perjantai 10. huhtikuuta 2015

TYÖ JA HUVI

Rakastan työtäni. Ainakin suurimman osan aikaa. Jokainen päivä on omanlaisensa ja usein on vain työntekijällä mielikuvitus rajana. Tänään nappasin yhden työmaani matkaani ja lähdimme kävelylle. Kerroin, että sille joka haluaa löytää, maailma tarjoaa kaikenlaista mielenkiintoista. Eikä aina tarvitse lähteä kauas voidakseen yllättyä. Etsimme yhdessä uusia kuvakulmia, kurkimme sisäpihoille ja mielikuvittelimme, että mitä missäkin talossa aiemmin oli tapahtunut.




Kauniin sinisen talon portin pielessä oli kytti: "Ateljee. Tervetuloa." Hipsimme sisäpihalle ja huomasimme kyltistä ateljeen aukeavan vasta klo. kymmenen, olimme siis pari tuntia liian aikaisessa. Meinasimme  juuri kääntyä kannoillamme, kunnes kuulimme ystävällisen äänen tervehtivän meitä talon terassilta. Talon emäntä ja ateljeen omistajatar Helena Bouziani siellä heräili uuteen aamuun ja lupasi tulla kertomaan meille hieman siitä mistä oli kysymys. Kuulimme, että Helena oli inkeriläisiä. Hän puuhasi ateljeessaan erilaisia ompelutöitä, entisöi huonekaluja, järjesti kaikenlaisia pihatapahtumia, kirjoitti kirjaa jne. jne. Olimme toki tervetulleita kurkkaamaan, vaikka ateljeessa nyt olikin hieman luova kaaos. Emäntää ei nyt voinut kuvata, sillä hän oli pukeutunut aamutakkiin;).





Siinä paikkoja tutkiessamme tajusin löytäneeni niille makuuhuoneen tuoleilleni entisöijän. Hurraa! Työmaani sen sijaan sai Helenalta mieluisen lahjan, ihan tuosta vain. Olimme molemmat kovin iloisia tästä löydöstämme sekä emännän vieraanvaraisuudesta ja poistuimme paikalta iloisin mielin. Senkin opimme, että talo sijaitsi Liitutehtaan kadulla, koska aikanaan tämä tie jatkui eteenpäin ja sen päässä oli ollut luonnollisesti liitutehdas. Nyt tehtaan kohdalla kulki junarata ja autotie. "Ehkä on niin, että nykyään ei enää tarvita niin paljon liituja," tuumasi ihana työmaani ja jatkoi: "olipa ihana aamu."







Aika alkoi olla loppu ja seikkailuille oli pistettävä tällä erää piste. Käveltiin vielä rannan kautta ja käytiin nappaamassa lahjasta kuva. Sitä ennen huomattiin vielä yksi yksityiskohta eli tuo hauskasti maalattu vene. Siinä ei olisi omat silmät tajunneet, että kyseessä oli vedestä nousevat hampaat, mutta seuralainen oli jo oppinut katsomaan "sillä sinun kuvaussilmällä":D.



Lahjaetana kuvattiin sekä laiturilla että puussa. Uuden omistajan mielestä se on ihana ja parasta siinä on se, että se ei ole limainen.


Nyt on työviikko takana, koti siivottu ja edessä lämpimäksi luvattu viikonloppu. Jos toipilaani toipuvat parempaan suuntaan ja jaksavat huomenna jo poistua pihalle, taidetaan kaivaa esille grilli ja ulkokalusteet. Myös linnunpöntöt odottavat paikalleen asennusta. Kuopus ja Helmi-pupu on sen sijaan kutsuttu huomenna syntymäpäiväjuhiin serkkulaan. Arvaattekin ehkä, että siellä on pupu-teemat tiedossa. Ihanaista viikonloppua meille ja teille kaikille!

ps. Tämä(kään) EI ollut maksettu mainos, vaan silkka onnellinen sattuma!

9 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onni on rakastaa työtään:) Ja aika kivan paikan löysitte matkan varrelta ja sinä vielä tuolien entisöijänkin:)
Mukavaa ja lämmintä viikonloppua !

Mari J kirjoitti...

Hei, mikä on tuo kukkaruukkupuu? Enpä ole tuollaista "koristetta" koskaan nähnytkään. Kiva kirjoitus.

Allu kirjoitti...

Kuten Jael sanoi, on onni omistaa työ, jossa viihtyy ja jos et joskus enää viihdy, voit ruveta valokuvaajaksi. Tosi hauska tuo vene. Kauniita kuvia sulla taas.

Allu kirjoitti...

