torstai 30. lokakuuta 2014

ALL HALLOW'S EVE

Istanbulissa halloween tuli elämäämme lasten koulun kautta. Minusta se oli "amerikkalaista hömpötystä" ja "yhtä turha juhla kuin vappu". Lapsista se oli sen sijaan hauska juhla, jota he halusivat juhlia kotonakin. Annoimme siihen tietenkin luvan sillä ehdolla, että toimivat itse järjestelymestareina. Isin täytyi joustaa kurpitsalyhdyn verran, sillä Istanbulin kurpitsat olivat niin kovakuorisia, että niihin tarvittiin talttaa ja vasaraa. Esikoinen oli seremoniamestari ja kodin halloween-juhlat sisarusten kesken kovasti odotettu tapahtuma.







Onkin ollut aika yllättävää huomata, että halloween on rantautunut myös tänne Suomeen meidän poissaollessamme. Kauppoihin ilmestyi jo muutama viikko sitten halloween-krääsät. Sen myötä löysin kai jonkun sisäisen halloweenini, kun huomasin ostelevani silmänmuna-karkkeja ja muuta asiaankuuluvaa rompetta. Esikoinen lupasi järjestää koko shown, mutta tällä kertaa meidät vanhemmatkin vaadittiin ohjelmaan mukaan. Kuopus oli askarrellut isin ja äidin naamarit ja esikoinen huolehtinut ruokapuolesta ja ohjelmasta. Juhlittiin kodin halloween hieman etuajassa, sillä tiedettiin H-hetkellä olevan sitten muut kekkerit tiedossa. Tänä iltana perheen kaksi pienintä ovat olleet vuorostaan koulun halloween discossa. Ja into on ollut pinnassa.



Äiti-apina ja Isi-leijona, sekä halloween smoresit.


Varsinaisena pyhäinpäivänaattona eli huomenna saamme rakkaita vieraita kylään. Karkki tai kepponen- väkeä varten on ostettu karkkeja, mutta odotuksen kärki on kyllä näissä taloon saapuvissa yövieraissa. Huomenna saapuu Turkista tuttujen ystävien odotettu osa yksi ja pyhäinpäivänä seuraa sitten odotettu osa kaksi. Mies käski vieraita ottamaan uikkarit mukaan, sillä "rantahan on kodin vieressä". Kirkkomuusikko epäili tämän olevan ihan vain läppä ja tuumasi, että "älkää noin tosissaan ottako tätä suomettumista ja paluumuuttoa!" Totta se kuitenkin on, sillä perheen isä kolmen nuorimmaisen kanssa ovat jatkaneet uintia saunan ohessa ainakin eiliseen asti. Naapurien mukaan uintia voi jatkaa ympäri vuoden, sillä meidän kodin kohdalla joki virtaa vielä siihen malliin, että vesi pysyy avoimena ympäri vuoden. Uikoon siis se, joka uskaltaa. Tervetuloa! Dört gözle bekliyoruz!

ps. Tänään laskimme äidin uurnan maan syvyyksiin. Jos halloween ei nyt vielä lempijuhliini nousisikaan, niin pyhäinpäivä tuntuu äidin myötä taas yhtä ihmistä rakkaammalle ja juhlimisemman arvoiselle juhlalle. Kynttilä jäi haudalle palamaan, mutta eiköhän sitä lauantaina käydä sytyttämässä vieraiden kanssa vielä toinenkin?

14 kommenttia:

Vilho Koskela kirjoitti...

Hienoa, että hoiditte uurnan viimeiseen sijoituspaikkaan... Miä olin kuuteen asti töissä, mittailemassa tölkkisuutinta ja monen moista muuta teknistieteellistä kotkotusta hoitamassa...

MatkaMartta kirjoitti...

Voi halloween, ei oo ollu ikään oikein mun juttu. Ehkä oon liian vanha, ettei mun lapsuudessa vielä ollut ja kun lapsia ei ole, niin en ole senkään vuoksi joutunut tottumaan.
Pyhänpäivät taas muistan hartaina, käytiin sytyttämässä rakkaiden haudalle kynttilät. Täytynee täällä heitä muuten muistaa ja muistanhan minä muutenkin.
Oikein valtavan paljon terveisiä vieraille ja viettäkää ihanaa aikaa yhdessä (niin ja pakottakaa kirkkomuusikkokin uimaan) :)

Allu kirjoitti...

Ei tuota halloweenin tuloa varmaan voi estää, niin kovasti se on tännekin viimeisen kymmenen vuoden aikana tunkenut. Täällä lapset käyvät soittamassa ovikelloa ja pyytävät "süß oder sauer" ja samat lapset tulevat jo taas sitten Martinpäivänä marraskuussa laulamaan ja pyytämään makeaa.

Matkatar kirjoitti...

Hauskaa Halloweenia ja hetkiä odotettujen vieraiden kanssa!

anumorchy kirjoitti...

Israeliin ei onneksi TAMA amerikkalainen juhla ole viela saanut juuriaan. Mistahan johtuu? Ehka siita kun taalla on tarpeeksi muutenkin stressaavaa elama, mitaan kauhunaamareita ei tarvitse lisaksi.
Valentines on kylla jollain tapaa, ainakin kaupallisesti saanut jalansijaa.

Mari Backman kirjoitti...

Halloween on kylla alunperin nimenomaan irlantilainen juhla. Amerikkaan se siirtyi irlantilaisten siirtolaisten myota, ja muuttui kaupalliseksi, niinkuin Amerikassa kaikki.

mummeli kirjoitti...


En oikein ole koko halloven juhlaa sisäistänyt. vaiheessa kun se alkoi tänne rantautua, oli omat lapset jo aikuisia niin ei sitäkautta villitys meille sitten tullut. menee ohi kyllä minulla ihan omissa oloissa, paitos hsaan vierailulle tyttärentyttären kahden pienen lapsensa kanssa. Siinä se isomummun hallovwn sittewn onkin.

