem yok.




Aina oli aikaa myös läksiäisille. Ja kuka näitä nyt laskee, että kuinka monet on sopiva määrä?




Jossakin välissä pakattiin. Purettiin. Pistettiin kamoja nettiin myyntiin.


Ja sitten taas läksiäisille. Maman terassi oli Istanbulin kaunein ja löytyi vasta näin loppumetreillä. Silti sinne ehdittiin kesäkuussa kolmesti:D.





Ystävät tietysti järjesti häät- ennen kuin ehdimme poistua kaupungista. Ja ei mitään yksiä juhlia, vaan kolmet. Kaikki ehdittiin hyvin juhlia.



Ja vaikken yhtään tätä lukiessa ymmärrä, että miten se oli mahdollista, niin koti saatiin pakettiin ja kontti lähti kohti Suomea. Me muutimme ystäväperheen kotiin loppuaikaa viettämään.



Ja juhlittiin ne toisenkin pariskunan häät… Ystävien järjestämää loppuhuipennuspiknikkiä unohtamatta. Tai sitä, että emännöimme viimeisen Istanbulin viikkomme iranilaista pariskuntaa. Ja pistimme lapset lentokoneella Suomeen. Sekä taistelimme tuloksettomasti lentoyhtiöiden kanssa Helmin mahdollisuudesta lentää lasten kanssa….






Sellainen oli vuoteni 2014 tammikuusta kesäkuun loppuun. Ja sitten arvaattekin, että kaikki muuttui...

14 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Tuo laatta ja keraamiset kulhot ovat kyllä superkauniita. Ihana muisto Turkista, kaikkien kuvien ja muistojen lisäksi tietysti.
Mieleen jäi myös tuo maton ostaminen ja ihanien kuosien yltäkylläisyys. Hienoon yksilöön päädyitte. Upea puolikas vuosi, toista odotellessa. Ja monia uusia toivottavasti jakaessa. ;)

Pepi kirjoitti...

Tulipa ikävä Istanbuliin!
Ja kovassa käytössä samaiset kipot täälläkin :)

Minä muuten otin sanavahvistuksen pois, mutta pidän kommenttien tarkistuksen viikkoa vanhemmissa kommenteissa. Nyt on tulut kai viisi roskapostia, kaikki samaan vanhaan postaukseen, mutta näin ne ei tule blogiin asti.
Nyt pelittää tämä kommentointi mullakin, mutta toivottavasti nuo suhetot sanat häviää tuosta käytöstä, ne numerot vielä menettelee!

Kirsi Cifci kirjoitti...

Mukavaa muistella mennyttä kuvien kera...kiva viimeinen puolivuotisenne Istanbulissa ja toinen puolisko nyt sitten täällä Suomessa, Kotkassa...paljon mahtuu vuoteen.
Mukavaa loppuvuotta ja Oikein Hyvää Uutta Vuotta!!

//aNNiKa kirjoitti...

Olipa ihana palata näihin teidän Istanbulin maisemiin. Tuollaiset kulhot voisin minäkin itselleni haluta.
Oikein hyvää uutta vuotta teille!

Kirjailijatar kirjoitti...

Herranjestas, miten paljon sinä olet kokenut, nähnyt ja tehnyt. Minä sattumalta tein itse äsken samanlaisen postauksen ja tuntui, että omakin vuosi oli ollut kovin kiireinen, mutta sinä olet ehtinyt tehdä moninverroin. Omat kiireet kylläkin tulevat monesti tuolta töistä ja niitä ei voi valita, se on sääli. Eikä niistä toisaalta tule kerrottua blogissa, joten paljon jää omaa kiirettä piiloon.

Ihana, ihana Turkki. Minä jäin kyllä nyt ikävöimään Istanbulin postauksiasi, vaikka onkin ihanaa, että olette palanneet kotimaahan. En osaa sanoa tästä kaikesta mitään, kun sitä oli niin paljon. Tuo toukokuun paikka näytti jotenkin erityisen kauniilta, tuo ensimmäinen kuva.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Tämä oli tarpeellinen tehdä minulle itselleni. Ymmärrän nyt, miksi olen ollut väsynyt ja ehkä osaan antaa nyt itselleni anteeksi sen, että koti ei koko ajan olekaan ihan siisti ja eineksiinkin on tullut turvauduttua. Tämähän on ollut ihan hullu vuosi.

