sunnuntai 26. lokakuuta 2014

OI KALLIS KOTIMAA

Muutimme silloin aikanaan markka Suomesta miljoonien liirojen Turkkiin. Siihen asti olin ollut koululainen, opiskelija, kesätyöläinen tai äitiyslomalainen. Eläminen oli siis ollut niukkaa emmekä olleet tottuneet suuriin seteleihin. Suomen kalleutta tai halpuutta ei ollut edes ajatellut, se oli vain vallitseva todellisuus vailla vertailukohtia. Turkissa meistä tuli miljonäärejä, ainakin paikallisella valuutalla. Turkin talousromahdus heti maahan muuttomme jälkeen aiheutti sen, että meillä oli oikeastikin hetkisen aikaa aika mukavat oltavat. Maa oli hetken halpa ja saimme kokemuksen siitä miltä tuntuu, kun voi ostaa asioita liiemmin miettimättä, että onko meillä varaa. 


Vuosien mittaan taloustilanne eli ja loppuvuosina Turkki tuntui varsin kalliilta maalta asua. Piipahdukset Suomessa vahvistivat sitä tunnetta, että Turkin ja Suomen hintatasolla ei ole kovin suurta eroa. Tämä tunne nousi lähinnä ruoan, polttoaineen ja vaatteiden hinnoista. Nämä kun olivat ne konkreettiset asiat, joihin Suomen lomilla törmäsimme. Polttoaine Turkissa oli todella kallista, ruokalaskuihin hupeni ainakin meidän palkoista iso osa ja vaatteiden hinnat kaupoissa oli minusta aika samaa tasoa Suomen vaatekauppojen kanssa. Lisäksi rahaa kului heti, kun lähdit ovesta ulos, sillä kaupungissa ei ollut kovinkaan montaa ilmaista huvia. Maksullisia kohteita sen sijaan riitti, kuten myös monia houkutuksia. Kaikki mikä tuli, myös meni. Se oli ihan luonnollista niillä palkoilla ja niillä menoilla. Toista se on siellä Suomessa, jossa on kunnon palkat ja paljon ilmaista tekemistä!


Nyt kun asumme täällä Suomi sulo Pohjolassa, alkaa tilanne näyttää taas erilaiselta. Suomi on se kallis kotimaa ja Turkki näyttääkin halvalle maalle asua. Palkat ovat täällä paremmat, mutta menojakin on sitten monin verroin enemmän. Palvelu maksaa, verot maksaa, kaikki maksaa, eikä etukäteen oikeastaan ollut mitään käsitystäkään siitä, että mistä kaikesta täällä maksetaan. Ruokakauppa, vaatteet ja polttoaine olikin vain siivu kakkua, mutta se kaikki muu pistääkin sitten mietintämyssyä päähän tihenevässä tahdissa. Gallup sukulaisten ja kollegojen kesken osoittaa, että tilanne on aika sama kaikilla muillakin meillä, jotka emme yletä Iltalehden tutkimusten mukaan edes sinne "keskituloisten kastiin", mutta maksamme silti asuntolainojamme ja laskuja laskujen perään.


Mikä täällä siis on kallista? Tähän astisen ymmärrykseni mukaan palkansaajat. Ihmisten palkkaaminen on kallista, joten palvelu vähenee ja siitä vähäisestä palvelusta saa sitten maksaa. Auton huolto,  asennuspalvelut, nokisutari tai korjausmies. Unohda siivooja, ravintolaillalliset ja hotelliyöt, sillä ainakaan meillä ei ole sellaiseen kovin tiheästi varaa. Tee itse minkä pystyt tai elä vallitsevan tilanteen kanssa. Kallista on myös remonttitarvikkeet, autonrenkaat, vakuutukset, verot, tontin vuokra ja julkinen liikenne. Lasten harrastukset. Maa, jossa on hienot julkiset pelikentät ja luonto ikkunan takana ja siltikin maksat  siitä, että lapset pääsevät urheilemaan. Tienaan nyt enemmän kuin koskaan elämässäni ja silti tili tyhjenee nopeammin kuin ikinä.


