tiistai 12. syyskuuta 2017

HÄN ON TÄÄLLÄ TAAS

Hän on täällä taas ja miettii, että mistähän alkaisi. Menisikö uudemmasta vanhempaan vai sittenkin aikajärjestyksessä tapahtumien mukaan? Jälkimmäisellä järjestyksellä se tarkoittaisi paluuta Valkmusan suolle. Silloin esikoinen oli koti-ikävissään päättänyt, että jos hänen tekee mieli mennä kotiin, kai hän voi mennä kotiin. Niin hän tipahti keskelle meidän arkeamme ja vietimme kaksin perjantaisen vapaapäiväni suolla. Yleensä olemme kävelleet ne pitkospuut tai sitten ottaneet eväät ja käyneet syömässä ne Moronvuorella. Muistelin, että näiden kahden välillä meni joku polku, joten ajattelimme kävellä vaihtelun vuoksi sen.








On satanut, mutta antanut myös kauniita aurinkoisia päiviä. Tämä kyseinen päivä oli pilvinen ja maa hyvin märkä. Olisi kannattanut pistää saappaat jalkaan, mutta se viisaus putkahti päähäni vasta perillä ollessamme. Poikkesimme Simonsaaren lenkille ja ei aikaakaan kun jo kengissä lotisi. Oli suonsilmää, mutaa ja muuten vaan märkää. 




Hetken siinä hypittyämme mättäältä toiselle, alkoi nousta mieleen aatos, että olikohan tämä sittenkään patikkapolku? Kun polkua alkoi peittämään toinen toistansa suurempi lammikko, päätettiin ottaa suunta takaisin. Tarkkasilmäisimmät huomasivat ehkä jo ensimmäisellä kyltin vilkaisulla saman, minkä me huomasimme sinne palattuamme. Simonsaaren lenkin voi hiihtää. Ilmeisesti joko vesisuksilla tai sitten hankia pitkin talvella. Patikoijien ei kannata vaivautua, sillä voi mennä ainakin tämän kokemukseni perusteella uintireissuksi.




Kaunis neitoni.


Ei ollut tikkuja, joten ei siis tultakaan. Oli kuitenkin kahvia ja ruisleipää. Tuulen hiljainen humina puiden oksistoissa. Syksyn värit ja tuoksut. Takaisin mennessä käveltiin pieni lenkki metsän kautta. Sitten muistin toisessa metsässä olevan kanttarelli-paikan ja päätettiin ajaa sen kautta kotia.




Muutama kanttarellikin löydettiin, mutta kaikista kivoin löytö oli tämä pieni jänöjussi. Se kyyhötti siinä tien vierustalla ja antoi tulla ihan viereen. Ensin mietin, että oliko se joltakin kadonnut kani vai sittenkin jäniksen tai rusakon poikanen? Eksynyt pieni parka vai äitinsä vannottama; "Nyt odotat siinä, etkä mene mihinkään, vaikka sitten tulisi iso paha täti viereen"? 


Syyskuun 12 on syntymäpäiväni. Olen viettänyt sen tähän asti täällä sängynpohjalla. Perhe kävi laulamassa ja lahjomassa aamulla ennen kouluun lähtöjään. Päätä on särkenyt nyt kolme päivää enemmän ja vähemmän. Tänään enemmän. Olen siis suosiolla makaillut ja odottanut parempaa hetkeä. Nyt alkaa säryt onneksi taas hellittämään ja voisi olla hyödyllinen. Juhlan kunniaksi olen kuitenkin valinnut mahdollisimman hyödyttömänä olemisen ilon. Tehdä vain sitä mikä huvittaa. Hyvää syntymäpäivääni sinullekin<3.

Asioita, jotka juuri nyt huvittaa: sukkien kutominen, loikoilu, takkatulen katseleminen, kynttilöiden polttelu, syöminen, kotona hipsuttelu, leipominen (noin niin kuin teoriassa), elokuvien katselu, kuppi kahvia ja suklaa (jota ei ole, ettei tule syötyä).