Pepi: Pitääpä vielä katsoa jossakin vaiheessa tuota kommentointia.

Kirsi: Niin, tuntuu, että tänä vuonna tapahtui kaikkea tulevien vuosienkin tarpeeksi. Esim. matkustaminen ei houkuta lainkaan:).

Annika: Muutoksen vuosi se on ollut teilläkin:D.

Kirjailijatar: Niin, voin kuvitella. Tässähän oli minunkin touhuista suurin osa sitä työnulkopuolista menoa ja meininkiä:). Istanbulin etu oli se, että ei ollut kiinteää työaikaa ja päivät pystyi jaksottamaa muidenkin menojen ja matkojen mukaan. Nyt on ollut oppimista tähän 8-16 työelämään. Molemmilla tavoin voi vetää itsensä sippiin, se on jo huomattu:D.



Anonyymi kirjoitti...

Ole rauhassa väsynyt ja lämmitä valmista pinaattikeittoa :) Teillä oli tosiaan railakkaan rikas vuosi. En voinut kulkea kevättä kanssanne, mutta nyt voin ainakin udella tarkemmin teidän viime hetken löydöistänne, kuten missä on Maman terassi ja muut ihanat must paikat?
Rouva Noksu

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Rva Noksu: Kunhan lämpenee, niin pyydä naisia näyttämään. Oltiin siellä koko porukka, joten jokainen tietää:). Hinnat ovat hieman suolaiset, mutta sen näköalan vuoksi voi silloin tällöin maksaa!

Jasmini kirjoitti...

Hei ja hyvää uutta vuotta Kotkaan! Liikutuin aivan tästä vauhdikkaasta ja elävästä kuvatulvasta. Kuvista herkesi jotakin niin lähelle tulevaa ja tuttua: muistoja teistä ja kanssanne vietetyistä hetkistä, omat ja ensimmäiset Bosborin rantani, syksyllä meidänkin kiertämämme Pergamon, Dilekin ja Efeson maisemat, palaset Kemijärveltäkin. Elämän makua kaikilla mausteilla. Ei ole aina maistunut pelkältä makealta, mutta kun katson sinun vuottasi taaksepäin, muistan kiittää että minullakin on tässä juuri oma macera gibi hayatim, random kuin suinkin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jasmini: Ajattelen niin, että jokainen hetki on mahdollisuus. Niin elämä tuntuu elämisen arvoiselta joka hetki. Et ole siinä missä olet turhan takia, vaan syystä. Siinä piilee olemisesi ja elämisesi ponnahduslauta. Suin päin siis seikkailuja kohden ja varmana siinä, että elämä kantaa ja jopa yllättää!

Suomi uusin silmin kirjoitti...

Minä kanssa hamstrasin kaikkea mahdollista Turkista mukaan ja siis osa ei edes tule käyttöön. Ostin esim kaksi mattoa jotka sain niin halvalla ja hienoja mutta, eivät sovi yhtään meidän kotiin suomessa. Ei se mitään, ne on muistona vintillä :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Suomi uusin silmin: Tai sitten pitää vaihtaa koko sisustus mattoihin sopivaksi:).

Sanna Huttunen kirjoitti...

Olipa ihana postaus! Oli terapeuttista itsellekin, nähdä ja muistaa mitä kaikkea oli ja kuinka paljon ja keiden kanssa sai sitä jakaa! Hieno kevät. Monella kuvan retkellä oli minullekin oma tarinansa, kiitos kun sain olla niin monessa mukana! Toivotaan, että tähän vuoteen mahtuu ainakin yhtä paljon seikkailuja. :) Siis riemukasta uutta vuotta koko teidän perheelle!

-kirkkomuusikko 4ever

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sanna: Sinä saat toivoa yhtä paljon seikkailuja, meille riittää hurjan paljon vähempi:D. Mutta muuten: pää pystyssä uutta kohden!