lauantai 18. lokakuuta 2014

KOSKA NIIN VOI TEHDÄ

Viime kuukaudet aika on ollut niin kortilla, että myrskyn jälkeen seurannutta tyventä osaa arvostaa erityisen paljon. Eilisillan vieraat pöydän ääressä ja  keskustelut takkatulen loimussa. Hidastakin hitaampi lauantai aamu, jolloin sai miettiä peiton alla, että paljonkohan kello on. Tietäen, että on vapaapäivä ja sillä kellolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Aamukahvit vällyjen välissä ja vain elämää. Ilo tarttuu, se tuli taas todettua yhtä hymyilevää artistia katsoessa. Sen jälkeen santsikuppi torikahvilassa, ihan vain huvin vuoksi. Koska niin voi tehdä.






Muun perheen suunnistaessa kirjastoon, menin hiljaa markkinoille.  Kaunis sää oli kutsunut muutaman muunkin Sapokkaan markkinoita ihmettelemään ja maistiaisia ostelemaan. Itse selvisin halvalla, sillä keskityin ihan vain katsomiseen, haistelemiseen ja olemiseen. Näiden markkinoiden pääartikkeli oli kala, mutta olisi sieltä löytynyt myös monenlaista muuta ostettavaa koreista munkkeihin ja hilloihin. 













Muu perhe saakin nauttia ensi viikosta lomaillen. Paluumuuttajatar-parka ei lomasta mitään tiedä, paitsi äidin hautajaispäivän ajan. Vaihtelukin toisaalta virkistää, joten mitä sitä lomattomuutta suremaan. Eikä ainakaan näin kauniina syyslauantaina, jolloin maa on kuurassa, veden pinta jäässä ja ilma raikas kuin vuoristopuro. 






Ehdin kävellä ja kuvata teille Sapokan puistonkin, mutta säästän sen ensi kertaan. Uhkaavat näet meitä huomenna sateilla, joten silloin on muutenkin hyvä palata tämän päivän aurinkoisiin kuviin. Nyt kuitenkin hyviä vapaapäivän jatkoja meille ja teille kaikille. Kannattaa nauttia, koska kerran voi.

Tästä "koska kerran voi"-sanonnasta on muuten tullut jonkinasteinen motto tässä viimeisen viikon aikana. Se aiheuttaa kaikenlaista extempore-toimintaa. Torstaina makkarakeiton ääressä päätettiin lasten kanssa lähteä joulukalenteri-ostoksille. "Miksein, kun se kerran on nyt mahdollista." Vaattet vaan päälle ja niin jäi makkarakeitot pöytään ja hurautettiin kauppaan. Kalenteriostoksilla päätettiin järjestää "kaupallisen joulun odotuksen avajaiset", "koska kerran voidaan." Siispä torttuhillot, taikinat ja glögitarpeet kyytiin ja illaksi pystyyn avajaiset elokuvan kera. Elämä on niin lyhyt. Päivä loppuu niin pian. Viikko vierähtää hetkessä. Kannattaa siis tarttua hetkiin, niin kauan kuin voi. Koska kerran vielä niin voi tehdä!

6 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Hyvä että on aikaa löytynyt ja toivottavasti löytyy aikaa ihan itsellesekin. Odottamisen aikana kun on vaikeaa keskittyä sellaiseen.
Kivat markkinat teillä siellä Kotkassa:)
Mukavia tortuntekohetkiä teille:!

Hurmioitunut kirjoitti...

Taas niin ihania syyskuvia.
Teille sallittakoon ennenaikaiset joulufiilsitelyt, kun saatte valmistautua jouluun pitkästä aikaa Suomessa. Itseäni ärsyttää liian aikainen jouluhehkutus, vaikka on myönnettävä että laitoin jo parvekkeelle jou..siis syysvalot.
Mutta "koska kerran voi" ajatus on kyllä salliva ja hyvästä, ainakin silloin tällöin.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Loistava kommentti; Koska kerran voi, I like it!!! Kannattaa tehdä sitä sun tätä ja nauttia hetkistä kun kerran voi!Ihanaa viikonloppua, ainakin tänään oli todella kaunis päivä;)Nautin kun kerran voi!

Maria kirjoitti...

Kauniita kuvia!
Tuo on hyvä motto elämälle. Täytyypä useammin muistaa toteuttaa:)
Eilen tein sen aamulla, jätin siivoukset ym ja lähdin metsään nauttimaan syysaamusta.
Nyt voi nauttia sateesta sohvalla!

Satu kirjoitti...

Yritin tiirailla kuvia, että näkyiskö ketään tuttuja, mutta ei näkynyt. Yksi "tuttu" kauppias näkyi kyllä paikalla olevan.

Eivät ole päivät toistensa kaltaisia. Olisi pitänyt tajuta ulkoilla eilen, kun oli niin upea ilma.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Tortut on syöty ja seuraavia jaksetaan sitten odottaa joulukuulle? Glögiä taidetaan sen sijaan maistella jo marraskuunkin iloksi.

Hurmioitunut: Minua ei ärsytä yhtään, vaan nautin nyt kaikesta ihan kaikkien menneiden vuosien edestä:). Meillekin on laitettu ekat valot ikkunoihin sekä ostettu ulkovalot. Ehkä marraskuulle pitää pinnistellä, ennenkuin ne kehtaa virittää? Ja paras valo on tietenkin se elävä tuli. Takka ja kynttilät on siis ahkerasti palamassa.

Kirsi: Niin, ettei tarvitse jälkeenpäin harmitella, kun ei tehnyt silloin kun se oli mahdollista.

Maria: hyvä sinä! Minäkin onneksi lähdin eilen markkinoille, sillä tänään on sitten vettä tullut ja ollut kertakaikkisen harmaata. Eipä sekään tosin ole haitannut.

Satu: Vaihtelu virkistää. Sadekin on mukavaa, kun sitä ei ole tarjolla joka päivä. Sateella on ainakin lupa kotoilla ja hinautua sohvalle makuuasentoon.