sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

UNELMIA JA SUUNNITELMIA

Mitä tulee puutarhanhoitoon, siitä minulla ei ole paljoakaan kokemusta. Lapsena asuin omakotitalossa, mutta en muista tehneeni mitään pihatöitä haravoimista lukuunottamatta. Hääkesänämme olin hautausmaalla haravoimassa ja siellä avustin nurmikon istuttamisessa ja pistelin kukkia multaan. Sen jälkeen olikin se Istanbulin kattoterassi ja vuoteni ruukkupuutarhurina. Sikäläisen ilmaston vuoksi se tarkoitti lähes tulkoon seuraavaa: pistä kukat/taimet/siemenet multaan ja muista kastella. Ilmasto hoitaa kasvun ihan varmasti.

Olen kyllä aina osannut ihailla toisten kauniita puutarhoja. Kauniita puistoja. En elättele toiveita siitä, että olisi kovin kärsivällinen rikkaruohojen nyppijä. Enkä ihminen, joka haluaisi työskennellä kaiken liikenevän vapaa-aikansa puutarhassa. Ostaessamme taloa, huomasimme kyllä, että pihan matka unelmien puutarhaksi tulisi olemaan työläs, mutta ei mahdoton urakka. Ideoita piisaa ja moni suunnitelma oli alusta asti päähän piirretty, mutta toteutus tuleekin sitten olemaan ennenkaikkea yllätys itselleni. Ja kuten kaikessa muussakin asiassa täällä Suomessa, taitaa raha taas olla se joka tässä eniten tulee rajoittamaan sitä unelmointia? Päämääränä on kuitenkin kaunis ja helppohoitoinen puutarha. Nautiskelun paikka eikä mikään työleiri. 


Lähtötilanne on tämä: Talolta katsottuna vasemmalla puolella on ns. yläpiha (yllä), joka on muuta pihaa korkeammalla ja reunustettu ja pengerretty  tumman puun avulla omaksi alueekseen. Vieressä on monta komeaa ja isoa koivua, jotka juovat maasta kaiken veden ja sen vuoksi siellä ei kasva mikään. Maa on kuiva koppura. Ainoastaan tuossa puun juurilla on joitakin edellisen asukkaan laittamia kasveja ja siellä kasvaa myös mustikkaa. Ne saavat jäädä siihen sellaisenaan.


Talolta katsottuna oikealla on nurmipiha (tällä hetkellä ennemminkin sammalpiha), jossa kasvaa myös joitakin hedelmäpuita, marjapensaita ja kukkapensaita. Niistä kukkapensaista koitan päästä eroon. Pihan paras osa on tuo terassi varastorakennuksen päässä. Siellä aloitettiin eilen grillikausi ja sen rappusille on tarkoitus perustaa ruukkupuutarha kukille. Kiitos Leenalle vielä erittäin hyvästä kirjasta aiheeseen liittyen. Kaksi ruukkua on jo ostettu, ehkä huomasittekin:).


Tässä vielä kuva parvekkeelta otettuna. Mitä täällä olisi tarkoitus tehdä? Kaapia vasemmalla puolella olevan yläpihan pinta pois ja asentaa siihen kangas. Kankaan päälle sora ja kasvilaatikoita kuusi kappaletta. Tähän tulee siis hyötypuutarhani, jossa toivottavasti saan jotakin kasvamaan:). Soraa olisi tarkoitus myös tuoda noille nykyään hiekkaisille alueille eli käytävälle, autokatoksen ja terassin eteen. Oikealle puolelle pitäisi tuoda lisää maata ja tasoittaa pihan kuopat Poistaa ne pensaat, joista en pidä. Siirtää marjapensaat oikealla puolella olevan aidan viereen riviin. Istuttaa nurmikko. Ja siivota ihan ensin nuo kolmosen "ampumaradat pois":D.

Sitten täällä on operaatio aidat. Ensin ajattelimme, että pois vaan koko kamala repsottava ja vihreäksi muuttunut aita, ei siitä ole mihinkään. Lähempi tarkastelu onneksi osoitti, että itse asiassa laudat taitavat vielä olla käyttökelpoisia. Toipilas haki eilen vanhemmiltaan painepesurin ja johan rupesi kirkastumaan. Siinä lensi sammalet ja levät ja valkoinen väri löytyä taas aitaan. Vain muutama lauta oli niin laho, että niitä ei voi pelastaa, mutta muutoin aita taidetaan saada käyttöön tukipuiden uudelleen kiinnittämisellä ja valkoisella maalilla. Pankkitili kiittää! Ei nyt puhuta mitään tuosta toisen puolen kanaverkkoaidasta…..





