maanantai 10. marraskuuta 2014

SOKERILEIPURI SUOMINEN

Kun on ihan maanantai, on suorastaan suotavaa hypätä arkea pakoon lauantaiseen Helsinkiin. Valo alkaa jo hieman voittamaan, vaikka taivas onkin pilvessä. Kadut ovat edelleen lähes pelkästään meidän, vain muutama auto ajelee teitä pitkin ja joku satunnainen koiranulkoiluttaja tulee vastaan. Kurkistellaan sisäpihoille ja tutkaillaan ovenpieliä ja ikkunoiden koristuksia.



Asuuko täällä Sokerileipuri Suominen? Onko hän Kumputien Leipuri Hiivan ystäviä?




Minä mietin, että kuka näissä kauniissa taloissa asuu? Sokerileipuri Suomisen lisäksi. Kuka polkaisee pyöränsä sisäpihalta kadulle? Autoa ei todellakaa kannata näissä kortteleissa omistaa, sillä eihän näissä taloissa ole parkkipaikkoja. Minä veikkaan, että asukkailla on autonkuljettaja tai kodin ympärillä pyörivä elämä. Sellainen, jossa joka paikkaan voi kulkea jalan tai pyörällä. Hakemaan ne herkkunsa kauppahallista ja Stockalta. Kävellä Ateneumiin tutkailemaan taidetta. Piipahtaa kahville johonkin lähistön hienoista kahviloista tai pistää elämä risaiseksi ja hypätä Suomenlinnan lauttaan. Kiivetä rappuset ylös, jos mielii kuuntelemaan sunnuntain saarnaa.





Ymmärrän kyllä jotakin siitä, miksi luterilaiset rupesivat karsimaan kirkoista kuvia. Tuomiokirkossa tulee silti mieleen, että mentiinköhän siinä karsimisessa jo vähän turhan pitkälle? Tulee ikävä niitä Romanian ja Bulgarian maalattuja kirkkoja, joiden sini kietoo kävijän sisälleen ja kuvat kertovat monta kertomusta Suuresta kirjasta. Tämä kirkko ei ainakaan lauantaiaamuna kerro yhtään mitään. Minusta se on suorastaan pettymys kaikessa mitäänsanomattomuudessaan. 




Kaduilla elämä sen sijaan lisääntyy. Kappojen ovet eivät vielä ole auenneet, mutta kahviloista saa jo tuoretta kahvia ja vastaleivottuja leivonnaisia. On suorastaan rikos, että satunnaisen Helsingin kävijän vatsalaukkua ei voi laajentaa. Niin monta olisi ravintolaa ja kahvilaa, joihin tekisi mieli mennä maistiaisille, mutta kun ei jaksa syödä. Jotakin voi toki ostaa matkaan kotona maisteltavaksi ja niin täytämme pusseihin maistiaisia Punnitse ja säästä-myymälässä. 





Loput Helsinki-kuvat sitten jonakin toisena hämäränä arkena. Nyt on aika palata todellisuuteen ja raahata kone alakerran pyykkivuoren viereen. Pistää silitysrauta sihisemään ja katsoa samalla jotakin ihan turhanpäiväistä. Viereen vielä kuppi kahvia, niin johan sitä voi melkein kutsua naisen laatuajaksi?

12 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Ihanan tunnelmallisia kuvia olet saanut otettua Helsingistä ja niin tuttuja paikkoja,vain muutama kuukausi sitten noissa kävelin.Se Sokerileipom Suominen;kävimme katsomassa ystävän kanssa kesällä,siellä piti olla joku buffet ,joka oli kyllä mitä onnettomin emmekä muutenkaan innostuneet....
PUnnitse&Säästä-kaupat ovat kyllä ihania (tunnistin kuvissa) onko teillä sellaista Kotkassa?

Kolme vuotta Turkissa kirjoitti...

Tuota kirkko hommaa olen itsekin joskus miettinyt. Miten meidän kirkot ovat niin mitäänsanomattomia? Käykö turistit juuri sen vuoksi niissä ja ihailee yksinkertaisuutta. Joissakin paikkakunnilla on sellaisiakin, missä ei ole edes alttaritaulua. Pelkkä puuristi tai jokin puusta tehty "käkkänä" ikkunan edessä. Sen vuoksi onkin aivan ihanaa mennä vaikka tukholman lomalla käymään vanhassakaupungissa kirkoissa. Menen melkein joka paikassa kirkkoon ihastelemaan, kun kotimaassa sellaista kauneutta ei juuri tarjota.

Vilho Koskela kirjoitti...

en nyt mikään kirkoissa nuohoaja ole, mutta minua viehättää se minimalistisuus, etenkin Kerimäen iso puukirkko ja tuolta Helsingistä löytyy yksi tosi upea... Temppeliaukion kallioluola on aivan älyttömän upea rakennus...

Marjatta kirjoitti...

Meitä on monia, joille riittää Tuomiokirkko sellaisenaan. Kaunis ja arvokas kirkko, jossa olen ollut monet kerrat sekä jumalanpalveluksessa että konserteissa. Kuulostaa erittäin oudolta, että Tuomiokirkko on mitäänsanomaton! Suomessakin ortodoksiset kirkot ovat koristeellisempia, mikäli niin voi sanoa kirkoista.

