lauantai 29. marraskuuta 2014

OLEN MUSTAVALKOINEN JA HARMAA

Sinä perjantaina kuin puolet kansasta näki sateenkaaren värejä ja toisen puolen maailma oli pelkästään harmaa tai sysimusta, sain käydä rannassa. Aurinkoa ei näkynyt, eikä päivää parhaalla tahdollakaan voinut kutsua valoisaksi tai värikkääksi. "Kuukauden ajan vielä pimenee," tuumasi joku kanssaeläjistä merelle tähytessämme. Tällaisina hetkinä saattaa jo pelätä, että valo on kokonaan sammunut ja pimeys päässyt voitolle. Jos kuitenkin tietää, että lopulta valo voittaa, saa pimeyden ja harmauden keskelläkin olla rauhallisin mielin. Nähdä, että harmaa ja musta on hyvä ja oikein nähtynä varsin selkeä ja kaunis.






Marraskuu alkaa vedellä viimeisiään. Otin aikanaan haasteen kuvata tämän Suomen mustimman kuukauden ja nähdä siinä jotakin kaunista. Valoisan ajan vähyys aiheutti aikalailla päänvaivaa, enkä osaa siis sanoa, että kuinka haasteessa onnistuin. Kuvaus päiviä sattui kuukauden ajalle melko vähän. Marraskuu oli pimeä, mutta en kokenut sitä rumana. Minä olenkin mustavalkoinen tai harmaa, sulauduin siis kuukauteen varsin helposti?

Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi hentoinen lumipeite. Kiitos vaan säiden ja ilmojen säätäjälle. Huomenna on meidän perheen perinteiset oman kodin pikkujoulut, jota varten tänään käytiin tekemässä valmisteluja. Julistan siis jouluttelun tervetulleeksi ja huomisesta alkaen annan joululaulujen soida. Jokos ruudun toisella puolella on pikkujoulu-kausi avattu?

16 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Kolmisen viikkoa vielä ja sitten valo alkaa taas vähitellen lisääntyä. Eläkäämme uuden kevään toivossa. Marraskuun pysähtyneisyydessä ja hiljaisuudessa on kauniitakin puolia.

Eeviregina kirjoitti...

Tänään kaivoin komeroista jouluvaloja sisälle ja ulos ja vaihdoin verhoja ikkunoihin. Pikkuhiljaa joulu saa tulla kotiimme, ihanasti valot ulkona piristävätkin harmaata maisemaa.
Tänään kuuntelin myös ekaakertaa Jouluradiota, mutta ei kyllä tullut vielä yhtään joulutunnelmaa...
Tunnelmallista pikkujoulua teille!

Suomi uusin silmin kirjoitti...

Ihanaa! Meillä alkaa Joulu heti kun päästään Itävaltaa asti. Siitä asti kahlaan kaikki Joulutorit läpi ja annan Joululaulujen soida :D Vielä pari viikkoa siis odottelua, mutta onneksi pojalla alkaa maanantaina kalenterin avaukset, sekin jo tuo joulun lähemmäksi

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ystäväperheen vierailu kruunasi meidän pikkujoulun, eikä harmaus ja marraskuun pimeys haitannut.Kauppakeskuksen joulunavaus ei ahdistanut...katselimme sitä ihmispaljoutta ja keskuksen koristeluja, kuin lapset konsanaan...oli poroa, nalleja ja palloa, säihkettä ja kimaletta , mutta kuitenkin jotenkin hillityn tyylikkäästi ja hyvää mieltä tuoden..vaikkakin tulihan siitä paikoitellen kieltämättä vähän jenkkijoulufiilis, sen verran pramea tuo koristelu kuitenkin oli,no oli niin tai näin...kyllä Joulun odotus on alkanut...piparien leivonta odottaa, Itsenäisyyspäivän juhlat tv:stä...joululahjojen mietintä ja onhan huomenna jo joulukuukin!Hieno tuo marraskuun kuvaus haasteesi, mutta eipä niitä valon kannalta hyviä kuvauspäiviä juurikaan ole ollut...minulla kamera on saanut olla kuluneen kuun melkein laukussa...joulukuuss; siis huomenna voisi asettaa itselleen myös hasteen ja kuvata vaikka niitä hienoja joulunalus tunnelmia...

Ajatuksien aitta kirjoitti...

Hyvin olet onnistunut saamaan väriäkin harmauden keskelle!
Uskon, että nykypäivän Suomi sekä ilostuttaa että tuo tullessaan tunteiden kirjoa ja harmaaan monia sävyjäkin. Täällä on paljon hyvää, mutta kunnassa työskentelevänä näen myös huonot puolet!
Myös minä olen paluumuuttaja.
Onnea alkaneeseen uuteen ja toivotaan valkoista lunta näin joulun alla.
Lämpöistä joulun odotusta!

T. Ajatuksien aitta

Allu kirjoitti...