Harmittaako siis paluumuutto? Ei harmita? Tekeekö mieli kitistä veroista? Ei tee. (Tai no ehkä vähän tuhannen euron autoverosta.) Ärsyttääkö "huono palkka"? Ei ärsytä, sillä tätä työtä haluan nyt joka tapauksessa tehdä ja sitä ne muutkin tällä palkalla tekee ja tulevat sillä toimeen. Niin mekin tulemme, kun karsitaan, säästetään, kilpailutetaan kaikki mikä voidaan ja löydetään tarjolla oleva ilmainen hauska. Opitaan ennakoimaan yllätysmaksut, lykätään remonttia, siedetään keskeneräisyyttä ja eletään suu säkkiä myöten. Iloitaan verovarojen hedelmästä, eli ilmaisesta koulutuksesta, riittävästä terveydenhuollosta ja lapsilisistä, kirjastosta ja seurakunnan ilmaisesta sählykerhosta. Turkissahan jo opittiin, että kaikki mikä tulee, menee. Sama täällä Suomessa, mutta eri syistä.


On myös mietitty, että kannattiko naida rakkaudesta, vai olisiko pitänyt miettiä sitä rikasta miestä/vaimoa:D? Suunniteltu sivubusineksia ja unohdettu ne heti verotuksen ja aikapulan vuoksi. Ei ole tulossa rahallisia perintöjä, mutta äidin parasta perintöä on se, että tiesin jo pienestä: Raha ei kasva puussa ja omillaan on tultava toimeen. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Rahalla ei rakkautta saa, eikä rakkaudella rahaa. Raha ei ratkaise eikä tee tee onnelliseksi. Eikä siltikään yhtään haittaisi, jos vaikka voittaisi lotossa.

Kun aikansa on surkutellut itseään ja ymmärtää kääntää asiat oikeisiin mittasuhteisiin, muistaa ne, joilla oikeasti on taloutensa kanssa tiukkaa. Ymmärtää, että sehän oli lottovoitto  syntyä Suomeen. Ja miettii, että miten siitä lottovoitosta voisi jotakin jakaa heille, joilla ei oikeasti ole oikein mitään. Eilen kävin siis lähistöllä olevalla mansikkatilalla, jonka isäntä olisi valmis ottamaan peshteralaisia heille ensi kesänä töihin mansikoita poimimaan. "Parhaimmat kerää itselleen 100€:n tilin päivässä. Töitä olisi noin kolmesta viiteen viikkoon." Isäntä oli valmis yrittämään, eiköhän siis mekin, jos tulijoita olisi. Voisihan siinä toisia tulkatessa ja opettaessa hommien alkuun itsekin olla katsomassa, että oliko isäntä oikeassa sanoessaan, että ei meistä suomalaisista tahdo enää olla siihen hommaan. Entäs paluumuuttajista?

15 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Olipa virkistävää lukea näinkin arkipäiväisestä asiasta,josta ei kuitenkaan blogeissa juurikaan keskustella. Sisustus- ja muotiblogeista välittyy hulppea elämäntyyli, että "kaikkeen on varaa", vaikka suuri osa niissä näkyvistä hienouksista on saatu blogin kautta. Eikä siinä mitään jos saa blogistaan palkaksi materiaa, mutta kyllä sitä välillä tulee ajatelleeksi kuinka se vääristää omaa mielikuvaa yhteiskunnasta. Kaikkialla valitetaan huonosta taloustilanteesta, mutta blogeissa kaikki näyttää olevan hyvin ja huolettomasti. Toivon että tämä taloustilanne alkaisi helpottaa, ihmiset saisivat taas töitä eikä kaikki olisi niin kallista. Ei kai tässä auta muuta kuin odottaa. Terveisin opiskelijabudjetilla kituutteleva, joka on iloinen opinto/asumistuista ja opintolainasta. Hyvä Suomi! Kaikesta huolimatta.

Petra kirjoitti...

Hyva kirjoitus ja hienoa jos saat Peshteralaisia sinne töihin! Meilla on tietty budjetti ja kotona ollessa on ollut pakko oppia tarkkailemaan ruokakorin hintaa, edullisesti voi elaa mutta silloin pitaa karsia jostain. Turkissa tuskin rehellisella työlla kovin moni rikastuu, se on aika ikava tosiasia. Onneksi merkkilaukut tai sen sellaiset eivat kuulu omiin unelmiin. Hurmioituneen kommentti on niin totta naiden muotiblogien osalta, ihmetyttaa mika saa ihmiset ihailemaan elamantyylia, joka saavutetaan aika pitkalti juurikin silla mammonan ihailulla ja mainostuloilla. Aika harhaanjohtavia esimerkkeja Suomen nuorisolle.

Matkatar kirjoitti...

Hienoja pohdintoja rahankulutuksesta ja -kulumisesta sekä säästämisestä. En voi minäkään sietää yletöntä rahankäyttöä ja tuhlaamista, mieluummin käytän rahaa säästeliäästi ja lasken etten elä yli varojen.Ja oikeassa olet tuossakin, että elämästä löytää (ja voi itse järjestää) ilmaisia hupeja tosi paljon!

anumorchy kirjoitti...

