torstai 14. syyskuuta 2017

SUHTEENI SIENIIN

En syö sieniä. Syy moiseen ehdottomuuteen on lapsuuden peruja. Äitini ja isäni pitivät kovastikin sienistä. Sienimetsällä käytiin ja sieniruokia oli kotona tarjolla. Jonkun kerran oli pakko maistaa ja joka kerta ne maistuivat erittäin pahalle. Äiti kyllä yritti kaikkensa ja mm. ujutti sieniä lihapiirakkaan, varmana siitä, että en huomaisi. Huomasin aina, sienen niljakkaasta makutuntumasta ei voinut erehtyä. 

Vaikka en syö sieniä, pidän erittäin paljon niiden keräämisestä. Olen aina pitänyt. Se ei ole kovinkaan ihmeellistä sinänsä, koska sienestämiseen liittyy asioita joista muutenkin pidän erittäin paljon. Eli metsä, syksy, eväät ja löytämisen riemu. Ja koska kotonani asuu ihminen joka vielä mielellään syö ne löytöni, on siinäkin hyvää syytä kyllikseen sienimetsään menoon. 




Appivanhempani ovat varsinaisia metsänkävijöitä. Heillä on kesästä syksyyn asti jatkuvasti syytä metsään menoon. Mustikat, lakat, vadelmat, puolukat, sienet ja karpalot. Kun siis heittää ilmaan ajatuksen, että voisi vaikka lähteä metsään, saa heistä heti seuraa. Viiden vapaapäiväni aikana ehdittiin käydä kahdesti sieniretkellä. Ensimmäinen retki tehtiin lapsuuteni sieniapajille. Meillä oli näet tapana käydä Kymin lentokentän metsästä hakemassa suppilovahverot. Siellä ne kasvoivat näköjään edelleen. 





Kiitos anopille kuvasta:).


Toinen sieniretki tehtiin Metsäkylään, jossa bulgarialaiset ystävät toissa kesänä poimivat mustikoita. Tämä olikin satoisampi paikka, sillä löysin vaikka minkälaisia sieniä. Koska tunnistan varmasti vain kattarellin, suppilovahveron ja kärpässienen, poimin kaikki mielestäni syötävän näköiset sienet koriini ja aina anoppiin törmätessä testaan, että mitä sitä tulikaan poimittua:). Ainakin olin löytänyt rouskuja ja jotain haperoja:). Kotiin nappasin mukaani vain kanttarellit ja mummolan väki sai loput. 


Kuka tietää mitä tuo yllä oleva on? En minä ainakaan. Alla viimeisen sieniretken saaliini.


Metsäkylässä jouduimme hirveän pommituksen kohteeksi. Hirvikärpäset lensi parveittain päälle. Tarttuivat silmäripsiin, mönkivät hiuksiin ja hulahtivat kyykätessä takin helmasta sisään. Onneksi en ennen autolle menoa tiennyt, että mikä määrä niitä remusi takkini ja paitani välissä, sillä en ehkä olisi kestänyt sitä. Siinäkin oli tarpeeksi ihmettelemistä, kun yritti epätoivoisena repiä niitä pirulaisia silmäripsistä irti ja tunsi kuinka joku mönki niskassa, korvan takana ja rintaliivin hakasen alla. Autolla riisuttiin takit ja paidat ja totuus paljastui. Kymmenittäin hirvikärpäsiä vilisti takin vuorissa ja paidassa, paidan alla, hiuksissa jne. Sitkeimmät kaverit piti irrottaa vaatteista sieniveitsellä. Viimeisiä poimittiin kotona vielä illallakin iholta, mummo löysi kavereita itsestään vielä seuraavanakin päivänä. Vastaavaa eivät olleet appivanhemmatkaan koskaan kokeneet. Voi siis olla metsästäjän syksy,  sillä en ihmettelisi vaikka hirvikärpästen hulluiksi tekemät hirvet juoksisivat vapaaehtoisesti pyssyn eteen. 