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos, samoin sinulle, rakas blogistien suosikkini! Siunattua synttäriä sinulle ja pikaista paranemista <3
Samalla haluan välittää sinullekin kukkuraiset terveiset Oulun hpk lähetysjuhlilta Muoniosta ja Olokselta, joihin sain osallistua viikonloppuna, kiitos rovastikunnan bussin, joka täpötäynnä meitä kuskasi sinne ja takaisin. Kestää vielä kaikkia antoisia kokemuksia asetella järjestykseen, mutta päällimmäisenä kiitollisuus lauantaiaamun rukousvaellukselta tunturin laelle, kun vuosi sitten olin kyynärkeppien varassa 4 kk. Kiitollisena Silja Ylivieskasta

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää!
Miten on alkanut esikoisen yksinelo ja kouluelämä?
Muuttiko hänen lukiokavereitaan yhtään myös Tampereelle ja onko löytynyt hyvin ystäviä?
Miten ne kämppikset...
Meillä tuo sama vuoden päästä edessä ja nyt jo jännittää,nyt armeijavuosi meneillään.
Ja ikävä on itselläni jatkuvasti,
kun kotiin ei pääse läheskään joka viikko.
Nytkin kk armeijassa,ennenkuin pääsee kotiin.
Pojalla taas ei mikään ikävä kotiin ja kun tulee lomille,
niin eihän sitä täällä edes näy,
kaverit on tärkeämpiä.
Mutta hyvä näin,että viihtyy ja oppii elämään ilman äitiä=)

anumorchy kirjoitti...

Paljon onnea!!!!

Sukkia on kudottu taallakin.

SaaraBee kirjoitti...

Onnea ja iloa ja parantumisia. Minäkin tekeisin mielelläni jotain noista listaamisista asioista paitsi, että kahvin vaihtaisin teehen. Ei auta pyykkikori on TAAS täynä ja kylppärikin pitäisi siivota. Imuroinnin ulkoistan miehille.
Minuakin jäi vaivaamaan, että miten niiden käppisten kanssa on mennyt? Tuliko sota, kun olitte heittäneet kappeista tavaraa roskiin?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Silja: Kiitos mieltäni ylentävästä kommentista:). Se oli kuin lahja. Kiitos myöskin terveisistä. Syksyinen lappi noissa merkeissä olisi maistunut minullekin. Oliko jo ruska? Mukavaa, että paranit ja sait jalat kuntoon. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle.

Anonyymi: Esikoinen, vastaapa itse näihin tiedusteluihin, lukijani haluavat tietää! Äidin silmin näyttää siltä, että hyvin on tyttö päässyt opiskeluihin kiinni. Yksin elo on ollut välissä raskasta. Onneksi on tullut uusia tuttavuuksia ja löytynyt myös töitäkin, sitä myöten varmaan löytyy se oma tamperelainen arki. Kämppisten kanssa on mennyt hyvin ja roskisepisodikin on selvitetty. Aino kävi ostamassa osalle pois heittämistämme korvaajat:). Kuule, näin sen kuuluu mennä, että lapset saatellaan pesän reunalle ja oppivat lentämään. Tsemppiä sinulle muutosten vuoteen/vuosiin:).

Anu: Kiitos. Onni tuli perille. Niin on nyt uusia ihania sukkamalleja, ettei malta odottaa, että saa yhdet valmiiksi, jotta voisi jo tehdä toisia.

Saara: Täytyy tunnustaa: kävin pyykkäämässä ja laitoin ruokaa, vaikka kumpikaan niistä puuhista ei huvittanut. Minkäs sitä itselleen mahtaa.Meillä siivotaan aina torstaina tai perjantaina, joten imuriin päin en kyllä katsokaan. Kämppisten kanssa siis kaikki hyvin. Nyt Aino tosin on asuntojonossa. Yrittää päästä lähemmäs keskustaa, kun hänen koulunsa on siellä.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Mukavaa synttäripäivää ja onnittelut, sekä paranemista olin itsekkin vähän flunssainen siellä Ahvenanmaan työreissussa, kurkku oli kipeä ja selvästi yritti tehdä flunssaa, mutta se meni onneksi ohi.

Petra kirjoitti...