Kaiken keskeneräisyyden keskellä on hyvä muistaa se, mikä on jo valmista ja hyvää. Avattiin  eilen grillikausi ja oli kyllä niin lämmintä, että ulkona saattoi syödä pelkästään villapaidalla. Ihastella kättensä aikaansaannoksia. Omenapuut ja päädyn orapihlaja-aidan leikkasin viikko sitten. Eilen katkoin pensaiden rönsyt, haravoin kaikki viime syksyn lehdet yläpihan reunuksista. Kakkonen kiipesi autokatoksen katolle ja pudotteli roskat maahan jne. jne.





Olemme saaneet nauttia ulkoillessamme mitä kauniimpia lauluesityksiä. Jotta se voisi jatkua koko kesän, kiinnitettiin eilen myös monen monta kotia linnuille. Jokainen pihaa reunustava koivu sai oman linnunpönttönsä ja nyt toivotaan niihin onnellisia asukkaita.


Kuopuskin halusi kiivetä katolle.



Seitsemän tuntia meni mukavasti pihalla. Pihalta saunaan ja sitten ei tarvinnutkaan miettiä enää yhtään mitään ilta-aktiviteetteja. Kymmeneltä nukuttiin jo ja nähtiin kirjavia unia. Tässä se taitaa olla se hyötyliikunnan ja toimintaterapian tyyssijani moneksi moneksi kesäksi:). Miltäs suunnitelmat kuulostaa ja tuliko viherpeukaloille mieleen jotakin vinkkejä tällaiselle keltanokalle?

14 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kiva piha teillä, ja varmasti olette innoissanne suunnitellessanne millainen siitä vuosien myötä kehkeytyy, malttia ja pienin askelin eteenpäin;) Tiedän, vaikeaahan se on kun olisi niin ihanaa saada heti tässä ja nyt valmista!

Itse olen tänä viikonloppuna kuvannut ja kuvannut ihanaa luontoa, ja siinäkin puuhassa on kiva, kun tekemällä oppii, erehdyksen ja onnistumisten kautta, sama pätee puutarhaankin.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja paljon intoa ja ideoita sinne puutarhaanne!!

Satu kirjoitti...

Minä en ole viherpeukalo, mutta olen ihan varma, että teille on tulossa ihana kesä! Tuolla asenteella ei mitään muuta voi tulla!

Itseäni kauhistuttaisi kaikenlaiset pihaprojektit, mutta olisin kyllä kova tekemään, jos joku sanoisi, mitä tehdään. Mutta jos pitäisi ideoida jotakin, niin voi voi, siihen se homma sitten kaatuisikin. Kokemuksen puutetta.

A kirjoitti...

Hieno esittely pihastanne, Paluumuuttajatar!

Työmaata riittää vuosiksi ellei vuosikymmeksi, vaan viihtyminenhän on se tärkein juttu;)

Ooikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle ja perheellesi, PM♥♥

Pepi kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa projekti ja uskon, että on kivaa ja terapeuttista hommaa :)
Ainakin oma pää on taas tänään hyvin kasassa kun on viettäny päivän sorahommissa!

Koivut on kivoja ja kauniita, mutta kamalia juoppoja - ja se lehtimäärä syksyllä!! Onneks minä pääsin omastani, on mahdollista jopa saada jotain kasvamaankin. (Eikäpä kompostitkaan vetäneet sitä lehtipaljoutta mikä siitä tuli)

Jael kirjoitti...

Ihan odottelen jo että laitat sitten kuvia siitä hyötypuutarhastasi:) Tuonne on kiva suunnitella kunnon puutarha. Viihtyisältä näyttää!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Se taitaa olla niin, että MINÄ suunnittelen innoissani ja mies vain huokaa sitä työmäärää. Yritin kyllä sanoa, että tämä puutarhahomma on oikeasti MIESTEN työtä, koska siinähän täytyy koko ajan käyttää lihaksia, mutta ei oikein mennyt läpi. Luulen kyllä, että tuo armas siippa kyllä AUTTAA, mutta ei lähde mihinkään jatkuvaan puutarhan muokkaamiseen mukaan. On siis vain rykäistävä sellainen piha, jota pystyn itse jollakin konstilla ylläpitämään?

Satu: Luulen siis, että meillä tempaistaan näitä hommia ja koitetaan saada mahd.pian valmista. Kumpaakaan ei innosta loputon työmaa nimeltä puutarha, eli niin innokkaita viherihmisiä emme ole. Luulen kyllä, että jos on lämmin kesä, jaksamme sitten jatkuvasti ihailla valmista, kunhan siihen asti päästään. Tervetuloa vain tänne töihin, kyllä me sanotaan mitä täällä voisi tehdä:D.

Aili: Niin se taitaa olla omakotitaloasujalla, että työtä riittää loputtomiin niin sisällä kuin ulkonakin. Toivottavasti kuitenkin osataan nähdä ennemminkin se valmis ja iloita siitä, kun jatkuvasti vain se osa, jota pitäisi kohentaa tai parantaa.