Hyvään ensimmäistä adventtia, kynttilöistä löytää aina valoa.

Pepi kirjoitti...

Jos tässä harmaassa, auringottomassa kuukaudessa jotain hyvää on ollut, niin se, että onneksi on saanut olla sen valoisan ajan halutessaan ulkona. Eikä kovinkaan monena päivänä ole onneksi satanut, vaikka kosteaa onkin ollut.
Huonomminkin olis voinut olla.

Onneksi kevät on taas askelen lähempänä :)

Matkatar kirjoitti...

Mukavaa pikkujoulua teidän väelle! Me juhlistimme vähän kahdestaan herkutellen eilen, muuten ei tässä mitään ihmeempiä juhlia ole ennenkuin varsinaisena aattona. :D

Aili Mummo kirjoitti...

Meillä harmaus vaihtui jo lumivalkoisuuteen, onneksi;)

Toivossa on hyvä elää kevättä kohti!

Hyvää adventtia sinulle ja perheellesi, Mine! ♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Joskus täytyy luonnonkin vetää henkeä, jotta jaksaa taas uusiutua ja kasvaa.

Eeviregina: Täällä on täystohina päällä. Kuopus on jumppamatkalla ja kunhan sieltä saapuu, on aika istua pikkujoulupöytään. Illalla on myös pinetä ohjelmaa ja pienet lahjat. Siinähän sitä on riittävästi pikkujoulua.

Suomi uusin silmin: Kuulostaa loistavalle suunnitelmalle:).

Kirsi: Ei minuakaan ole haitannut, mutta muutama lumipäivä on kyllä saanut toivomaan, että niitä tulisi lisää. Kyllä se lumi vaan valaisee ja kaunistaa maiseman ihan eri tavalla.

Ajatuksien aitta: Kaupungillahan minäkin:). On se kovaa peliä tämä nyky Suomen toiminta. Tulosta on vaan saatava ja jatkuvasti väkeä vähennettävä. En ymmärrä sitä logiikkaa. Onko se nyt oikeasti kannattavaa pitää ihmisiä työttömänä?

Let it snow!

Allu: Olenkin niiden ketjupolttaja:).

Pepi: Minä taas vietän sen valoisan sisällä, paitsi viikonloppuisin. Ei se mitään, en valita.

Matkatar: Me ollaan kyllä nyt herkuteltu vähän harva se ilta. Hankittu lämmitystä vyötärön seutuun. No, tammikuu saa sitten olla tipaton tai ennemminkin herkuton.

Aili: Saatiin mekin ohut valkoinen kerros, onneksi. Ei haittaa vaikka sataisi lisää. Tosin säätiedotus lupaili mustaa viikkoa Etelään.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin taidan olla harmaa, koska kaikesta pimeydestä huolimatta nautin tästä harmaudesta. Ja sinun ottamasi ylin kuva on hirmuisen kaunis, miten kukaan voisi sanoa, ettei marraskuu ole kaunis, jos se on tuollainen.

Paivike kirjoitti...

Oi miten kauniita harmaita kuvia! Hyvää adventin aikaa teille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Marraskuu oli minusta kaunis, silloin kun se ei ollut ihan sateinen tai pilkkopimeä. Mutta nyt se saa mennä ja joulukuu on erittäin tervetullut.

Paivike: Kiitos, sitä samaa sinulle. Kalenterit on hankittu ja ensimmäiset sukkalahjat edes mietitty, joten tästä se lähtee.

Anonyymi kirjoitti...

Ei valo ole sammunut. Lepää vain nyt hetken. Me olemme olleet tässä maassa jo aika pitkän aikaa ja tämä pimeys on jo tuttua. Olisin minäkin talvet vaikka Espanjan auringossa, mutta kun työ on täällä, Suomessa, ja koti myös. Ja rakkaat ihmiset. Ei tämä niiiiiin kauheaa ole, pitää osata vain suhteuttaa, nauttia tämänkin ajan hetkistä ja pukeutua sään mukaan. Ihana päivä tänäänkin pääkaupunkiseudulla. Mukava ulkoilupäivä. Ei valiteta turhasta. On hienoa elää ja aivan mahtavan mukavaa myös lukea blogiasi! Kiitos siitä! Ihanaa Joulun odotusta! T. Paula

Anonyymi kirjoitti...

Tiedätkös, katsoin kuvat, ja aloin itkeä. Tuli ikävä Suomea.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Paula: Minusta tuntuu, että ainakin seuraavat kymmenen vuotta olen oikein mielelläni sekä Suomen kesässä että talvessa. Pimeyden tähden arvostaa valoa. Kylmän takia lämmintä. En haluaisi elää ikuisessa talvessa, mutta en ikuisessa kesässäkään. Ja säähän kun säähän voi mennä, kunhan vain pukeutuu säähän sopivasti.

Anonyymi: Ja vielä Suomen marraskuun kuvia. Ikävän on siis oltava kova:D.