Paljon onnea ja kiva kun olet takaisin linjoilla! Kaytin juuri vkonloppuna viimeiset kuivatut kanttarellit ja voi etta jos niita saisi taas jostain muustakin kun Suomesta raahatuista sailykepurkeista. Teilla on siella syksy, ainakin flunssien, maisemien ja mieleisten tekemisten mukaan. Meilla se alkaa myös hiipia vaikka tassa viimeisia pastirma havoja karvistellaankin.

Allu kirjoitti...

Paljon paljon onnea ja vähemmän paljon päänsärkyä! <3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Flunssaa ei onneksi ole ollut. Kop kop. Ei tarvitse tullakaan. Pitää muistaa pitää villasukat jalassa ja huivi kaulassa. Eikä kannata kävellä suolla tossuissa:).

Petra: Ihan on syksyä kaikessa ihanuudessaan. Mielestäni se paras ja tunnelmallisin aika vuodesta. Syksy tuntui taivaalliselta myös Istanbulin kuuman kesän jälkeen. Se oli juhlaa, kun sai pukea päälle farkut. Ja sitten se vasta ihanaa olikin, kun sai laittaa täkin lakanan sisälle:).

Allu: Kiitos. Päänsärkyjä on ollut muuten vähemmän, nyt taisi vain olla joku matalapaineen puristelu?

Jael kirjoitti...

Esikoisen vierailut kotona ovat varmaankin juhlaa nyt kun hän asuu kauempana. Kaunis suo ja kauniit kuvat. Minähän joitakin vuosia sitten vajosin suohon kun olin keräämässä mustikoita, mutta onneksi en ollut yksin liikkeellä;D
Voi tuota sinun migreeniäsi,toivottavasti pian helpottaa. Paljon onnea syntymäpäivänäsi; tänään syntyneellä pojantyttärelläni on sitten sama syntymäpäivä kuin sinulla:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: WAU, onnea sinulle ja muille asianosaisille. Yksi mummo on siis tänään myös syntynyt maailmaan:D.

Jael kirjoitti...

Paluumuuttajatar:Kiitos:) Tämä oli numero kakkonen, on jo 3v. isosisko:)

Satu kirjoitti...

Paljon, paljon onnea!

Ihana esikoinen. <3 Mukava että tuli piipahtamaan. :-)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: No tuplamummo sitten:).

Satu: Kiitos. Taas vuoden kokemuslisät hankittuna:). Esikoinen säästää. Lopettiva mokomat Onnibussin välillä Tampere-Kotka ja nyt opiskelijan on kallis matkustaa kotiin.

Pepi kirjoitti...

Paljon onnea ❤️
Täällä alkaa olla niin flunssan ja sisällä olemisen kypsyttämä tapaus, että huomenna vedän saappaat ja sadeviitan (siunattu kapistus!!) päälle ja lähden pihalle vaikka satais mitä 😉

Leena Lumi kirjoitti...

Paljon onnea ja tervehtymistä♥

Ihanat kuvat!

Voi tuota pupua...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Kiitos, onni tuli perille. Sadeviitta ja saappaat on hyvä olla olemassa. Ja ulkoiluhan onnistuu, kun vaan varustautuu oikein. Että mene ihmeessä tuulettamaan pöpöjä pihalle.

Leena: Terveitä ollaan, toivottavasti ei tule hetkeen päänsäryt takaisin. Pupu oli niin söpö ja samalla niin rassukka.

Anonyymi kirjoitti...

Siunattua synttäriä tätä kautta! Ja terveisiä sille ihanalle esikoiselle ja muullekin perheelle! Täälläkin totutellaan kotoa pois lentäneeseen kaikkine arkisine muutoksineen. Mutta onneksi meidän "poikanen" lensi vain saman kaupungin laidalle. t. jaana :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jaana: Kiitos<3. Kohta juhlitaan siellä teidän kaupungissa. Olettehan tulossa, niin te kuin poikanenkin?

Aili Nupponen kirjoitti...

Myöhästyneet onnitteluni syntymäpäiväsi johdosta!
Mainio kertomus kuvineen -'kertakaikkiaan'!♥
Viikonloppuja sinulle!♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Kiitosta vaan, hyvin kerkesivät onnittelut näin myöhemminkin toimitettuna. Viikonloppu menee tällä kertaa töissä, mutta ei haittaa mitään. Töissähän on mukavaa.