Mielenkiintoisia mietteita.

Onneksi Suomessa on tosiaan loistavat kirjastot joita voi ilmaiseksi hyodyntaa.

Cheri kirjoitti...

Kaikki joilla on tarpeeksi voivat olla tyytyväisiä. Miten meistä suomalaisista on tullut niin avuttomia, ettei marjanpoiminta suju (kelpaa). Sokerijuurikkaan harvennus ja marjanpoiminta olivat ennen ihan kunnon kesätöitä.

Pepi kirjoitti...

Tässä rakkaassa ja kalliissa kotimaassa on tapahtunut/tapahtumassa kummallinen ja valitettavan yleismaailmallinen keikahdus: ihmisiä pistetään pihalle kuin roskia, yritysten voittoja ei sijoiteta yritykseen vaan jaetaan osakkaille minkä myötä ostovoima pienenee, tuotteet ja palvelut kallistuvat entisestään, sen myötä ostovoima edelleen pienenee ja totteet edelleen kallistuvat....eli ollaan helvetillisessä oravanpyörässä mistä ei näy poispääsyä. Tällä hetkellä maailman rikkain prosentti omistaa 99% maailman varoista.
Hirvittää ihan oikeasti suunta mihin ollaan menossa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Meillä sentään on KAKSI palkansaajaa ja siksi asiat oikeasti ihan hyvin. Laskut on toistaiseksi maksettu. Mutta kyllähän se mietityttää, että jos kahden palkallakin kaikki menee, niin miten täällä selviää eläkeläiset tai yksinhuoltajat? Ja sitten vielä nuo kummalliset lehtien esille nostamat "köyhät", joilla jää 1100 € laskujen maksamisen jälkeen. Jäin miettimään, että mikä minä olen, jos tuo oli köyhää:D.

Petra: Minä en uskoisi ostavani mitään merkkilaukkuja, vaikka olisi rahaakin. Tuntuu niin kuin maailman turhimmalta hommalta. Mutta näyttää tosiaan siltä, että Suomeenkin ajautuu tällainen "luksuskulttuuri", jossa kuvitellaan, että onni ja hyvä itsetunto löytyy merkkilaukuista, laajasta vaatekaapista, silikonitisseistä, botoxnassusta ja alipainosta. Ja kun tavan teini katselee näitä blogeja ja photoshopattuja malleja, on monen itsetunto koetuksella. Tosi surullista.

Matkatar: Ympäristöhän se luo paineita, ja media. Kun kaikilla muillakin on, vaikka ei olekaan. Onnellinen se, joka näkee mitä omistaa, eikä pelkästään sitä mitä ei voi saada.

Anu: Ja luonto oven takana. Marjametsät, jotka tänä vuonna jäivät hyödyntämättä. Kohta toivottavasti lumiladut ja luistelukentät.

Cheri: Ja se tarpeellinen onkin sitten jo toinen kysymys. Minusta jokaisella suomalaisella ON se tarpeellinen, kun ei ihan sössi hommiaan. Katto pään päällä ja leipää laatikossa. Vaatteet, ettei tarvitse palella. Ja toivottavasti, joku jonka kanssa juoda kuppi kahvia.

Pepi: Niin, sitä tässä mietittiin, että miten vaikkapa Saksa pystyy myymään elintarvikkeet huomattavasti halvempaan hintaan kuin Suomi, vaikka sielläkin verotetaan? Miksi oikeasti täällä on näin kallista? Minusta näyttää, että tässä ollaan rakentamassa Suomea, jossa on pian selkeä luokkajako. Jossa sellainen on jo ja kasvaa kiihtyvällä vauhdilla?

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos tästä hienosta pohdinnasta, siinäpä meille ajateltavaa!

Juhlan aihe on selvitä päivästä toiseen!
Eläkkeeni on satasta vaille tuhat ekua, mutta miehelläni on vielä pienempi. Me maalaiset olemme jonon hännillä eläkkeissä, vaikka hyvin monet meitä kadehtivat!

Oikein hyvää sunnuntaita sinulle / teille! ♥♥

Kirsi Cifci kirjoitti...