Mitäs sinä? Onko sienet herkkua vai niljakasta sapuskaa? Haluaisitko jakaa minulle parhaan sienireseptisi? Nimimerkillä: kanttarelleja vielä kaapissa.

ps. Täytyy muuten tunnustaa, että näin aikuisiällä olen ihan niiden lapsuuden yök-kokemusten varassa ja ne istuvat minussa sitkeästi. Joskus olisi siis kai otettava sienistä uudelleen mittaa ja maistettava tällä nykyisellä suulla. Miehen karonkkaan valittiin yhdeksi ruokalajiksi sienikasvisrisotto. Jos vaikka silloin sitten testaisin taas suhteeni sieniin?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!
Kun on aikaa, tutustupa limasieniin (Myxomycetes), joista tuli kerran radiossa aivan uskomaton ohjelma, Turun yo:ssa joku nainen (nimi?) niitä tutkii. Vanhakansa puhui paranpaskasta jne.... En enää muista, minkä nimen tuo keltainen limasieni tunnistaisi, mutta google voisi muistaa.
Me asutaan sienimetsässä, johon työaikana aina hämärään asti piti päästä rentoutumaan, mutta enää ei ole niin tarvis. Äidin hautajaisiin tein ison annoksen sienisalaattia tarjolle, kun sienessä ja äidinmaidossa on umamin maku. Toinen lohtu oli kykkiä puidulta pellolta jääneitä tähkäpäitä kukkalaitteeseen sidottaviksi. Muisteluihin tuli monta marjaretkeä mukaan. Yllättäen sanasi kirvoittivat muistoja kuuden vuoden takaa.

Jael kirjoitti...

Minä taas pidän sienistä,mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät sieniin koskekkaan. Kuvasi saivat kyllä minut kaipaamaan metsässä sienien ja marjojen keräilyä. Täällä on lähiseutuni jättimarketissa tosi hyvä sienivalikoima, mutta eihän se ole sama juttu kuin itse poimitut sienet. Huh,noita kärpäsiä en kyllä kaipaa.
Minulla on blogissa 13 sieniohjetta. Esim tämä

http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2017/07/bataattipihvit-sienilla-ja.html

tai tämä
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2015/09/herkullinen-tofukulho-sienilla-ja.html
Molemmista pidin itse..

Marjatta kirjoitti...

Olen tehnyt kaksi kertaa sienipiirakan ohjeella, joka löytyy googlen kautta hs.fi/syksyn paras sienipiiras. Ohje oli Hesarissa 24.8. Käytin kantarelleja ja ohjeessa mainittuja jauhoja.
Erittäin hyvää oli. Leipomisen iloa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos muisteluista. Mielikuvittelin sinut asumaan sienimetsään. Se oli sellainen satumainen mielikuva. Tulipahan nyt limasienetkin virallisesti tutuiksi. Olen tähän asti pitänyt kaikkia sieniä limaisina. Se on se minuun iskostunut mielikuva ja makutuntuma suussa - niljakas eli limainen. Sienet, etanat ja simpukat on siis samassa EI-kategoriassa juuri tämän vuoksi. Mutta jos on erikseen vielä limasieni, niin se on sitten varmasti todella limainen. Siinä maassa se näytti kyllä varsin kuivalle.

Jael: Kiitos reseptilinkeistä. Täytyypä yrittää joskus kokata jotakin vastaavaa. Sienten kokkaamisessa hankalaa on se, että ei itse voi maistella. Täytyy siis kokata makusokkona ja toivoa parasta:). Hirvikärpäsen olemassaolon perusta on minulla vielä hämärän peitossa. Minun puolestani se saisi kuolla sukupuuttoon.

Marjatta: Kiitos. Tämä täytyy kokeilla kanssa. Ehkä jo huomisaamuna?