Mistä sä olet tuollaisen hampurilaissanavahvistuksen taikonut? Piti klikata kaikkia hampurilaiskuvia.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos jälleen hienosta postauksesta!
Sinä osaat kertoa asioista mielenkiintoisesti, Paluumuuttajatar;))

Onnellista viikonloppua teille kaikille!

♥♥

Anne kirjoitti...

Olipa ihania kuvia ja hyvä kirjoitus!
Olet onnellisessa asemassa, kun sinulla on työ josta pidät. Inspiroiva tämä blogisi:)

Eeviregina kirjoitti...

Niin mielenkiintoisia nämä sinun suomi-postauksesikin! Kameran kanssa on kivaa kulkea. Niin tein itsekin, Israelin luontoa tuli kuvattua satojen kuvien verran... Hyvää viikonloppua Kotkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tämäkään ei ole maksettu mainos, mutta lämpimästi suosittelen ensi talveksi ottamaan influenssarokotteen ! Kaikki eivät siitä innostu monenlaisista syistä ja hyvinkin perusteluin, mutta itse olen ottanut/saanut sen jo monen vuoden ajan, enkä ole sen jälkeen sairastanut taudin tautia. Oikeastaan rokote voisi olla lähes pakollinen niille ihmisille, jotka työskentelevät esim. vanhusten tai lasten parissa !

Mutta ei nyt enempää rokotuksista, vaan PAREMPAA VOINTIA PERHEESI SAIRASTUNEILLE ja/tai TOIPILAILLE ! Toivottavasti saitte grillikauden korkattua ?

Minä luulen tietäväni, mitä teet työksesi... Koulu- ja opiskelumaailmassa ennaltaehkäisevää työtä olisi kyllä merkittävää ja tärkeää lisätä ! Kun itse teen jo "tulipalojen sammutustyötä", niin näen entistä tärkeämpänä sen, että "näitä paloja" ei saisi päästää edes syttymään !

Työsi on TÄRKEÄÄ ja ARVOKASTA ! Tsemppiä siihen ! t: Tiina

Ps. Löytämänne puoti vaikuttaa ihastuttavalta !

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kyllä siellä työmaalla on niin monta tuntia päivästä vietettävä, että olisihan se tosi kurjaa, jos siellä koko ajan harmittaisi olla.

Mari J: Täällä olen nähnyt muutamassa paikassa. Täytyy vain olla TOSI ISO ruukku jos mielii puun siellä viityvän. Tai sitten voi puun istuttaa maahan ja laittaa ruukun maan pinalle hämäykseksi?

Allu: Harva se taitaa kuvaamisella elää, mutta harrastelussa on vain hyvät puolet. Ja luulin poistaneeni sen sanavahvistuksen, eli en tiedä mitä hampurilaisia ne sulle sielllä tarjoaa?

Aili: Kiitos. Toivottavasti Karjassa oli yhtä hieno lauantai kun meillä täällä.

Anne: Olen ollut onnellinen työstäni ja toivottavasti saan olla myös ensi vuonna. Nyt on nimittäin työt juuri katkolla ja odotetaan, että milloin ne tulee uudelleen hakuun.

Eeviregina: Minulla on aina kamera mukana, mutta ei aina aikaa sen esille ottamiseen. Kyllä kevät selvästi herättelee enemmän lähtemään kameran kanssa liikkeellekin. Hyvä niin.

Tiina: Minä en ole onneksi sairastanut vielä mitään flunssaa, vaikka en rokotusta ottanutkaan. Lapsesta saakka olen omannut vahvan vastustuskyvyn ja sairastan hyvin harvoin. Eikä muukaan perhe ole kovin tiheä sairastamaan, mutta ehkä Suomen bakteerikantaan totuttauminen on tehnyt heille tänä vuonna tepposet, kun ovat jo toista kertaa tautien pihdeissä? nyt näyttäisi olevan jo tilanne ohi menossa.

Kyllä, olen myös varhaisen puuttumisen kannalla. Toisten kohdalla se auttaa, toisten ei. Ja konstit on monet, joskus naurataa itseänikin mitä kaikkea sitä kehittää. Joiltakin puuttuu ne peilit, jotka vakuuttaisi: Sinä olet hyvä ja tärkeä, sinä kyllä pärjäät. Aikalailla itsetunto- asioita. Kotioloja. Minua puhutteli, kun jostakin luin, että yksikin kantava ihmissuhde voi riittää kääntämään elämän suunnan. Yksikin, joka sanoo; olen täällä sinua varten. Haluan auttaa. Mietitään yhdessä. Minä luotan sinuun. Tässä hommassa siis yksikin voi paljon!