Loistavaa pohdittavaa itse kullekin, niin mistä sitä pitäisi oikeasti olla kiitollinen? Tottahan se on , että kaikki on todella kallista ja kaikki maksaa tai ainakin lähes kaikki, onhan se pöyristyttävää, että julkisen liikenteen taksa Espoosta Helsingin puolelle ja takaisin maksaa 10 euroa aikuiselta!!Ruoan ja asumisen hinnoista puhumattakaan... eläkeläiset opiskelijat, työttömät tai syystä tahi toisesta pienituloiset eivät todellakaan ostele merkkivaatteita-tai laukkuja ota botoxia tai käy kauneusleikkausksissa-hyvä kun on katto pään päällä ja ruokaa pöytään , todella kaikki menee eikä riitäkkään...ja mitä lehdet ja tv syöttää meille... niin ja ne blogit joissa kaikki näyttää niin ruusunpunaiselta ah ja niin tavoittelemisen arvoiselta ja tavoiteltavaltako, niinkö todella??
Pitäisi osata iloita ihmissuhteista, aidosta välittämisestä varallisuuteen ja statukseen katsomatta...Kotona on nuoria ja kovasti näitä arvoja yritän heillekin "opettaa".Ennen tultiin niukalla toimeen ja oltiin omavaraisia ja iloittiin pienestäkin, ei olisi pahitteeksi nykyihmisillekään välillä pysähtyä miettimään näitä asioita.Onneksi on olemassa julkinen terveydenhoito, koulujärjestelmä, kirjastot, erilaiset ilmaiset kerhot, ilmaisia tapahtumia, kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia sekä ystäviä, iloitkaamme siis niistä , potkua alkavaan viikkoon !!

Allu kirjoitti...

Nimenomaan palvelut on mielestäni Suomessa kamalan kalliita. Täällä saa vielä siivojan vähän yli kympillä tunti ja muistan miten yllättynyt olin, kun menin Suomessa leikkauttamaan otsatukkaa, jonka täällä monet leikkaavat ilmaiseksi, ja piti maksaa 10€!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa monessa mielessä hyvä blogikirjoitus ja myös kommentit. Niin se on. Ja kuitenkin me suomalaiset olemme hyvässä tilanteessa moniin muihin verrattuna. Se, mitä omassa - mieheni ja minun - elämässä olemme kasaan saaneet, on onnistunut ponnistelemalla, kieltäytymällä joillekin itsestään selvistä asioista ja tekemällä itse. Ei niin, että olisimme jotain erityistä tavoitelleet, muu ei vain ole ollut mahdollista. Ei ainakaan silloin, kun kotona oli kolme kasvavaa poikaa tarpeineen. Enkä pidä sitä mitenkään huonona. Kun katson jälkikasvua, näen myös heidän realistisen suhtautumisensa elämän taloudellisiin tosiasioihin, vaikka hyvissä ammateissa hekin ovat.

Nyt kun jäin eläkkeelle, hetken aikaa huoletti tulojen ja menojen tasapainoon asettuminen. Mutta itseasiassa on mukava huomata, että jostain itsestään selvyytenä pidetystä luopuminen ei hetkauta elämänlaatua. Ja jos sen tekee, jopa parempaan.

Joku aika sitten oli Helsingin Sanomissa juttu vauvakuvauksista. Alle kaksi viikkoisia vauvoja stailataan/muokataan kuvaukseen. Aika varattava kuukausia ennen. 600 euron hinta ei tunnu missään. Vauvablogit kuulemma ruokkivat ja kasvattavat kysyntää. Mietin yleisönosaston kommentointia: mitä jos tuollainen joutava summa lahjoitettaisiinkin kehitysmaan lasten hengissä pitämiseen. Onneksi myös kierrätys ja ylipäänsä ekologinen säästävä elämäntapa on vahvistunut. Suomi on monen todellisuuden maa mutta niin on Turkkikin.

Nyt varmasti ihmettelette montaakin asiaa ja vertaatte niitä Turkin tilanteeseen. Löydätte varmasti piankin oman tapanne selviytyä suomalaisessa todellisuudessa. Jostain luopuu, jotain saa. Asenteesi elää kulloinenkin tilanne sellaisana kuin se tarjoutuu, on mainio lähtökohta. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Kehittäähän tämä kekseliäisyyttä, kun miettii vaihtoehtoja:). Juhlaa on, kun saa kuitenkin elää.