Satu kirjoitti...

Minäkin kävin eilen sienessä, ja tykkään siitä hommasta varsin palojn. Varsinkin jos sieiä löytyy, kuten eilen. En ole koskaan saanut yhtä paljon kantarelleja. Mutta hirvikärpäsiä inhoan sydämeni pohjasta, ja tuo teidän hirvikärpäspommituksen kohteeksi joutuminen kuulostaa todella pelottavalta.

Aili Nupponen kirjoitti...

Kyllä sieniä pitää ainakin voida maistella ruuaksi valmistettuna. Ja jos sinulla on hyvä sieniruoka, et millään jätä niitä niitä syömättä. Minulla sellainen ruoka on sienihakkelus tai salaatti) haaparouskuista tehtynä. Se on aika työläs juttu, jos haluat sen oppia.

Onnea tulevalle tohtorille ja hänen rakkailleen!
Mukavaa viikonloppua, Mine!♥♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Metsä pitää valitettavast sisällään ötökät, joista yksikään ei kuulu suosikkiasioihini elämässä. Itikat, hämähäkit, hirvikärpäset, paarmat, mäkäräiset jne jne. Silkkoja kiusankappaleita kaikki.

Aili: Mukavaa, että sienet maistuvat sinulle hakkeluksena ja muutenkin. Olisihan se hyvä jos maistuisi minullekin, kun olisivat ilmaiseksi otettavissa metsässä. Ruokaan menee niin paljon meillä rahaa, että kaikki minkä voisi ilmaiseksi metsästä hakea, olisi erittäin mukava asia taloudenpidossa. Ehkä vielä opin?

Allu kirjoitti...

Oi, kyllä mulle kelpais, nimenomaan nuo Suomesta poimitut.

Matkatar kirjoitti...

Kyllä minä sienistä tykkään. Pizzaan ne sopivat tosi hyvin.En tunne kuin kanttarellin metsässä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Mitäs ne Saksan metsät tarjoaa?

Matkatar: Sittenhän olen varsinainen sienituntija sinuun verrattuna:D. Olisi kiva oppia paremmin. Mummo on varsinainen kävelevä sienikirja, joten ei ole tarvinnut itse nähdä oppimisen vaivaa. Kanttarellipizza?

kyllikki kirjoitti...

SIENIRULLA:
3 munaa, 2 dl kermaa, 3dl maitoa sekoitetaan vispilällä
1dl vehnäjauhoa ja 1 tl leivinjauhetta sekoitetaan ja lisätään nesteen joukkoon ja viimeksi 50 g voisulaa.
Paistetaan kääretortun tapaan 200 astetta ja 20 minuuttia pellillä. Kipataan leivinpaperin ja matalan pellin avulla nurin.
Täyte: 1/2 l esikäsiteltyjä sieniä, 2 sipulia hienonnettuina paistetaan pannulla ja maustetaan paprikalla, suolalla ja aromisuolalla.
Täyte levitetään paistoksen päälle ja lisätään 100g emmentalraastetta ja kääritään rullalle. Pintaan 50g raastetta ja kuorutetaan vielä uunissa kauniin näköiseksi.

Rouskut, kanttarellit, suppilovahverot ja tatit olen testannut. Jauhelihan, lohen ja katkaravut olen myös testannut täytteeksi.

Nyt onnistui kopiointi fb kaverin sienirullareseptistä. En oo aiemmin tällä vempaimella osannut kopioida.
Tätä reseptiä ajattelin mieki kokeilla herkkutatilla. Tuo annos antaa kaksi pellin pituista rullaa, voihan toisen tehdä esim kalasta tai lihasta.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kyllikki: Kiitos ohjeesta. Jotakin pitäisi nopeasti tehdä, ennen kuin kanttarellit ovat käyttökelvottomia.

kyllikki kirjoitti...

Käytin sämpyläjauhoja, hyvää oli sienirulla.