sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

KAIKKI ON JO TEHTY

Kristillisten juhlien hienous on sanomassa, joka vakuuttaa, että kaikki on jo tehty sinun tähtesi. Juhla on olemassa vaikka puitteet ei olisikaan kunnossa tai juhlaväki sairastaisi. Pääsiäisen olennaisin ei ole onnistuneessa lammaspaistissa tai hienosti koristellussa kodissa, vaan se tapahtui sinä historian hetkenä, jolloin naulitsivat Vapahtajan ristiin. Ja sinä hetkenä, jolloin hauta oli tyhjä. 


Kuvat perheraamatusta.


En väheksy yhtään juhlasiivousta, kodin koristelua tai panostusta keittiön puolella. Kyllä meillä on viljelty kyllästymiseen asti sitä lausetta, joka kuuluu; "juhla alkaa siististä kodista." Pääsiäinen on kuitenkin aina ollut sellainen rennompi juhla, johon ei liity liikaa "perhetraditioiden paineita", kuten jouluun saattaa liittyä. Meillä syödään siis sitä mitä mieleen juolahtaa. Tänä vuonna oli juolahdettava jotakin lampaaseen liittyvää, kun mummolasta tuli pääsiäislammas lähetyksenä. Suvun sunnuntailounas  piti sairastilanteiden vuoksi peruuttaa ja mummon varaamat lihat tuli sitten koteihin kokattavaksi. Onneksi on tuo kaverini keittokirja ja ihana ystäväni internet, josta saatiin ohjeet otettua testikäyttöön.


Apulainen osti eilen itselleen tabletin, ihan omilla rahoilla:).








Muisteltiin vähän haikeana sitä kuinka Istanbulin pääsiäisinä usein jo pukeuduttiin keväisiin mekkoihin. Siellä pääsiäisaamu alkoi hautausmaalta ja aika usein haudalla oli lämmin. Keleissä ei tosin ollut valittamista tänään täällä Suomen Metsolassakaan. Koti näytti keväiseltä auringon tehdessä kuvioita lattioihin ja pöydän pintoihin. Ruokaa käytiin kuopuksen kanssa sulattelemassa kävelylenkillä ja huomattiin, että toppavaatteissa oli jo vähän liian lämmin. Kevätmekko sen sijaan olisi vielä ollut silkkaa hulluttelua.


Tomaatit ja maissit nostaa jo päätään. Munakoiso sen sijaan murjottaa yhä mullan alla.



"Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt  mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta…" Kaikki oli jo tehty. Ei siis mitään hätää. Oikein levollista juhlanjatkoa teille ja meille!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pääsiäisen sanoma on paras!
Valoisaa kevään odotusta teille!

Susku

Jasmini kirjoitti...

Pelkässä mekossa olisi ollut haudallakin viileä, mutta aurinko paistoi kauniisti. Oli hieno juhlapäivä. Totisesti Hän ylösnousi!

Cheri kirjoitti...

Vietin mukavan hetken lukemalla viimeisiä postauksiasi, niitä olikin paljon sitten viime käynnin. Joillekin pääsiäisen sanoma on tärkeä, mutta kuulin, että myös melko riehakkaasti vietetään pääsiäisen aikaa. Lapsuudesta muistan piinallisen pitkän perjantain, mummu oli sitä mieltä, että niin pyhänä päivänä ei saa tehdä oikeastaan mitään. Pelaaminen tai äänekäs leikki ei tullut kysymykseenkään. Nyt nautin pyhien tuomasta paineettomasta rauhasta.

Satu kirjoitti...

Juu ei ehkä ihan mekossa olisi vielä tänään tarjennut, vaikka huomattavan lämmintä olikin. Pärjäsi kuvauskierroksellakin ilman käsineitä.

Oikein mukavaa pääsiäisen jatkoa teille! Minustakin pääsiäinen on jotenkin rennompi juhla - voi syödä välillä vaikka makkaraa. ;-)

Hurmioitunut kirjoitti...

Minäkään en osaa stressata pääsiäisestä ja ainut varsinainen "koristelu" oli pääsiäisliinan nostaminen pöytään. Meillä ei ollut juhla-aterioita, mutta mukavan rento brunssi ja loppupäivä vaan oltiin. No käytiin kyllä vähän kävelemässä kun oli niin kaunis sää, mutta rennosti vietettiin Kristuksen ylösnousemuksen ja kevään juhlaa.
Teilläkin näyttää olleen rento ja maukas pääsiäinen sarasrelusta huolimatta. Ja valoa tulvii onneksi sisään "ovista ja ikkunista" vaikkei kesämekkokelit vielä olekaan. Toivtaan ettei lunta enää ropsahda.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Pääsiäisen pyhät alkaa olla pian ohitse tältä vuodelta...ja tänään pääsiäisaurinkokin paistaa-niin se on ihanaa, ja krookukset ovat puhjenneet kukkaan kukkapenkissäni, lämmittää se kevätaurinko jo, mutta juu ei , vielä ei ole kukkamekon aika!
Rairuoho, kevätkukat ja pieni koristelu tuo pyhän tunnun kera maukkaan aterian, meillä tänä vuonna karitsanpaisti...huomenna onkin sitten vuorossa työt ja arki.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Susku: Pääsiäisen merkitys kirkastuu vuosi vuodelta!

Jasmini: Aika kultaa muistot ja valikoiva dementia hoitaa loput. Sitä muistaa vaan ne vuodet, jolloin pääsiäinen oli silkkaa lämpöö ja valoo.

Cheri: Minunkin lapsuudessani pitkäperjantai oli toooosi pitkä, kun ei saanut hakea kavereita leikkimään vaan kärvisteltiin kotona:). Minusta se olisi jotakin siltä väliltä, että muistettaisiin mitä tapahtui ja suhtauduttaisiin siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta muistettaisiin myös se, että hän kärsi, ettei meidän tarvitsisi kärsiä…

Satu: Kyllä, makkara käy oikein hyvin. Tosin me ei syöty makkaraa, syötiin sen sijaan juuri äsken makaronilaatikkoa. Tosi juhlallista, vai…

Hurmioitunut: Olin alkujaan ajatellut hankkivani jotain pääsiäiskoristeita, kun Istanbulista niitä ei oikein löytynyt. Jäi nyt sitten kuitenkin hankkimatta. Eikä haitannut menoa yhtään.

Kirsi: Minun olisi tarkoitus seuraavaksi lähteä tutkailemaan puutarhaan, että kasvaako mikään vai eikö kasva. Ja leikata omenapuut. Ja huomenna sitten arki koko leveydessään, kun on heti pitkän pitkä päivä. Ei se mitään, sillä onneksi minulla on mukava työ.

Matkatar kirjoitti...

Rauhallista meilläkin on täällä ollut. Tosin vieraiden kanssa kierrelty siellä sun täällä. Tällä kertaa on sää suosinut, on ollut niitä mekkokelejäkin. Viikon päästä olenkin taas jo kotimaassa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Kaikki kevät puuhat odottamassa Keltaisella Talolla. Tänään on täällä sinisellä talolla leikattu omenapuita ja pensasaitoja. Kelitkin ollut ihan kohdallaan. Tervetuloa!