Kirsi: Nykypäivä luo turhia tarpeita, käskee haluamaan koko ajan enemmän ja lisää, suurempaa ja ylellisempää. Jokainen voi sitten miettiä, että haluaako lähteä siihen mukaan, vai voisiko tyytyä vähempään. Sama se kyllä oli Turkissa. Moni olisi esim. elänyt kylissä simppeliä elämää, jossa kuitenkin oli ruoka ja koti. Mutta kun kuuli tarinoita kaupunkien palkoista, jotka siinä elämän piirissä tuntuivat suurille, jättivät kylänsä vain huomatakseen, että jos palkat olivatkin kaupungissa suuremmat, oli myös suuremmat menot ja elämisen taso saattoi huimasti laskea. Etenkin kun kaupunki näytti sen, että muilla meni paremmin ja muut omistivat enemmän ja oma elämä muuttui jotenkin entistäkin ankeammaksi tämän havainnon myötä. Kylässä kaikki oli enemmän samoilla viivoilla ja siksi elämä siellä jotenkin tasa-arvoisempaa.

Allu: Jep, työ maksaa. Onneksi meillä on anoppi, joka leikkaa hiukset niiltä, jotka leikkuuta kaipaavat. Minun hiukset saa kasvaa. Olen käynyt Suomessa kampaajalla reilu 20-vuotta sitten hääkampauksessa. On säästynyt pitkä penni:D. Ja ihan totta, tukka ei ole aina hyvin, eikä näy kelloa, kun sitä ei ole:).

Anisi: Vertaileminen on oikeastaan ihan tosi turhaa puuhaa. Aina on niitä, joilla menee paremmin ja joilla on enemmän. Ja aina on niitä, joilla menee huonommin ja joilla on vähemmän. Kun osattaisi elää tämä oma elämämme. Olla tyytyväisiä itseemme ja siihen mitä meillä on. Iloita heidän puolestaan, joilla on paremmin ja olla apuna niille, joilla menee heikommin. Ja estää kateuden kavalaa juurta kasvamasta, sillä se se on viheliäinen juuri, joka tukahduttaa kaiken oman ja kauniin. Tekee tavallisesta säälittävää ja pistää ruohon vihertämään vastustamattoman kauniina aina siellä aidan takana. Kateellisesta tulee katkeran kitkerä. Ja sitten ei enää mikään ole hyvää eikä ainakaan kaunista.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä meillä vanhoilla on helppoa sopeutua niukkoihin oloihin, kun olemme sitä lapsuudessa sodan jälkeen harjoitelleet. Osasi silloin nauttia pienestä esim. kerran vuodessa saadusta omenasta ja appelsiinistä. Ah ne paperitkin tuoksuivat niin taivaallisilta. Entäs kun sai pestä hiukset ensimmäisen kerran tuoksuvalla shampoolla. Niitä hiuksia oli kiva leyhytellä ja nuuhkia juostessa. Merkinkin muistan lähes 70 vuoden takaa. Se oli Sunsilk;)
Ja paljon muita mukavia muistoja niiltä ajoilta tulee mieleen. Kyllä me selvitään. Tosiaankin ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Niin ainakin ne ylimääräiset menot.

Auringon alla kirjoitti...

Minusta oivalsit oikein sen, että Suomessa kallista ovat nimenomaan palkansaajat, toisin sanoen ihmisten palkkaaminen töihin. Olen tätä paljonkin funtsinut, kun itse asun köyhässä maassa Jordaniassa, jossa ei ole mitään sosiaaliturvaa ja palkat ovat alhaiset, mutta samalla kuitenkin tai kenties juuri sen vuoksi työtä tehdään todella paljon ja melko köyhätkin pystyvät ostamaan palveluja. Esim. auton pesu käsityönä ulkoa ja sisältä maksaa 3,30€. Siivoojan tuntipalkka voi olla sama, joten tehtyään tunnin työtä siivooja voi pesettää autonsa. Suomessa siivooja saa kenties 6-8€ nettona per tunti ja vastaava auton pesettäminen maksaisi varmaan, tjaa 30-40€(?), joten tässä mielessä suomalainen siivooja on todellakin köyhempi kuin jordanialainen!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Niin se varmaan on, että saavutetuista eduista on vaikeampi luopua. Minun mieleni on suuntautunut siinä mielessä kevääseeen ja kesään, että olisi hauskaa kokeilla jonkun asteista omavaraistaloutta ja kasvattaa ruokaa pihalla. Että ei aina tarvitsisi ostaa….

Auringon alla: Nimeomaan. Suomessa on todella pienipalkkaista väkeä ja sitten heitä, jolla rahaa riittää. Ja kaikki asiat on ikään kuin hinnoteltu siihen malliin, että vain ne paremmin toimeen tulevat saavat nauttia suuremmasta ostasta palveluja. Väkeä siis jaetaan kasteihin?