Terhi kirjoitti...

Mulle ei halloween aukea sitten yhtään. Ei ole edes lapsia kenen takia pitäisi juhlia sitä. Vaikka kurpitsaa kyllä etsiskelin tänään täältä kaupoista, kun olisin halunnut tehdä siitä keittoa; olisin tietty voinut ensin kaivertaa hienon koristeen siitä ja sitten ne kaiverretut palat laittaa sopaksi, mutta tällä kertaa jäi kurpitsatkin löytymättä. Mutta niin se taitaa olla, ettei Suomessa voi paeta enää mitään amerikkalaista juhlaa; kaikki ne ajautuu sinne ennemmin tai myöhemmin. Ja mikäs siinä, ainahan juhlat kelpaa jos on hyvää seuraa (ja ruokaa!) :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Vilho-veliseni: Oli meille kaikille ensimmäinen kerta, mutta hyvin sujui.

Matkamartta: MInä opin senkin siellä Istanbulissa, yhdeltä rakkaalta rovastilta, että aina kannattaa juhlia, kun vähänkään on syytä juhlaan. Ehkä tämä halloween nyt sitten nostaa myös vähän pyhäinpäivän paikkaa? Ja onhan se lapsille sellainen naamiaisiloittelu, jonka voi heille suoda.

Allu: Katsotaan nyt kuinka monta karkin pyytäjää tänne tulee. Ostin kyllä ihan reilusti karkkia. Ja omat lapset sitten saa loput.

Matkatar: Kiitos. Nyt saatiin juuri talo siistiksi ja vieraat soittivat bussista, että kohta ovat linja-autoasemalla. Jännitys tiivistyy:).

Anu: Vai eivät ole sinne ehtineet. Ei sitä Istanbulissakaan näkynyt muutoin kuin kansainvälisessä koulussa.

Niin, ja se Valentinen päiväkin on minusta ihan plääh.

Mari: Niin, tiesin kyllä, mutta mielestäni Suomeen rantautuu nimenomaan tämä amerikkalainen versio.

Mummeli: Ei meilläkään halloween näkyisi mitenkään ilman lapsia.

Terhi: Justiinsa. Minäkin olen aina valmis, kun on ruokaa ja hyvää seuraa tarjolla. Selityksellä millä hyvänsä:). Ja kauppiaat hymisee, kun on taas yksi juhla, joka kilisyttää euroja kassaan:).

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kaupallinen jenkki-Halloween...minusta viettökööt kukin jos niin haluaa, ja lapsille suotakoon se ilo...Pyhäinpäivänä kyllä sytytän kaamoskauden ensimmäiset kynttilät ulkolyhtyihin ja muistelemme jo keskuudestamme postuneita.
Mukavaa viikonloppua kuka mitenkin sitä sitten viettääkään;)

Jael kirjoitti...

Tosiaankin,kun asuin vielä Suomessa v.2002 niin tuo Halloween oli siellä vielä pienimuotoista mutta nyt näkyy rantautuneen ja kunnolla,hyvin ja liian kaupallisena Täällä sitä ei ole näkynyt paitsi jossain leipomoissa,ja kantakahvilassani oli iso halloween-kurpitsa,mutta sillä oli niin tyhmä ilme ,etten kuvannut;D

Nauttikaapa vieraistanne:)

MatkaMartta kirjoitti...

Olen kyllä rovastin kanssa täsmälleen samaa mieltä, että juhlia pitää aina kun siihen on syy ja jos ei muuten tunnu olevan, niin sen voi keksiä. Tätä periaattetta olen jo pitkään koittanut noudattaa! Hauskaa viikonloppua sinne!

Donna kirjoitti...

Nähtävästi sinä et tiedä että San Valentino on pyhimys katollisessa kirkossa. Sitä alettiin juhlimaan jo vuonna 496 paavi Gelasiuksen toimesta. Roomassa San Valentinon juhlinta sisällettiin paikalliseen Lupercalia juhliin, jota juhlittiin jo 500 eaa Roomassa.

Pyhä Valentino on rakastavaisten suojeluspyhimys ja näin ollen myös hedelmällisyyden suojeluspyhimys. Avioliitto ja perhe, Sacra Famiglia,on pyhä katollismin mukaan. Joten tämä on paljon vakavampi asia kuin vaan pelkkä plää.

Länsimaissa modernilla ajalla on San Valentinonosta tehty kaupallinen, varsinkin ei katollisissa maissa, ihan niin kuin katollisen kirkon toisesta pyhimyksestä San Nicolauksesta, joka on joulupukin esikuva.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Nyt oli kyllä niin mukavat halloweenit ja pyhäinpäivät, että ei ole valittamista mistään:).

Jael: Nautittu on ja nukuttu sen päälle päikkärit. Huomenna sitten taas arki edessä.

Matkamartta: Mukavaa oli ja sinäkin olit edes tekstiviestin verran läsnä:).

Donna: En nyt viittaa mitenkään alkuperäiseen juhlaan ja sen aitouteen vaan näidin suomalaisversiohin. Minusta tämä "Ystävänpäivä" on siis ihan plääh-juhla. Kun tuodaan juhla kuin juhla ja yritetään istuttaa se Suomeen, jotta kaupat saisi uusia artikkeleita myyntiin, se ei jotenkin tunnu kovin tärkeälle ja alkuperäinen idea on yhtä kaukana tunnetasolla kun on sen juhlan alkuperämaa kilometreissä. Kysynkin siis, että MIKSI näitä juhlia tänne tuodaan? Eikö meidän omissa juhlissa ole ihan tarpeeksi?