Sokerileipuri Suomisella on pääpaikka, kahvila ja leipomo, Hämeenlinnassa. Tuotteet ovat laadukkaita ja palvelu erinomaista. Helsingin kahvilassa en ole käynyt.

Sinänsä mieluista katsella kuvia kaupungista, jossa olen asunut lähes 30 vuotta. Viikonloppuaamuisin kaupunki herää varsin myöhään. Ei siis mikään ihme, että kaduilla on hiljaista. Jos jotakin ihmettelen, niin Paluumuuttajattaren asennetta Suomen oloja kohtaan.

Petra kirjoitti...

Onpa taas ihanan tunnelmallisia kuvia. Joudun tunnustamaan etta tuomiokirkossa en ole kaynyt sisalla viela ollenkaan. Tsemppia silitykseen, joka ei tunnu minulta sujuvan edes telkkarin ja kahvin voimalla, nimimerkilla silitysvuori kasvaa....mukavaa alkanutta viikkoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Ei ole meillä täällä Kotkassa Punnitse ja Säästä- kauppaa, mutta saatiin nyt testata sellainen Helsingissä.

Kolme vuotta Turkissa: Minä osaan kyllä ihastella yksinkertaisuutta, se sopii moniin tiloihin. Ehkä vain Tuomiokirkon ulkopuolen kauneuden perusteella odotin jotakin hieman juhlavampaa sisätilaltakin.

Vilho: Kerimäen kirkko olisikin kiva nähdä. Minimalistisuudella on paikkansa ja olen nähnyt monta yksinkertaisen kaunista kirkkoa. Tältä kirkolta olisin vain odottanut jotakin muuta. Mutta hei, tämähän oli vain minun mielipiteeni:).

Marjatta: Mikähän se Paluumuuttajattaren asenne mahtaa sinun mielestäsi olla? Olen nähnyt muuton myötä Suomessa paljon hyvää ja jotakin joka on maassa mielestäni muuttunut, niin hyvässä kuin pahassakin. Asenteeni on mielestäni avoimen innostunut. Olemme viihtyneet Suomessa oikein hyvin. Mitähän kirjoittamaani olet kokenut asenteelliseksi? Tuskinpa pelkästään sitä, että en nyt ihan innostunut Tuomiokirkon sisuksesta?

Petra: Pyykkivuori selätetty. Hetkeksi. Viikon päästä se on taas koonnut itsensä entiselleen:(. Minä en nyt ole varma, että olenko käynyt kirkossa aikaisemmin. En muista. Mutta tulipahan nyt käytyä kuitenkin.

Matkatar kirjoitti...

Hienot kuvakulmat olet taas löytänyt, kiva katsella :) Mukavaa viikon jatkoa!

anumorchy kirjoitti...

Upeita kuvia syksyisesta Helsingista. Tuo pehmea pilvinen valo taitaa olla vaan hyvaksi kun kuvia ottaa, ainakin jos on kunnon kamera.

Terhi kirjoitti...

Vaikka niin monet aina päivittelee Suomen marraskuuta, miten on ankeaa ja pimeää, niin täytyy sanoa, että täältä katsottuna siinä on myös jotain tosi tunnelmallista (minkä hienosti taltioit kamerallasi!). Mun on kyllä vähän ikävä sinne Suomen pimeyteen :/

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihania kuvia, olen täysin samaa mieltä Tuomiokirkon sisätiloista kanssasi, pistäydyin siellä viime joulun tienoilla ja petyin melkoisesti sisätiloihin, minustakin se oli jotenkin kolkko ja karu, ulkoa kaunis ja mahtipontinen mielestäni.
Helsingissä on ihania alueita, sisäpihoja, vanhoja rakennuksia ja hienoa arkkitehtuuria kuin vain sillä silmäkllä kulkee ja katselee ympärilleen.

Allu kirjoitti...

Temppeliaukion kirkko on hyvä sellaisenaan ilman krääsää, mutta Tuomiokirkko on tosiaan aika alaston.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Viikko se jatkuu yhtä sujuvasti kuin muutkin viikot ennen tätä. Kohta jo on joulu ovella.

Anu: Ei hämärä haittaa, mutta pimeällä on vaikeampi saada mitään ikuistettua:).

Terhi: Minua ei ole pimeys ahdistanut. Onpahan syy poltella kynttilöitä ja takkaa. Pukeutua villaiseen ja hautautua illoiksi kotiin:D. Nyt kyllä tekisi jo mieli viritellä kaiken maailman jouluvaloja, mutta koetan nyt vielä muutaman viikon hillitä itseäni.

Kirsi: En muistanutkaan miten kauniita taloja keskustassa on. Kuvasin niitä tosin kovin vähän ihasteluun nähden. Minustakin kirkko antoi ulkoa odottaa enemmän kuin se sisältä antoi. Tulimme sivuovesta ja mietimme, että onko tämä nyt joku esitila:).

Allu: Monesti vähän on enemmän. Mutta ei aina.