Pepi: En luovu koivuistani, vaikka rojuavatkin ihan mahdottomasti. Ehkä täytyy ostaa sellainen lehtipuhallin, sillä soran seasta voi olla hankalaa lehtiä haravoida? Ja tällä soralaatikkosysteemillä ei haittaa, vaikka koivut vieressä juopottelevatkin.


Jael: Suunnittelu on kivaa, kun ei tarvitse vielä välittää siitä, että onko suunnitelmiensa mittainen ihminen. Paitsi nyt vähän, kun suunnittelee näin julkisesti:).




Petra kirjoitti...

Onkin kiva seurata pihanne muodonmuutosta. En ole viherpeukalo ja asian puolella kehittyminen on kylla jaanyt miehen takia jalkoihin, innokkaana mullan tonkijana ja kukkien tuntijana olen antanut hanen hoitaa sellaiset asiat. Olisi kylla ihanaa jos saataisiin taas oma pieni piha tulevaisuudessa!

Hurmioitunut kirjoitti...

Loistava asenne. Pikkuhiljaa edeten, ilman stressiä ja iloisena siitä mitä on saatu jo aikaan. Tuollaisen asenteen kun osaisi säilyttää kaikessa niin elämä sujuisi helpommin. :)
Mukavaa viikon alkua, vaikka Jyväskylässä ainakin satelee vettä.

Liivia kirjoitti...

Varmasti kauhea häpeä tämän luetun jälkeen tunnustaa, että minun puutarhassa käyntini on tämän kevään osalta rajoittunut pyykin viemiseen ja hakemiseen pyykkinarulle, jonka olen ehtinyt tehdä kahdesti ja eilen keräsin oksia ehkä noin vartin, kunnes tahdoin jo kiireesti sisälle maalaamaan.
En ole vaan yhtään ulkoeilma- enkä puutarhaihminen, etenkään minulla ei tunnu olevan aikaa kummallekaan. Aina tuntuu että sisällä on tärkeä työ kesken.
Ja mitä tästä on seurannut; rappiopuutarha.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Mitenkäs se kodin etsintä oikein edistyy? Ei kai sitten mitenkään, kun ei ole kuulunut? Toivotaan, että siellä jossakin on pihallinen paikka teidän puutarhaunelmille.

Hurmioitunut: Annan kyllä itsestäni välillä täysin väärää kuvaa:). Oikeasti haluaisin hetikaikkivalmiiksinyt. Tai ehkä aikaisemmin olisin halunnut, nykyään huomaan oikeasti jo osaavani nautiskella ja odottaakin. Ja onhan se työkin aika kaikensa vievää ja siksi ei jaksa kuormittaa itseään ihan mahdottomasti vapaa-aikana.

Liivia: Höpsis, minä jotenkin sieluni silmin näen sinun puutarhasi sellaisena taiteellisen villinä. Tärkeintähän se on, että nauttii! Jos ei ulkona, niin sitten sisällä.

MatkaMartta kirjoitti...

Minä hurahdin Suomen rivitalokodissani viimeistään lopullisesti puutarhan hoidolle, ihanaa puuhaa! Kun edullisuutta mietit, niin suosittelen kaikkia mahdollisia taiminvaihtotapahtumia, joissa taimet vaihtaa omistajaa ilmaiseksi tai halvalla sekä ainakin meillä työpaikalla taimet vaihtoi omistaaa. Tietysti, jos sinulla on ihan tarkka käsitys mikä kasvi ja minkävärisenä pitää olla, voi olla ettei aina löydy,mutta silti niitä suosittelen.
Iloista puutarhaseikkailua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Olihan meilläkin tosiaan välissä sellainen rivitalokoti täällä Suomessa. Siellä istutin tulppaaneja penkkiin ja orvokkeja saaviin. Että sen tason puutarhurointia:). Taimet ei tässä nyt ole se kallein projekti, vaan salaojat, talon sokkelin pinnoitus ja maalaus, aidat, tonneittain soraa ja pihan tasoitus (maata ja multaa). Huh huijaa. Olen kertonut yläkertaan, että siellä voitaisiin muuttaa mieltään sen suhteen, että "Jumala ei toimi lottovoitoilla". Ihan hyvin voisi toimia, siitä olisi nyt iso hyöty! Kun ei nyt tule muuten mieleen, että miten sitä rahaa saataisiin sellainen 15000 ylimääräistä:D.

MatkaMartta kirjoitti...

Oijjoi, no sittenpä siinä ei ilmainen taimi tai pensaan taimi paljon helpota. Ne taimienvaihtokauppapäivät on silti ihania kulkea ja katsella, ehkäpä se voisi olla iloinen rento hetki kaiken keskellä ainakin :)
Tsemppiä sinne ja toivotaan lottovoittoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Markassa se on miljoonan alku ja ilmaisessa taimessa puutarhan alku. Olen siis kaiken ilmaisen kannalla. Lupaan tarttua taimenvahtopäiviin, jos sellainen sattuu kohdalle. Tosin minulla ei (VIELÄ) ole mitään vaihtoon...